Tällaiset tohtoroitsijat tarvitsevat itse apua!
● Tappelevatko lapsesi keskenään? Se vain osoittaa heidän rakastavan sinua! Kaksi kasvatuspsykologia sanoo: ”Jos olet kiusaantunut isä tai äiti, jonka lapset näyttävät tappelevan kaiken alkaa, rohkaise mielesi. Todennäköisesti he vain osoittavat sillä rakkautesi sinuun.” He kilpailevat vanhempien kiintymyksestä. ”Lapset taistelevat paikasta auringossa. He haluavat olla vanhempiensa lemmikkejä.” Psykologien mielestä lasten nahina on näiden tapa kysyä vanhemmilta: ”Rakastatteko todella minua?” Käsirysykö keino kertoa rakkaudesta? Tuskinpa!
● Tunnetko itsesi yksinäiseksi? Riisu vaatteesi. Jotkut psykologit esittävät näin hullua ajatusta. ”Alastomuuteen osallistuminen on yksi tapa, jolla ihminen pääsee eroon siitä kauheasta tunteesta, että hän on aivan yksin maailmassa. . . . se, että alastomat ihmiset kohtaavat toisensa, on ennen näkemätön uusi hoitokeino, joka auttaa ihmisiä tuntemaan olonsa mukavaksi itsensä ja toisten kanssa.” Muuan psykologi tarjoaa kolmensadan markan hinnasta henkeä kohti kaikille avointa yhteistä alastomuusistuntoa, kehittyneempää alastomuusistuntoa aviopareille ”luovaa seurustelua” varten ja alastomuusistuntoa naimattomille, jotka ovat ”kyllästyneet alituiseen treffien järjestämiseen ja haluavat seurustella avoimemmissa olosuhteissa”. Todellisuudessa avoimuus rajoittuu siihen, että psykologi paikkaa kukkaroaan ja vahingoittaa asiakkaitaan.
● ”Science News” -aikakauslehti Yhdysvalloista sanoi: ”Maanlaajuisessa tutkimuksessa on paljastunut, että useampi kuin joka 20. psykologeiksi valmistuneista miehistä on ollut sukupuoliyhteydessä potilaittensa kanssa.” Naispsykologien kohdalla luku on paljon alhaisempi. Näin siitä huolimatta, että Yhdysvaltain psykologiseuran eräässä virallisessa säädöksessä sanotaan, että ”seksuaaliset suhteet ovat epäeettisiä” ja että psykologit eivät saa käyttää hyväkseen asiakkaitaan. Muuan tilannetta paheksuva psykologi sanoi, että eroottinen yhteys asiakkaan kanssa ”kuvastelee hoitohenkilön sairaalloisia tarpeita”.
● Useimmat ihmiset valittavat väkivallan kohoavaa aaltoa. Eräs psykiatri sanoi sen olevan hyväksi ihmiselle. ”Riehuminen on terveellistä. Yhteiskunta tarvitsee hyökkääviä purkautumistapoja.” Hän sanoi, että silloin kun Belfastissa mellakoitiin, masennussairaudet vähenivät mellakoineiden keskuudessa, mutta neuroosit lisääntyivät niissä, jotka pysyttelivät sivussa. Kun hallitus kielsi väkivallan purkauksia jouduttaneita marsseja, hän sanoi: ”Oli täysin typerää kieltää kaikki marssit . . . Hallitus oli selvästi psykiatrisen avun tarpeessa.” Juuri tämä psykiatri tarvitsisi apua.
● Oletko sitä mieltä, että kun jalkapallonpelaaja, joka on tehnyt maalin, potkaisee voimalla pallon kentälle, hän ilmaisee pursuavaa iloaan maalin teosta? Erään tutkimuspsykiatrin mukaan se on pintapuolinen arvio. Pelaaja rakastaa peliä, koska hän saa siitä rahaa ja tunnustusta; hän vihaa sitä, koska se johtaa loukkaantumiseen ja nöyryytykseen. Kun hän saa maalin ja pomppii maalialueella, hän polkee maahan vastustajiaan ja singotessaan pallon ilmaan hän pamauttaa sen kohti vihollistensa päitä. ”Psykiatrille nämä ovat rakkaus ja viha -suhteen ilmenemistapoja”, tämä hoitohenkilö sanoo. ”Se, että mies potkaisee voimallisesti palloa, on suora ilmaus siitä epätoivosta tai halveksunnasta, joka hänellä on työtä kohtaan, josta hän on mitä riippuvaisin.” Tämä psykiatri ”näkee näkyjä”. Terve järki näkee selvästi sen, että pelaaja on innoissaan tehtyään maalin.
● ”Maclean’s”-aikakauslehden mukaan sekä psykologit että psykiatrit lainaavat itselleen kunnioitettavuutta ja arvovaltaa esimerkiksi sellaisten tieteenalojen kuin matematiikan, kemian, biologian ja fysiikan henkeäsalpaavista saavutuksista. Se, että he nimittävät ammattejaan ”tieteeksi” ja yhdistävät mielettömät, ristiriitaiset arvailunsa kokeellisiin todisteisiin nojaaviin luonnontieteisiin, on tuskin vakuuttavaa. ”Maclean’s”-lehden artikkelissa todetaan lopuksi: ”Kun annamme psykiatrin, sosiologin tai psykologin neuvoille yhtä paljon painoa kuin lääkärin, hammaslääkärin tai insinöörin neuvoille, me petämme itseämme lähes tulkoon yhtä paljon kuin ne, jotka tutkivat lampaan sisälmyksiä tai kysyivät neuvoa Delfoin oraakkelilta.”