Mitä tapahtui kiellon jälkeen
JEHOVAN todistajia koskeva kielto astui voimaan vuoden 1976 syyskuun alussa. Sisäministeriön ohjeiden mukaan toimiva liittovaltion poliisi saapui syyskuun 7. päivän aamun sarastaessa Jehovan todistajien Buenos Airesissa sijaitsevaan haaratoimistoon.
Poliisi sinetöi kirjapainon, toimiston, postitusosaston ja varastot. Poliisin toimesta järjestettiin vartiointi. Ja samana päivänä noin 600 Jehovan todistajien valtakunnansalia suljettiin järjestelmällisesti kaikkialla Argentiinassa.
Vapaus häviää
Kiellon jälkeen uskonnollinen suvaitsemattomuus on leimahtanut liekkeihin noin 38 kaupungissa pohjoisista Misionesin, Formosan ja Saltan provinsseista aina eteläisiin Río Negron, Chubutin ja Santa Cruzin provinsseihin saakka. Tähän mennessä on pidätetty runsaat 320 ihmistä, joista monet ovat olleet vanhempia miehiä ja naisia ja pieniä lapsia. Muita ihmisiä on pidätetty vain siksi, että he ovat todistajien sukulaisia tai ystäviä.
Ovatko nämä toimenpiteet sopivia kansakunnalle, joka väittää puolustavansa vapautta? Buenos Airesissa ilmestyvä Herald-lehti antoi rohkean vastauksen pääkirjoituksessaan ”Uskonvainoa”. Siinä sanottiin: ”Nämä kertomukset [Jehovan todistajien pidätyksistä] antavat ymmärtää, että Argentiinassa on nyt puhjennut maan itsenäisyyden historian pahin uskonvaino. Se on itsessään valitettavaa, eikä se kohenna millään tavalla Argentiinan mainetta muun maailman silmissä.”
Tässä pääkirjoituksessa sanottiin edelleen, että hallituksen toimenpiteet ”tarjosivat maailmalle vastenmielisen kuvan rukouskokouksia keskeyttävistä aseistetuista poliiseista, jollaista voisi pitää normaalina neuvosto-Venäjällä, mutta jolla ei pitäisi olla mitään sijaa moniarvoisessa Argentiinassa”.
Mutta tällainen ”vastenmielinen kuva” on ollut todellisuutta. Seuraavassa on vain joitakin tapauksia, joiden avulla voit päätellä itse, että Argentiinassa todella esiintyy uskonnollista suvaitsemattomuutta.
Tosiasiat puhuvat puolestaan
”30 todistajaa pidätetty.” Näin luki erään Andalgalássa (Catamarcan provinssissa) ilmestyneen lehtiuutisen otsikossa 29. maaliskuuta 1978. Ramón Alvarez, hänen perheensä jäsenet ja kutsuvieraat pidätettiin vuotuisen kristillisen Herran ehtoollisen vieton päätösrukouksen jälkeen. He olivat pidätettyinä kuusi vuorokautta. Miehet ja naiset viettivät ensimmäisen yön poliisiaseman sisäpihalla. Heidän henkilökohtaiset Raamattunsa ja raamatullinen kirjallisuutensa takavarikoitiin.
Meren rannalla sijaitsevassa Mar del Platan lomakeskuksessa oli yhdeksäntoista aikuista ja kolme alaikäistä tutkimassa Raamattua. Yhtäkkiä viisitoista poliisia ryntäsi sisään ja käski heitä lähtemään ja pitämään käsiään päänsä päällä. Hector Mariño ja muut aikuiset olivat pidätettyinä 45 tuntia. Kun neljä muuta todistajaa tuli tuomaan ruokaa ja vaatteita ystävilleen, heidätkin pidätettiin! Eräs mies, joka ei ollut todistaja, sanoi: ”Olen ylpeä siitä, että isäni on Jehovan todistaja.” Sen sanomisesta hänetkin pidätettiin.
Puerto Ricossa (Misionesin provinssissa) sattui erittäin ikävä tapaus. Siellä pidätettiin kuusitoista aikuista, jotka olivat lipuntervehtimiskysymyksen vuoksi koulusta erotettujen oppilaiden vanhempia. Heitä säilytettiin 55 vuorokautta kaikenlaisten rikollisten seurassa. Ne, jotka olivat isiä, eivät voineet näin ollen tehdä työtä perheittensä ylläpidoksi. Vangittujen äitien oli pakko jättää pienet lapsensa toisten kristittyjen perheiden huostaan!
Toisessa paikassa samassa provinssissa sotilaat tutkivat todistajien koteja ja takavarikoivat heidän kirjallisuutensa, jopa nekin Raamatut, jotka eivät olleet todistajien käännöksiä. Poliisi pidätti viisitoista ihmistä, joista yksi ei ollut todistaja, mutta hänellä oli vain heidän kirjallisuuttaan. Sotilaat kävivät muissa lähiseudun kodeissa ja uhkasivat pidättää jokaisen, joka ei polta hänellä mahdollisesti olevaa todistajien kirjallisuutta.
Piranéssa (Formosassa) poliisipäällikkö nouti todistajan, Mosconin, kotoaan, vei hänet kaupungin laitaan ja varoitti häntä, että hän joutuisi vankilaan, jos hän uskaltaisi palata omaan kotiinsa. Samassa provinssissa aseistetut sotilaat tunkeutuivat erääseen yksityiskotiin turvautuen lyönteihin ja törkeään kielenkäyttöön ja pidättivät seitsenhenkisen perheen ja pitivät heitä kolme vuorokautta telkien takana.
Villa Constituciónissa (Santa Fessä) tehtiin kotitarkastus. Kirjallisuus takavarikoitiin, muiden uskontokuntien painamat Raamatut mukaan luettuina. Kaikki läsnäolijat määrättiin lähtemään poliisiasemalle. Heitä varoitettiin, että he voisivat saada kymmenen vuotta vankeutta, jos heiltä vielä tavattaisiin todistajien kirjallisuutta.
Córdobassa eräs todistaja vietti kolmetoista vuorokautta vankilassa. Häntä kuulusteltiin pitkään, ja monesti hänen silmänsä sidottiin, jottei hän tunnistaisi kuulustelijoitaan.
Bahía Blancassa poliisi pidätti señora Luisa Morettin ja hänen seurassaan olleen naisen kymmeneksi vuorokaudeksi. Heidän rikoksensa? He olivat puhuneet muille Raamatusta!
Kaukana etelässä, Pico Truncadossa (Santa Cruzissa), pidettiin erään todistajan luona kotitarkastus. Hänen raamatullinen kirjallisuutensa takavarikoitiin. Sen jälkeen häntä pidettiin viisi vuorokautta koppivankeudessa.
Las Catitasissa (Mendozassa) muuan todistaja vietiin työpaikaltaan poliisin kuultavaksi. Kun hänen vastauksensa eivät tyydyttäneet poliisia, häntä lyötiin kasvoihin, kunnes hänestä vuoti verta.
Ei mitään kumouksellista
Mitä todisteita poliisi löysi tehdessään kotietsintöjä tai sulkiessaan todistajien haaratoimiston ja kokouspaikat kaikkialla Argentiinassa? EI AINUTTAKAAN ASETTA TAI KUMOUKSELLISTA JULKAISUA!
Lisäksi kukaan todistajista ei tehnyt vastarintaa. Eikä kukaan käyttäytynyt epäkunnioittavasti poliisia tai muita viranomaisia kohtaan.
Argentiinan 33000 aktiivisen Jehovan todistajan joukosta ei ole vielä tavattu AINUTTAKAAN YHTEISKUNNALLE VAARALLISTA IHMISTÄ!
Mutta se ei hämmästytä ketään, joka on tutustunut Jehovan todistajiin. He ovat muovanneet elämänsä niiden kristillisten periaatteiden mukaan, jotka esitetään Raamatussa, maailman kaikkien maiden Jehovan todistajien tärkeimmässä oppikirjassa. Raamatun periaatteiden mukaan eläminen ei ole varmasti yhteiskunnalle vaarallista. Silti tämän pyhän kirjan tutkimista ja siitä puhumista toisille pidetään nykyään rikoksena Argentiinassa!
Työpaikan menetys
Kiellon jälkeen kymmeniä todistajia on erotettu työpaikoistaan. Kouluviranomaiset saivat ohjeet pidättää virantoimituksesta heti sellaiset opettajakunnan jäsenet, jotka eivät osallistuisi esimerkiksi lipuntervehtimismenoihin.
Buenos Airesin provinssissa pidätettiin señora Enriqueta Domínguez, kolmannen luokan ylimääräinen opettaja, virantoimituksesta kahden vuorokauden irtisanomisajalla. Toisessa koulussa erotettiin señora Elsida DaCosta apulaisrehtorin virastaan.
Senora Beatriz Muñoz oli lastentarhan johtajatar, joka oli palvellut 24 vuotta opettajana Mendozan läntisessä provinssissa. Hän on leski, jolla on kaksi lasta. Kuitenkin hänet erotettiin heti, kun hän liitti allekirjoittamaansa isänmaalliseen valaan ehdon.
Señora Mercedes D’Alesandro erotettiin työstään valtion puhelinyhtiössä. Todistajat Román ja Fernández menettivät työpaikkansa Buenos Airesin kaupunginvirastossa. Tucumánin provinssin kuritushuoneen siviilityöntekijät Ernesto Navarro ja Jorge Brun pidätettiin samalla lailla virantoimituksesta heidän saamatta mitään hyvitystä monien vuosien palveluksestaan. Ja tähän luetteloon voitaisiin lisätä monia muita tapauksia.
Koulutuksen riistäminen
Runsaat 300 lasta on erotettu tai heiltä on vain evätty pääsy julkisiin tai yksityisiin kouluihin. Joillakin seuduilla liittovaltion tuomarit ovat kuitenkin tuominneet tällaisen pahamaineisen syrjinnän ja määränneet koulut ottamaan takaisin todistajien lapset. Ja äskettäin korkein oikeus julisti erään oppilaan erottamisen laittomaksi siksi, että se oli tapahtunut pelkän uskonnollisen sidonnaisuuden vuoksi.
Nuoria Jehovan todistajia koskeviin puolustuskirjelmiin on sisällytetty seuraava mitä kiinnostavin huomattavan argentiinalaisen perustuslain asiantuntijan lausunto: ”Jos jokaisella ihmisellä on oikeus esittää mielipiteensä, hänellä on vastaava [oikeus] pidättyä ilmaisemasta sellaista, mikä ei vastaa hänen vakaumustaan tai haluaan . . . Se, että henkilöä vaaditaan olemaan pelkästään läsnä jossakin toimituksessa, voi toisinaan merkitä hänen mielivaltaista pakottamistaan osallistumaan, vaikka vain passiivisesti, hänelle vastenmieliseen seremoniaan tai toimitukseen; se on vastoin sitä, että ihmisellä on vapaus olla ilmaisematta mielipidettään. Ihmisen uskonnollisia vakaumuksia ja omaatuntoa rikkovan valavelvoitteen määrääminen johtaa samaan ja on mielivaltainen periaate.” – Manual de Derecho Constitutional (Perustuslain käsikirja), sivut 220/221:355.
Jotkut koulua käyvät todistajat toivoivat, että he olisivat voineet erottamisensa jälkeen suorittaa loppututkintojaan erikoislautakunnan edessä. Mutta tämäkin oikeus evättiin heiltä, sillä Misionesin provinssin kouluviranomaisten antamassa tiedonannossa selitettiin: ”’Jehovan todistajien’ uskontoa tunnustavilla oppilailla ei ole oikeutta tällaiseen tutkintoon.”
On ironista, että kaikkialla maassa kouluissa on tunnuslause, jossa lukee: ”DIOS, PATRIA, Y HOGAR” (”JUMALA, ISÄNMAA JA KOTI”). Kuitenkin Jehovan todistajien lapsilta evätään koulutus, koska he PANEVAT Jumalan tunnuslauseen esittämälle ensimmäiselle sijalle!
Ankarampia rangaistuksia
Useimpien demokraattisten maiden lait mahdollistavat omantunnonsyistä kieltäytyville vapautuksen asepalveluksesta.
Mutta Argentiinan asevelvollisuuslakiin liitettiin uusi artikla 17. helmikuuta 1977. Jo olemassa olevan asepalveluksesta kieltäytymisestä koituvan rangaistuksen (joka on todistajien tapauksessa yleensä kolme ja puoli vuotta vankeutta) lisäksi tällaisen kieltäytyjän kohdalla voi nyt tulla kysymykseen myös pysyvä kelpaamattomuus hallinnollisiin tai julkisiin virkoihin sekä kaikkien kansalaisoikeuksien menettäminen, Argentiinan kansalaisuus mukaan luettuna.
Se merkitsee sitä, että jokaista, joka ei halua opetella tappamaan, rangaistaan ankarammin kuin tavallisia rikollisia, jotka tappavat, tuhoavat omaisuutta ja syyllistyvät muihin inhottaviin rikoksiin!
”Apologeettinen rikos”
Vuodesta 1948 Argentiinassa asunut Vartiotorni-seuran haaratoimiston koordinaattori Charles Eisenhower ja argentiinalaissyntyinen Lucio Antonuccio, eräs Jehovan todistajien vanhin, haastettiin toukokuussa 1977 sotilastuomari Alberto Martínezin eteen. Tuomari teki heille kysymyksiä nuoresta todistajasta, joka oli kieltäytynyt sotapalveluksesta. Myöhemmin heidät haastettiin liittotuomioistuimeen antamaan lausuntoja Jehovan todistajien uskonkäsityksistä.
Kuultuaan heitä oikeus totesi, että he olivat syyllistyneet ”apologeettiseen rikokseen” ja että heidät voitaisiin tuomita 3–36 kuukaudeksi vankilaan. Ja valitustuomioistuin vahvisti tämän päätöksen.
Mikä on tämä ”apologeettinen rikos”? Sanakirja määrittelee ”apologian” seuraavasti: ”Jonkin sellaisen suullinen tai kirjallinen puolustaminen tai syyllisyydestä puhdistaminen, mikä toisten mielestä on väärin [kursivointi meidän].” – Webster’s Third New International Dictionary.
Näyttää siis siltä, että Argentiinassa on tätä nykyä rikos puolustaa Raamattuun perustuvia vakaumuksiaan oikeudessa!
Kannattaa todeta, ettei Charles Eisenhower ollut milloinkaan tavannut kyseistä aseistakieltäytyjää ennen kuin vasta sotilasleirillä. Lucio Antonuccio, vangitun serkku, oli tutkinut hänen kanssaan Raamattua, mutta ei ollut milloinkaan antanut hänelle sotapalvelusta koskevia neuvoja.
Voiko kaikkien näiden todisteiden jälkeen olla epäilystäkään siitä, että Argentiinan Jehovan todistajat ovat kiihkeän, ilkeämielisen uskonnollisen suvaitsemattomuuden uhreja?
Mitä voidaan tehdä sen suhteen? Niin, mitä SINÄ voit tehdä sen suhteen?
[Kartta s. 13]
(Ks. painettu julkaisu)
●1
●2
●3
4●
5●
●6
●7
8●
9●
10●
11●
12●
13●
14●
15●
Argentiina
TEKSTISSÄ MAINITUT KAUPUNGIT (JA PROVINSSIT), JOISSA ON TAPAHTUNUT PIDÄTYKSIÄ
1. Salta (Salta)
2. Pirané (Formosa)
3. Puerto Rico (Misiones)
4. Tucumán (Tucumán)
5. Andalgalá (Catamarga)
6. Santiago (Santiago del Estero)
7. Córdoba (Córdoba)
8. Concordia (Entre Ríos)
9. Villaguay (Entre Ríos)
10. Villa Constitución (Santa Fe)
11. Las Catitas (Mendoza)
12. Mar del Plata (Buenos Aires)
13. Bahía Blanca (Buenos Aires)
14. Pico Truncado (Santa Cruz)
15. Buenos Aires, pääkaupunki