Liikeyrityksen perustaminen – filippiiniläiseen tapaan
Herätkää!-lehden Filippiinien-kirjeenvaihtajalta
TYÖSKENTELETKÖ mieluiten normaalina työaikana järkevän esimiehen alaisena kaupungissa sijaitsevassa vakavaraisessa toimistossa? Monet työskentelevät. Ihminen voi tuntea tällaisessa työssä suurempaa turvallisuutta kuin se, joka perustaa kokemattomana oman liikeyrityksen.
On kuitenkin sellaisia filippiiniläisiä, jotka ottavat mieluummin riskin. He haluavat nauttia työstä heidän tarpeisiinsa sopivina aikoina. Tällöin ei tietenkään saada ylennyksiä, ei palkankorotuksia eikä ole mahdollista saada kultakelloa siirryttäessä eläkkeelle. Mutta tämä ei erityisemmin huolestuta näitä ihmisiä. He saavat tyydytystä hankkiessaan elantonsa käyttämällä omia taitojaan ja tervettä liikemiesjärkeä. Heidän mielestään ei mitään voi verrata siihen, että heillä on mahdollisuus tehdä työtä koko päivä vaimonsa ja lastensa kanssa ja nauttia yhdessä aikaansaannoksistaan päivän kallistuessa iltaan.
Filippiiniläiset perustavat usein pienen liikeyrityksen suoraan kotiinsa. Ajattele, millaisia jotkut mahdollisuudet ovat.
Millainen liikeyritys?
Harrastatko sellaista, mitä voisit tehdä koko ajallasi työksesi? Kenties teet leluja lapsillesi. Jos teet, niin voisitko valmistaa leluja muidenkin ihmisten lapsille? Filippiiniläisessä Cebun kaupungissa lelukitaroiden valmistus ei ole vain harrastus vaan tuottava liiketoimi. Ammattimiehet työskentelevät kotona valmistaen lelukitaroita, ukuleleja, bandurias-nimistä soittimia ja jopa ammattisoittajille sopivia kitaroita, joita myydään lentokentillä ja musiikkikaupoissa. Usein työpäivän päättyessä tuhannet kielisoittimet herättävät kukkulat eloon, kun perhe toisensa jälkeen yhtyy soittoon.
Uutterat bicolilaiset valmistavat manillahampun kuiduista käsilaukkuja, tohveleita ja lukuisia naisten asusteita. Näppärät kädet Bulacanin ja Quezonin provinsseissa kutovat buri-palmun lehtiruodin kuiduista buntal-hattuja. Kokeilehan tätä päähäsi. Eikö tunnukin viileältä ja ole arvokkaan näköinen? Tässä on toinen. Se saa sinut näyttämään kymmenen vuotta nuoremmalta!
Zamboangan tyynien sinisten vesien alla on mustan korallin suippoja sakaroita. Quezon Cityn ja Manilan ammattimiehet muovaavat korallista solmioneuloja, kalvosinnappeja, sormuksia, korvarenkaita, rannerenkaita ja kaulakoruja. Surigaon, Samarin, Leyten ja Panayn edustojen hiekkaisilta merenpohjilta voidaan löytää aarteita: tiikeriposliinikotilon, siipikotilon ja lupo- ja kapis-kotiloiden kuoria. Nopsat kädet valmistavat niistä verhoja, lampunjalkoja, ikkunaruutuja ja kynttelikköjä, joista Pariisin, Lontoon tai New Yorkin asukkaat olisivat ylpeitä esitellessään niitä kodeissaan.
Kenkien valmistaminen saattaa tuntua uhkarohkealta hankkeelta. Mutta nuori Kapitan Moy osti vuonna 1884 lujat englantilaiset kengät. Tultuaan kotiin hän kiinnostui enemmän kengistä. Niinpä hän ratkoi ne auki ja pani ne jälleen kokoon. Pian hän perusti kenkäverstaan ja alkoi opettaa uusia taitojaan naapureille. Lähes sata vuotta myöhemmin kenkien valmistus Marikinan kaupungissa on täyttä vauhtia etenevää liiketoimintaa. Tämän kaupungin monissa monituisissa kodeissa isoisät, isoäidit, isät, äidit ja koulusta kotiin palanneet lapset ahertavat kuin mehiläiset valmistaessaan kenkiä, joilla luultavasti jotkut meistä kävelevät huomenna. Marikinan kenkäkauppa-alan asiamies sanoo: ”Me viemme kenkiä nykyään moniin maihin, mukaan luettuna sekin maa, josta Kapitan Moy osti kengät vuonna 1884.”
Marikinan kengillä käymän kaupan kasvu on merkinnyt lisää työtä muille kaupungeille. Esimerkiksi Meycauayan Bulacanissa toimittaa Marikinaan runsaasti kenkänahkaa. Marinduque, Masbate, Mindoro, Palawan, Romblon ja muut saaret pitävät vuorostaan huolta siitä, että Meycauayanissa on karjaeläinten ja vesipuhvelien nahkoja. Ne toimittavat myös kenkiin, käsilaukkuihin ja vöihin tarvittavia alligaattorin-, vuohen-, sian- ja käärmeennahkoja.
Monet filippiiniläiset avaavat pieniä puoteja tai myyntikojuja toreille. Perheenjäsenet hoitavat yleensä vuorotellen näitä puoteja Kamuningin, Cubaon, Tondon ja muiden paikkojen markkinapaikoilla. Divisorian toria Manilassa pidetään Filippiinien suurimpana markkinapaikkana lajissaan. Se ei ole yksityisen ihmisen tai yhtiön omistama ja hoitama valtava ostoskeskus, vaan se käsittää tuhansia pieniä perhepuoteja saman katon alla. Hintojen tinkiminen on hiottu täällä täydellisyyteen.
Hallitus ojentaa auttavan käden
Tietoisena kotiteollisuuden tarjoamista mahdollisuuksista Filippiinien hallitus tarjoaa hiukan apua yritteliäille filippiiniläisille. Ilmaisissa seminaareissa opetetaan erilaisia ammatteja. Jopa herkkusienten kasvattajille on oma kurssinsa.
Hallitus antaa myös apua ihmisten auttamiseksi parantamaan tuotteittensa laatua. Esimerkiksi Albayssa monet ovat jättäneet saviruukkujen valmistuksen taakseen ja opiskelevat keramiikkaa. Ilocos Nortessa ihmiset opettelevat valmistamaan tiiliä ja kaakeleita.
Filippiiniläinen Daily Express kertoi 17. elokuuta 1974 pääkirjoituksessaan, että Kansallinen tieteellisen kehityksen lautakunta on lähettänyt ravinto-opetuksen asiantuntijoita 39:ään Filippiinien provinssiin ”levittämään erilaisia ruoanjalostusmenetelmiä, jotta sellaiset aineet kuin kookosmaito, ylimääräiset vihannekset, kausiluonteiset hedelmät ja pikkukalat voidaan saada kaupalliseen” käyttöön. Se on johtanut ”18 kotiteollisuusosuuskunnan” muodostamiseen.
Osuuskuntien? Aivan, niitä muodostetaan useiden pienyritysten liittyessä yhteen keskinäisen suojeluksen saamiseksi ja hyödyn jakamiseksi kaikille. Ne rekisteröidään asianmukaisesti soveliaassa hallituksen virastossa. Hallitus kannustaa perustamaan osuuskuntia tarjoamalla niille verovapautta ja monenlaista suojelua. Nämä osuuskunnat mahdollistavat sen, että ryhmä voi ostaa tehtaanhinnoilla, myydä halvemmalla kuin he voisivat yksityisesti ja sen jälkeen jakaa yhdessä voitot.
Kansallinen kotiteollisuuden kehittämisvirasto (NACIDA) tarjoaa apua niille, jotka ovat edelleen mieluummin omassa yrityksessään. Tämä virasto antaa arvokkaita vihjeitä filippiiniläisten käsitöiden valmistamisessa. Lisäksi hallitus myöntää viiden vuoden verovapauden niille, joilla on rekisteröityä omaa kotiteollisuutta, mikä auttaa monia jatkamaan toimintaansa ja menestymään.
Liikeyrityksen rahoitus
Mutta mistä ihmiset saavat rahaa liikeyrityksen perustamiseen? Sitä saatetaan todellisuudessa tarvita hyvin vähän. Esimerkiksi eräs nuori mies myi sormuksen. Tämän tuotolla hän perusti pienen korukaupan. Nykyään hän voi myydä paitsi koruja myös verstaansa pölyä hyvästä hinnasta. Kuinka niin? Jokaisessa hyppysellisessä sitä on kultaa!
Toinen mies keskusteli asiasta vaimonsa sukulaisten kanssa. Hänen hankkeensa miellytti heitä, ja he antoivat kukin 200 pesoa (noin 120 mk). Nykyään hän saa korallikäsitöistään huomattavat tulot, ja tuotto jaetaan kaikkien kesken.
Jotkut pankit ylläpitävät lainaustoimistoja markkinapaikoilla puodinpitäjien taloudelliseksi auttamiseksi. Viisaat filippiiniläiset karttavat häikäilemättömiä rahanlainaajia, joiden nopeasti kasvavat korkoprosentit voivat tuoton lisäksi nielaista nopeasti myös liikeyrityksen koko pääoman.
Onko se sinua varten?
Liikealalle antautumisesta koituu sinulle joitakin etuja. Ihminen on yleensä vapaampi laatimaan oman päivittäisen aikataulunsa työlle ja virkistykselle. Hän ei ole vastuussa kenellekään valvojalle, ja hänellä voi olla enemmän aikaa rentoutumiseen perheen kanssa. Valitsemalla sentyyppisen työn, josta hän pitää, hän välttyy sitoutumasta ikävystyttävään työhön, josta saa vain elantonsa. Hän voi myös nauttia liiketoiminnan hänen kekseliäisyydelleen tarjoamista haasteista.
Mutta on olemassa vaaroja. Ihminen voi menettää pääomansa hoitamalla asioitaan huonosti tai aavistamatta ilmaantuvien ongelmien vuoksi. Kilpailu tai inflaatio saattaa kutistaa voittoja. Sitten on huoli menestymisestä, sillä oman liikeyrityksen hoitamisesta voi puuttua se turvallisuus, jonka saa ollessaan jonkun toisen palveluksessa. Lisäksi voi olla, että liikeasioiden hoitoon täytyy käyttää odotettua enemmän aikaa.
Kuinka on sinun laitasi? Riippumatta siitä missä asut, haluaisitko puntaroituasi etuja ja haittoja perustaa liikeyrityksen – filippiiniläiseen tapaan?