Onko rikollisuustilanne todella niin paha?
JOTKUT ovat synnynnäisiä optimisteja. Huolimatta siitä, miten huonolta tilanne näyttää, he aina onnistuvat hymyilemään ja väittävät tosissaan, että tilanne voisi olla pahempikin. Optimismia voidaan paljon puolustaa, mutta sitä ei koskaan pitäisi päästää sumentamaan näkemystämme ja estämään meitä katselemasta asioita realistisesti. Ongelmat eivät koskaan ratkea sillä, ettei niistä välitetä. Jos kieltäydymme myöntämästä ongelmaa, se lisää mahdollisuuttamme joutua sen uhriksi.
Kun nyt on kysymys rikollisuudesta ja väkivallasta, niin onko tilanne todella aivan niin paha?
Ihmiset, jotka vastaavat kieltävästi, viittaavat nopeasti siihen, ettei rikollisuus ja väkivalta ole uutta. Kertoohan vanhin olemassa oleva historiankirja Raamattu meille, että ihmiskunnan ensimmäinen perhe koki pahimmanlaatuista väkivaltaa. Se sanoo: ”Kain karkasi veljensä Aabelin kimppuun ja tappoi hänet.” Eikö se myös sano kuvaillessaan yli neljätuhatta vuotta sitten Nooan aikana vallinnutta tilaa, että ”maa tuli täyteen väkivaltaa”? – 1. Moos. 4:8; 6:11.
”Rikollisuus on vielä pahempaa kuin tilastot osoittavat”
Olkoon niin, että rikollisuus ei ole uutta. Kuitenkin tilastot osoittavat sen pahenevan nykyään. Tilastot? Joku voi muistuttaa meitä siitä, mitä Oscar Wilde, 1800-luvun jälkipuoliskolla elänyt kuuluisa irlantilainen näytelmäkirjailija, sanoi kerran: ”Valheita on kolmenlaisia: tavallisia valheita, valkoisia valheita ja tilastoja.” Hän tarkoitti sitä, että liika tilastoihin luottaminen voi johtaa harhaan. Niitä voidaan tulkita useilla ja joskus jopa ristiriitaisilla tavoilla. Kuitenkaan se, että niitä käytetään usein väärin, ei oikeuttaisi hylkäämään niitä täysin.
Tarkastelkaamme lyhyesti omaksi hyödyksemme joitakin niiden esittämistä väitteistä, jotka väittävät, että ”tilanne ei todellakaan ole aivan niin paha”. Sen jälkeen voimme ratkaista oman kantamme.
”Rikollisuuden lisäys johtuu väestönkasvusta”
Harvat epäilisivät sitä, että me olemme nähneet väestöräjähdyksen muutaman viime vuosikymmenen aikana. Kun maailman väestönkasvu yhdeksi miljardiksi kesti 4200 vuotta Nooan päivien vedenpaisumuksesta lähtien (vuoteen 1830), niin toisen miljardin saavuttamiseen kului enää sata vuotta vuoteen 1930. Kolmas miljardi tuli täyteen 30 vuodessa (1960) ja neljäs miljardi 15 vuodessa (1975). Kun maan päällä on nyt yli neljä miljardia ihmistä, arvioidaan, että vuonna 1985 heitä on lähes viisi miljardia ja runsaasti yli kuusi miljardia vuosisadan lopussa.
On varmaa, että väestönkasvu osaltaan edistää rikollisuuden lisääntymistä, mutta se ei ole sen perussyy tai ainoa syy. Jos se olisi, silloin väestön kasvu tai väheneminen merkitsisi johdonmukaisesti vastaavanlaista kasvua tai vähenemistä rikosten lukumäärässä. Näin ei kuitenkaan aina ole asianlaita.
Ajattele Saksan liittotasavaltaa. Koska se on yksi niistä harvoista maista maailmassa, joiden väestö on viime aikoina vähentynyt – vuosien 1975 ja 1977 välillä sen väestö pieneni yli 600000 henkeä – rikollisuuden olisi pitänyt, käyttääksemme tätä väitettä, vähentyä vastaavassa suhteessa. Kuitenkin viranomaiset sanovat, että vuonna 1975 ilmoitettiin 2919390 rikoksesta ja vuonna 1977 3287642 rikoksesta, joten lisäystä oli yli 12 prosenttia. Tämä osoittaa rikollisuuden lisääntyvän sielläkin, missä väestö pienenee.
Eikä niillä, jotka sanovat, että lisääntyvä rikollisuus on vain luonnollinen seuraus väestöräjähdyksestä, ole mitään syytä omahyväisyyteen, sillä heidän edessään on synkät tulevaisuuden odotteet. Heidän oman väitteensä mukaan nykyinen rikollisuuden aalto kohoaa jatkuvasti pysyäkseen maailman kasvavan väestön tasalla. Miten huonoksi tilanteen oikeastaan täytyykään tulla, ennen kuin he haluavat myöntää: ”Se on tosiaan paha”?
”Nykyään rikokset tilastoidaan tarkemmin”
Pitää epäilemättä paikkansa, että nykyään pidetään tarkempia rikostilastoja kuin sata vuotta sitten. Sen vuoksi silloin ja nykyään tehtyjen rikosten täsmällinen vertailu olisikin mahdotonta. Mutta mitä luulet, kestäisikö tämä väite mitenkään, jos meidän pitäisi verrata vuoden 1977 tilastoja vuoden 1975 tai edes vuoden 1970 tilastoihin? Ja jos tällä hetkellä, kuten väitetään, pidetään parempia tilastoja, meidän pitäisi kysyä itseltämme: miksi niitä pidetään? Eikö tarve tarkempien ja perusteellisempien tilastojen pitämiseen itsessään osoittaisi, että tilanne olisi pahentunut?
Miten poliisi huolehtii tällaisten tilastojen kokoamisesta? Poliisiviranomaiset itse paljastavat ja ilmoittavat hyvin vähän rikoksia. Saksalaisen Max-Planck-instituutin järjestämä tutkimus paljasti, että poliisin rikostaulukot perustuvat jopa 90-prosenttisesti rikoksen uhrin tai todistajien sille tekemiin ilmoituksiin. Luotettavien tilastojen pitäminen onkin siksi vähemmän riippuvainen poliisista kuin yleisön halukkuudesta ja valppaudesta ilmoittaa rikoksista, jotka se näkee tehtävän.
Onko mitään osoitusta siitä, että ihmiset ilmoittavat nykyään rikoksista täsmällisemmin tai tunnollisemmin kuin aiemmin? Ei, jos tämän tutkimuksen havaintoihin on uskomista: siinä havaittiin, että haastatellut olivat ilmoittaneet vain 46 prosenttia niistä rikoksista, joita heitä vastaan oli tehty. Yli puolet oli jäänyt ilmoittamatta joko siksi, että uhrin mielestä hänen menetyksensä olivat niin vähäiset, ettei niistä kannattanut välittää, siksi, että hän piti rikoksen selvittämismahdollisuuksia liian pieninä, tai siksi, että hänellä oli muita henkilökohtaisia syitä.
Nämä luvut, joita Sveitsissä, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Suomessa tehdyt vastaavat tutkimukset tukevat, viittaisivat siihen, että rikollisuus on vielä pahempaa kuin tilastot osoittavat. Saksalainen aikakauslehti Der Spiegel on samaa mieltä, kun se sanoi: ”Todellisuudessa [vuoden aikana tehtyjen murtojen] lukumäärä on kymmenen tai kaksitoista kertaa suurempi [kuin ilmoitettu lukumäärä].” Se lainasi Nordrhein-Westfalenin osavaltion rikostutkimusviraston johtajaa Werner Hamacheria, joka vertasi ilmoitettujen rikosten lukumäärää ”tuskin enempään kuin pienimpiin bikineihin”, jotka peittävät tehtyjen rikosten kokonaismäärää kuvaavaa ruumista.
Mihin johtopäätökseen tämä siis johdonmukaisesti vie meidät? Siihen, että rikosten taulukointi tai tilastointi on edelleen hyvin puutteellista ja että tilastot voivat parhaimmillaankin ainoastaan ilmaista tiettyjä suuntauksia. Mutta sen sijaan että tilastot liioittelisivat tosiasioita, ne kertovat todellisuudessa vain osan totuudesta. Mitä sinä siis ajattelet? Onko tilanne todella niin paha? Vai onko se vielä pahempi?
”Rikollisuustilanne voi olla paha jossakin, mutta ei siellä, missä minä asun”
Jos se on totta, ole kiitollinen. Maaseutualueella rikollisuus on usein vähäisempää kuin taajamissa, ja kaupungissa voivat jotkin alueet olla muita alueita alttiimpia rikollisuuteen. Joissakin maissa rikollisuus on eittämättä vähäisempää kuin muissa maissa. Mutta tietenkään kysymys ei ole siitä, onko paikkakunnallasi yhtä paljon rikollisuutta kuin jossakin muualla, vaan siitä, onko se lisääntymässä siellä, missä sinä asut.
Mitä olet kokenut omassa yhdyskunnassasi? Mitä vanhemmat ihmiset sanovat, ihmiset jotka ovat kyenneet seuraamaan kehitystä pitkän aikaa? Tehdäänkö nykyään rikoksia enemmän kuin viisi vuotta sitten? Kymmenen vuotta sitten? Ovatko ne tulossa raaemmiksi?
Koska ongelma on niin vakava, seuraava kysymys kuuluu: Miten voin suojella itseäni ja omaisiani? Mihin käytännön toimenpiteisiin voin ryhtyä?