Miten avioero vaikuttaa ihmisiin

Vuoden 1976 ensimmäisen puoliskon aikana 987000 pariskuntaa avioitui ja 538000 erosi Yhdysvalloissa. – Vuoden 1977 ”World Almanac & Book of Facts”.

SINÄ aikana, joka kuluu tämän sivun lukemiseen, neljä avioliittoa päättyy avioeroon – pelkästään Yhdysvalloissa. Joka minuutti puretaan siellä virallisesti keskimäärin yli kaksi avioliittoa.

Joissakin paikoissa avioerojen määrä on lähes yhtä suuri, jollei suurempikin, kuin avioliittojen määrä. Pelkästään Los Angelesin piirikunnassa tapahtuu vuosittain lähes 50000 avioeroa. Texasilainen sanomalehti DallaSite ilmoittaa: ”Dallasin piirikunnan asiakirjat osoittavat, että vuoden 1975 ensimmäisen puoliskon aikana kirjattiin enemmän avioeroja kuin annettiin avioliittotodistuksia.” Avioeroja oli kaikkiaan 8275 ja avioliittotodistuksia 6801.

Ihmiset hankkiutuivat eroon puolisostaan tyrmistyttävällä nopeudella, ja vauhti vain kasvaa. Avioerot enemmän kuin kaksinkertaistuivat Yhdysvalloissa kymmenessä vuodessa; vuodesta 1965 vuoteen 1975 ne nousivat 479000:sta 1026000:een. Muissa maissa lisääntymisvauhti on paljon suurempi.

Vuonna 1960 Kanadassa oli vain 6980 avioeroa. Vuoteen 1973 mennessä määrä oli kohonnut yli viisinkertaiseksi, 36704:ään. Ja sitten vuonna 1974 myönnettiin 45019 avioeroa, joten lisäys oli yli 20 prosenttia. Toronto Star -lehti ilmoittaa: ”Avioerot ovat niin yleisiä, että 15 vuotta tai kauemmin onnellisessa avioliitossa olleet tuntevat joskus olevansa vähemmistönä.”

Avioliittojen hajoaminen yleistyy myös Neuvostoliitossa järkyttävän nopeasti. Neuvostoliittolainen Sputnik-julkaisu sanoo: ”SNTL:ssa rekisteröidään vuosittain noin 2,5 miljoonaa avioliittoa . . . Samanaikaisesti rekisteröityjen avioerojen määrä nousee päivittäin keskimäärin 2000:een, ts. jokaista kolmea avioliittoa kohti yksi avioero.”

Sama suhde on Suomessa. Kun vuosina 1966–70 purkautui keskimäärin 13,6 prosenttia avioliitoista, niin vuonna 1976 jo 29,5 prosenttia, lähes yksi kolmesta.

Samanlainen tilanne vallitsee myös Isossa-Britanniassa. Avioerot kolminkertaistuivat siellä kymmenessä vuodessa. Uutiset Ruotsista kertovat, että jokaista viittä avioliittoa kohti on kolme avioeroa, vielä korkeampi suhde kuin Yhdysvalloissa. Avioerot lisääntyvät huimaa vauhtia muissakin Euroopan maissa, mm. Tanskassa ja Saksassa.

Joissakin Afrikan maissa avioeroluvut ovat myös korkeita. Sambiassa, jossa on vain vähän yli 5 miljoonaa asukasta, ollaan hyvin huolissaan vuotuisesta 19000 avioeron määrästä, joka ei ole kaukana Yhdysvaltain avioerosuhteesta.

Atlas World Press Review kirjoitti elokuussa vuonna 1977: ”Avioerot ovat tulleet muotiin nuorten japanilaisten vaimojen keskuudessa. . . . Kun he nykyään kuulevat, että joka 4 minuutin ja 14 sekunnin kuluttua tapahtuu yksi avioero, he haluavat liittyä kilpajuoksuun mukaan välttyäkseen jäämästä jälkeen muista.” Ja kaukana Hongkongissa valitetaan ”muutamina viime vuosina nopeasti kohonneesta avioerojen määrästä”. – South China Morning Post.

Avioerot lisääntyvät siis käytännöllisesti katsoen kaikkialla. Millainen vaikutus sillä on ollut?

Muuttunut yhteiskunta

Ennen kaikkea kymmenien miljoonien ihmisten elämä on revitty rikki, usein hyvin traagisesti. MD-lehti huomauttaa vuoden 1977 maaliskuussa: ”Kun lasketaan kaikki puolisot ja alle 18-vuotiaat lapset, avioero muuttaa dramaattisesti yli neljän miljoonan amerikkalaisen elämää vuosittain, ja yhtä suuren määrän arvioidaan kokevan hylätyksi tulemisen, ’köyhän miehen avioeron’.”

Huimaavasti kohoavat avioeroluvut ovat vain yksi osoitus tyytymättömyydestä avioliittoon. Monet pariskunnat kokeilevat uusia elämäntyylejä, ovat yhteisestä sopimuksesta sukupuolisuhteissa sellaisten kanssa, jotka eivät ole heidän aviomiehiään ja vaimojaan; toiset puolestaan vain ’asuvat yhdessä’, ovat ’avoliitossa’, ts. perustavat talouden jonkun toisen vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa menemättä naimisiin.

Onko se tie onneen?

Mutta sen sijaan että avioeroepidemia ja uudet elämäntyylit olisivat luoneet rauhan ja onnellisuuden ilmapiirin, ne aiheuttavat monissa perheissä epäluuloa ja levottomuutta. Eräs newyorkilaisen perhevalistuskeskuksen johtajista sanoi: ”Jotkin pariskunnat ovat niin peloissaan ympäristössään tapahtuvien avioerojen määrästä, että tulevat luoksemme keskustelemaan vain siitä, mitä voivat tehdä avioeron ehkäisemiseksi.”

Naiset eivät voi enää ilman muuta luottaa siihen, että heidän aviomiehensä elättää heitä heidän lopun ikäänsä, ja siksi monet murehtivat sitä, miten he tulevat toimeen miehensä lähdettyä. Mutta toisissa tapauksissa vaimot jättävät aviomiehensä. Jotkut jättävät jopa pienet lapsensa.

Mitä tapahtuu avioeron jälkeen, kun he ovat vapaita ’tekemään oman päänsä mukaan’? Ovatko eronneet todella onnellisia? Kolme yhdysvaltalaista professoria, jotka tekivät sellaisista ihmisistä tutkimuksen, kirjoitti seuraavasti: ”Emme löytäneet tutkimuksessa olleista perheistä ainoatakaan, jossa joku ei olisi joutunut kärsimään avioeron vuoksi. Jokaisessa perheessä vähintään yksi jäsen kertoi olevansa onneton tai ilmaisi käytöksellään muuttuneensa kielteiseen suuntaan.” – Psychology Today, huhtikuu 1977.

Kirjoituksessa mainittiin, että vapaina elävät eronneet miehet eivät löytäneet kestävää tyydytystä, ja lisättiin: ”Yleinen mielikuva huolettomasta, rennosta poikamieselämästä ei vastannut todellisuutta naistenkaan kohdalla. Tilapäiset sukupuolisuhteet aiheuttivat heissä epätoivon, masennuksen ja itsensä halveksunnan tunteita.” Ei ole ihme, että itsemurhat ovat ainakin kolme kertaa niin yleisiä eronneitten keskuudessa kuin avioliitossa olevien keskuudessa, ja että sama kaava pätee alkoholismin yhteydessä.

Usein kuitenkin lapset kärsivät eniten. Yksistään Yhdysvalloissa noin 11 miljoonaa lasta elää kodeissa, joissa asuu vain toinen heidän vanhemmistaan. Monet elävät holhousoikeuksista käytävien kiistojen keskellä, ja yleensä vanhemmat riistävät heitä toinen toiseltaan. Eräs perheongelmien asiantuntija, Meyer Elkin, valittaa: ”Näinä aikoina me kasvatamme särkyneistä kodeista tulevien lasten sukupolvea – ja rakennamme yhteiskunnallista aikapommia.”

Avioerosta on vahinkoa myös lompakolle. Business Week -lehti kirjoittaa: ”Inflaatio on nostanut avioerokustannukset pilviin, yksin oikeudenkäyntikulut vähintään 1500 dollariin [6300 mk:aan] yhtä osapuolta kohti, ja korkeammalle, jos asia on kiistanalainen tai jos syntyy kiistaa holhousoikeuksista.” Mutta vielä pahempia ovat katkeruuden kipinät, jotka leimahtavat usein kuluttavaksi tuleksi. Eräs chicagolainen avioeroasiantuntija sanoi: ”Minusta tuntuu, että avioero-oikeudenkäynnit muistuttavat yleensä enemmän sotaa kuin sota itse.”

Muuan nainen, joka koki avioeron vuonna 1974, kirjoittaa: ”Heräsin ensi kerran karuun todellisuuteen, kun menin asianajajan puheille. Hän tarvitsi 400 dollarin [1200 mk:n] ennakkomaksun, ennen kuin saattoi laatia minkäänlaisia papereita. Asianajaja auttaa kehittämään eräänlaista kovuutta, joka pahentaa ennestäänkin kasvavaa katkeruutta.

”Tiedän mitä puhun, koska päätin noudattaa asianajajani neuvoa ja menin perheasiain oikeusistuimen tuomarin eteen kuusi eri kertaa vain keskustelemaan tilapäisestä lapsen elatuksesta ja omaisuuden jakoasioista. Joka kerta oikeuteen mennessäni oli kirjoitettava lisää papereita ja tietysti maksettava lisää palkkioita asianajajalle.”

Kun kerran avioero aiheuttaa usein katkeruutta ja onnettomuutta, niin miksi ihmiset eroavat? Miksi nykyään on vallalla sellainen avioeroepidemia? Näitä kysymyksiä haluamme seuraavaksi tarkastella.