Miten vakavaa depressiota pyritään hoitamaan

”Herätkää”-lehti ei pyri suosimaan eikä edistämään mitään suosituista hoitomenetelmistä. Me vain kerromme eräistä tunnetuista lääketieteellisistä hoitomenetelmistä. Niillä pyritään hoitamaan vakavaa psyykkistä ongelmaa, joka on paljon voimakkaampi kuin se alakuloisuus, josta me kaikki silloin tällöin kärsimme.

MASENNUS oli lamaannuttanut potilaan. Hän ei pystynyt työntekoon ja oli usein psykiatrisessa sairaalassa. Kun neurokirurgi Keith Langford huomasi, ettei mikään muu hoitokeino ollut auttanut, hän avasi miehen pään leikkauksella ja sijoitti hänen aivoihinsa paristokäyttöisen tahdistimen. Kerrotaan, että vaurioittamatta aivoja tai muuttamatta ajattelutoimintoja tahdistin lähettää masennusta lievittäviä rytmisiä sähköisiä pulsseja.

Se auttoi tätä miestä, sillä hän sai takaisin myönteisen asenteensa ja palasi työhön. ”Pelastitte henkeni”, hän sanoi lääkärille. ”Nyt voin viettää normaalia elämää.”

Tämä mies oli kärsinyt pahemmasta kuin tavallisesta alakuloisuudesta. Hän oli yksi niistä kahdeksasta miljoonasta amerikkalaisesta, jotka vuosittain etsivät lääkärinapua vakavaan depressioon – sairauteen, joka luo voimakkaita syyllisyyden, avuttomuuden ja toivottomuuden tunteita. Tällöin ihminen tavallisesti kärsii ruokahaluttomuudesta ja unettomuudesta, jatkuvasta väsymyksestä ja itkukohtauksista, eikä hän pysty nauttimaan elämästään.

Tapaukset, joissa tarvitaan tahdistimen asentamista, ovat erittäin harvinaisia. Mutta yleensä vakavaan depressioon on hyvä etsiä jonkinlaista lääkärinapua. Tutkimusten mukaan joissakin maissa jopa joka neljäs nainen ja joka kymmenes mies kärsii jossakin vaiheessa vakavasta depressiosta.

Millaisia hoitomenetelmiä on olemassa? Niitä on monenlaisia. Jotkin eroavat suuresti toisistaan, kun taas toiset menevät päällekkäin. Miksi on näin?

Eräitten tutkijoitten mielestä vakavat masennustilat johtuvat elimellisestä (vaikkakin jonkin stressaavan tilanteen jouduttamasta) viasta – aivojen biokemiallisesta häiriötilasta – minkä vuoksi lääkkeitä pidetään tärkeänä tällaisen häiriötilan korjaamisessa. Toiset väittävät, että sairaus johtuu väärästä ajattelusta ja että mieli luo häiriön ja kykenee siksi myös korjaamaan sen. He uskovat mielen tarvitsevan oikaisua puhumalla tapahtuvan hoidon, psykoterapian, avulla. Molemmat menetelmät ovat jossakin määrin oikeilla jäljillä, mutta kumpikaan ei tarjoa täydellistä ratkaisua.

Mieli ja ruumis mukana

Tätä kysymystä on vaikea ratkaista mielen ja ruumiin läheisen vuorovaikutuksen vuoksi. Ne vaikuttavat selvästi toisiinsa.

Psyykkiset ongelmat ovat hyvin mutkikkaita, ja jokainen potilas on erilainen. Siksi lääkäri, joka tuntee potilaan, voi yleensä suositella sellaista hoitomenetelmää, joka on potilaalle paras. Jos potilas ei ole tyytyväinen, lääkäri voi ehkä ohjata hänet toisen asiantuntijan luo. Seuraavana oleva aineisto voi auttaa sekä potilasta että lääkäriä näkemään, että on olemassa monenlaisia hoitomenetelmiä. Mikään yksittäinen hoitomenetelmä ei paranna kaikkia vakavia depressiotapauksia. Lisäksi ymmärretään, että kunkin hoitomenetelmän parissa on usein monenlaisia ammatinharjoittajia. Esimerkiksi psykoterapiaa kerrotaan annettavan Yhdysvalloissa 130 eri tavalla.

Psykoterapia

Kun lääkäri on todennut potilaan kärsivän vakavasta depressiosta, hänelle voidaan suositella psykoterapiaa. Koska masentuneella on tavallisesti hyvin levottomia ajatuksia, monet ovat saaneet apua siten että ovat keskustelleet jonkun terapeutin kanssa. Näitä ovat esimerkiksi psykiatrit, psykologit, sosiaalityöntekijät ja muut erikoiskoulutusta saaneet. Kuitenkin jotkut ovat saaneet apua puhumalla jonkun rakkaudellisesti kiinnostuneen kristityn kanssa.a

Psykologi Armand DiMele sanoo: ”Masentunut ihminen suojautuu sulkemalla mielensä ja ruumiinsa, eikä hän ota vastaan minkäänlaisia virikkeitä. Kun joku kärsii esimerkiksi kuoleman aiheuttamasta menetyksestä, hän voi joutua depression valtaan sen sijaan että hän myöntäisi menetyksen tapahtuneeksi.” Neuvojan tehtävänä on auttaa masentunutta kohtaamaan tällaiseen menetykseen liittyvät tunteet ja tuskat. DiMele jatkaa: ”Jos vieressä istuva terapeutti voi todella ravita hänen mieltään kertomalla hänelle, miten hän voi odottaa elimistönsä reagoivan uuteen tilanteeseen, silloin ihminen vähitellen tajuaa voivansa voittaa ikävät tunteensa, ja masennus häviää.”

Sellaiset salatut tunteet kuin viha, kauna ja syyllisyys ovat usein aiheuttaneet masennusta. Eräs psykologi hoiti 58-vuotiasta naista, joka kärsi ankarasta masennuksesta. Nainen oli sitä mieltä, että Jumala oli hylännyt hänet ja että kaikki puhuivat häntä vastaan. Kun tämä kahdenkymmenen vuoden kokemuksen omaava asiantuntija alkoi jutella ystävällisesti naisen kanssa kerran viikossa, hän huomasi, että aina puheen kääntyessä naisen perheeseen tämä ei koskaan maininnut äitiään, jonka kanssa hän nyt asui. Psykologi tutki asiaa. Vähitellen nainen paljasti, että hänen mielestään hänen äitinsä oli laiminlyönneillään aiheuttanut hänen rakkaan isänsä äskeisen kuoleman. Vähitellen ohjaaja auttoi naista voittamaan kaunansa, ja hänen masennuksensa hävisi.

Koska syyllisyydentunne on usein tärkeä masennuksen oire, psykologit pyrkivät poistamaan sen samoin kuin potilaan arvottomuudentunteet. Eräs nainen masentui vakavasti hänen lapsensa muututtua kapinalliseksi. ”En ole tainnut koskaan olla hyvä äiti, vai mitä?” hän itkien selitti psykiatrille. ”Siksi tyttärestäni on tullut tuollainen.” Lääkäri auttoi häntä näkemään, miten paljon hyvää hän oli tehnyt lapselleen. Sen jälkeen häneltä hävisivät syyllisyydentunteet – ja myös masennus.

Mutta tri Ronald Fieven mukaan psykoterapia ei useimmissa tapauksissa auta. Hän kertoo kirjassaan, että hänen autettuaan monta viikkoa, kuukautta ja vuotta jotakuta lievästä tai vakavasta depressiosta kärsivää potilasta erittelemään käyttäytymistään hänessä oli usein ”tapahtunut vain hyvin pientä edistymistä”. – Moodswing – The Third Revolution in Psychiatry.

Myös ne, jotka pyrkivät elämään korkeitten moraalivaatimusten mukaan, saavat olla varuillaan. Jotkut terapeutit menevät liian pitkälle etsiessään oikeutusta asenteille, jotka Raamattu tuomitsee. Sillä pyritään vähentämään potilaan syyllisyydentunnetta. On totta, että jos ihmisen mieleen tulee sopimattomia ajatuksia, hänen ei pitäisi antaa syyllisyydentunteen musertaa itseään eikä tuntea itseään ”Jumalan tuomitsemaksi”. Mutta sen sijaan että Raamatun neuvoja arvostavat järkeilisivät, etteivät tällaiset erheelliset ajatukset ole vääriä, kuten jotkut terapeutit sanoisivat, he mieluummin korjaavat tällaiset ajatukset tai karkottavat ne. Siksi heidän on punnittava (tai saatava apua voidakseen punnita) vakavasti terapeutin tarjoamia neuvoja. Mahdolliset ongelmat voidaan välttää, jos potilas tai hänen toverinsa selittää terapeutille potilaan uskonnollisen vakaumuksen tärkeyden. – Gal. 5:16, 19–21; Jaak. 1:14, 15.

Alan asiantuntijat ovat eri mieltä pitkään jatkuvan psykoterapian tehokkuudesta. Yksi syy on se, että monien lääkäreitten mielestä vakaviin mielentilan muutoksiin liittyvää kemiallista häiriötilaa ei voida aina korjata psykoterapian avulla. He kannattavat lääkkeitten käyttöä.

Masennuslääkkeet

”Minulla oli tapana ajatella, että ihmiset voivat voittaa millaisen mielialan tahansa asennoitumalla sen mukaisesti, mutta nyt en enää usko siihen”, myönsi eräs kotiäiti, joka oli aiemmin joutunut vakavan depression valtaan. ”Joskus vajosin lattialle ja nyyhkytin ilman todellista syytä.” Lopulta hän otti yhteyttä lääkäriin, joka pystyi auttamaan häntä.

Kuunneltuaan hänen vakavasta depressiosta kertovia oireitaan lääkäri sanoi: ”Saanen ensimmäiseksi selittää, että teillä on elimellinen sairaus. Minulla on lääkkeitä, jotka mielestäni auttavat.” Hän määräsi erästä trisyklistä masennuslääkettä. Hän uskoi sen korjaavan epäillyn kemiallisen häiriötilan naisen aivoissa ja lievittävän masennusta. ”Hetkeen ei tapahtunut mitään”, nainen sanoi, mutta ”puolen vuoden kuluttua olin kuin uusi ihminen, enkä tarvinnut enää lainkaan tuota lääkettä.”

On olemassa yli kaksikymmentä erilaista masennuslääkettä ja lisäksi litiumvalmisteita. Ne eivät ole amfetamiineja tai rauhoitteita, jotka heti joko kiihottavat tai rauhoittavat hermostoa ja voivat olla riippuvuutta aiheuttavia. Sen sijaan että tällaiset masennuslääkkeet (trisykliset lääkeaineet ja monoamino-oksidaasin estäjät eli MAO-inhibiittorit) rauhoitteiden tavoin estäisivät joidenkin levottomuutta aiheuttavien impulssien syntymisen, ne ilmeisesti muuttavat eräitten hermoston välittäjäaineitten pitoisuuksia aivojen mielihyväkeskuksessa, minkä uskotaan helpottavan mielihyväimpulssien siirtymistä hermosolusta toiseen. Siksi nämä lääkkeet ehkä hoitavat jonkinlaista aivojen kemiallista häiriötilaa.b

Litiumin käytön asiantuntijan tri Ronald Fieven (Fieve Lithium Clinic, New York) mukaan ”litium hoitaa maanisen depression maanista vaihetta sekä ehkäisee tätä sairautta ja toisinaan auttaa toistuvassa vakavassa depressiossa”. Hän kertoi, että erään kahdenkymmenen vuoden jakson aikana tutkittiin noin kymmenessä maassa huolellisesti yli 6000 potilasta, joille oli annettu litiumia. 70–80:tä prosenttia niistä, jotka olivat kärsineet maanisesta depressiosta, hoito oli auttanut.

Tietenkin kaikilla näillä lääkeaineilla voi olla epämiellyttäviä sivuvaikutuksia. Usein kokeillaan useita lääkkeitä, kunnes löytyy sopiva. MAO-inhibiittorit voivat aiheuttaa myrkyllisen reaktion, jos niitä käytettäessä syödään esimerkiksi vanhoja juustoja ja kananmaksaa ja nautitaan olutta ja viiniä. Siksi kaikkia lääkkeitä täytyy käyttää valistuneen lääkärin tarkassa valvonnassa.

”Kuitenkaan [lääkehoito] ei ratkaise taianomaisesti kaikkia potilaan ongelmia”, kirjoittaa newyorkilainen tri Nathan Kline kirjassaan From Sad to Glad. Tämä masennuslääkkeitten käytön uranuurtaja jatkaa: ”Se ainoastaan korjaa jonkin toimintahäiriön, niin että potilas voi uusin voimin kiinnittää huomiota ongelmiinsa.”

Ruokavaliohoito

Se, että puutteellinen ravinto voi aiheuttaa psyykkisiä ongelmia, myös vakavaa depressiota, todistettiin yli 65 vuotta sitten. Pellagra, eräs tappava tauti, raivosi siihen aikaan monissa maissa ja tappoi Yhdysvalloissa vuosittain 10000 ihmistä. Taudin ensi merkkejä olivat tavallisesti psyykkiset häiriöt – etupäässä masennus.

Etsiessään taudin aiheuttajaa tri Joseph Goldberger pani terveitä ihmisiä samalle ruokavaliolle, jolla hän huomasi eräitten mielitautipotilaitten olevan – näiden ateriat koostuivat pääasiallisesti maissijauhoista, suurimoista, maissitärkkelyksestä ja muista viljatuotteista ja pienestä määrästä vihanneksia. Hän odotti. Seitsemälle yhdestätoista koehenkilöstä kehittyi masennustila ja pellagra! Sen jälkeen lääkäri täydensi heidän ruokavaliotaan panimohiivalla, rasvattomalla lihalla ja maidolla. Kaikki toipuivat nopeasti. Heidän masennuksensa oli johtunut vajaaravitsemuksesta.

Maissista, tuon alueen köyhän väestön perusravinnosta, puuttuu lähes tyystin tärkeä tryptofaani-niminen aminohappo. Se johti eräitten B-ryhmän vitamiinien puutteeseen.

Tiedemiehet ovat havainneet myös toisten puutostilojenc aiheuttavan oireina esimerkiksi masennusta, hermostollista ärtyneisyyttä, väsymystä ja persoonallisuuden muutoksia. Runsaat tutkimukset ovat yhdistäneet varsinkin B-ryhmän vitamiinit aminohappojen, esimerkiksi tryptofaanin, muuttumiseen hermoston välittäjäaineiksi, jotka kuljettavat ajatusimpulssejamme hermosolujen välillä. Eräitten hermoston välittäjäaineitten puute on vuorostaan yhdistetty joihinkin masennuksen lajeihin.

”Ensimmäiseksi on potilaan ruokavalio saatava mahdollisimman tasapuoliseksi”, selittää tri David Hawkins (Academy of Orthomolecular Psychiatry). Mutta vaikka ravinto havaittaisiinkin yksipuoliseksi, puutteitten korjaaminen ei aina lievitä masennustilaa.

Eräs vakavasti masentunut naispotilas oli lukenut suurilla annoksilla annettavaa vitamiinihoitoa käsittelevän kirjan ja käytti runsaasti monenlaisia vitamiineja saadakseen apua, mutta ilman havaittavia vaikutuksia. Eräs ravintohoitoa käyttävä lääkäri tutki huolellisesti potilaan ruokavaliota. Hän huomasi potilaan syövän päivittäin yhden ainoan aterian, johon kuului hampurilainen ja ranskalaisia perunoita ja vähän lehtisalaattia ja tomaattia. Hän joi 25–30 kupillista kahvia päivässä. Kun potilaan ruokavaliota täydennettiin erilaisilla vihanneksilla, hedelmillä ja pähkinöillä ja kahvin käyttöä vähennettiin, hänen kerrottiin toipuneen täysin muutamassa kuukaudessa.

Eräät ruokavaliohoitoa käyttävistä lääkäreistä antavat potilailleen myös lääkkeitä ja sähköšokkihoitoa. Syynä on se, että ruokavaliohoito on usein hidasta ja jos potilas hautoo itsemurha-ajatuksia, hän voi tarvita pikaista apua.

Ruokavaliohoitoa kannattavat lääkärit käyttävät etupäässä elimistössä normaalisti olevia aineita ja siten välttävät psyyken lääkkeitten vaaralliset sivuvaikutukset. The American Journal of Psychiatry (toukokuu 1980) kertoi, miten eräälle 30-vuotiaalle naiselle, joka oli kärsinyt monta vuotta vakavasta depressiosta ja jolle masennuslääkkeet olivat aiheuttaneet haittavaikutuksia, määrättiin tyrosiinia, elimistön normaalia aminohappoa. Hän ”oli toipunut huomattavasti kahden viikon kuluttua tyrosiinihoidon alkamisesta”. Sen toteamiseksi, oliko toipuminen todellakin johtunut jostakin psyykkisestä tekijästä, naiselle annettiin samannäköistä vaikuttamatonta plasebo-ainetta. Viikon kuluttua hänen masennustilansa palasi! Kun aminohapon käyttö aloitettiin uudelleen, naisen masennustila ”hävisi jälleen täysin”.

Tryptofaani, eräs toinen aminohappo, on osoitettu kokeellisesti yhtä tehokkaaksi kuin eräät masennuslääkkeet, eikä se aiheuta sivuvaikutuksia. Vaikka kaikista kokeista ei olekaan saatu myönteisiä tuloksia, tri J. H. Growden sanoi yhteenvetona: ”Näyttää todennäköiseltä, että eräitten potilaitten mielentilahäiriöt paranevat kliinisesti todennettavasti sen jälkeen kun heille on annettu tryptofaania joko yksin tai yhdessä perinteisempien hoitomenetelmien kanssa.”

Mutta ravintotutkimuksen uranuurtaja tri Allen Cott varoittaa: ”Lääkärin täytyy aina laatia oikea resepti. Kenenkään ei pitäisi nieleskellä vitamiineja kourakaupalla. Esimerkiksi B6-vitamiinin yliannostus kuluttaa elimistöstä magnesiumia. . . . Vain kokenut lääkäri voi varmistautua siitä, ettei yhden vitamiinin puutteen poistaminen aiheuta jonkin toisen vitamiinin puutetta.” Siksi ravintofysiologit suosittelevat tavallisesti ruokavalion täydennykseksi monenlaisia aineita, kuten vitamiineja, kivennäisiä, hivenaineita, entsyymejä ja aminohappoja ja niin edelleen. Lisäksi myönnetään, että ylisuurina annoksina täydentävä aine vaikuttaa elimistöön huumeen tavoin.

Psykiatri H. M. Ross, joka käyttää vitamiineja ja ruokavaliota päivittäisessä praktiikassaan ja jonka kerrotaan hoitaneen menestyksellisesti satoja ankarasta masennuksesta kärsineitä, sanoo: ”vitamiinit eivät ole ainoa pätevä ratkaisu moniin psykiatrisiin ongelmiin.” Tätä hoitomenetelmää käyttävien tunnettu edustaja tri Carlton Fredericks yhtyy tähän tasapainoiseen käsitykseen, sillä hän myöntää: ”Samoin kuin psykiatrille ja psykologille on tullut pakkomielteeksi se, että psyykkiset sairaudet ovat puhtaasti mielestä johtuvia, samoin täytyy niiden, jotka katsovat että tällaisten ongelmien taustalla on jokin molekyylibiologinen prosessi, vastustaa houkutusta liian suuren painon panemiseksi yhdelle biokemialliselle menetelmälle tunneperäisten ja psyykkisten häiriöitten hoidossa.”

Huolellinen itsetutkistelu

Vaikka lääkärinhoito voikin usein auttaa, se ei tavallisesti paranna ongelmaa ”kertaheitolla”. On tärkeää, että masentunut suorittaa rehellistä itsetutkistelua. Eräs 35-vuotias masentunut nainen huomasi, että sen lisäksi että hän muutti syömätapojaan hänen oli tehtävä monia muutoksia saadakseen lopulta pysyvää helpotusta. Hän selittää: ”Masennuslääkkeet eivät ratkaise kaikkia ongelmia. Ihmisen täytyy tunnistaa ja myöntää pelkonsa ja huolensa ja muuttaa ajattelutapaansa.”

Jokaisella hoitomuodolla on siis rajoituksensa. Mikään niistä ei voi itsessään tehdä sinusta uutta ihmistä. Lääkkeet ja vitamiinit voivat rauhoittaa mielialojasi, mutta ne eivät voi panna perhe-elämääsi järjestykseen. DiMele varoittaa: ”Jos haluat ’täydellisiä’ suorituksia työssäsi, ’täsmälleen oikeita’ ystäviä ja paljon kallista omaisuutta, voit joutua elinikäisen jaksoittaisen depression valtaan.”

Vaikka vakavaan depressioon onkin saatavissa monenlaista lääkärinhoitoa, älä koskaan unohda, että masentuneen täytyy samalla itsekin ponnistella. Vain silloin voidaan vakava depressiokin voittaa.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 27]

Psyykkiset häiriöt ovat hyvin mutkikkaita, ja jokainen potilas on erilainen. Siksi lääkäri, joka tuntee potilaan, voi yleensä suositella sellaista hoitomenetelmää, joka on paras

[Huomioteksti/Kuva s. 23]

Mielen ja ruumiin välillä on läheinen vuorovaikutus. Ajatuksemme voivat vaikuttaa elimistöömme ja aiheuttaa aivoissa masennukseen johtavan kemiallisen häiriötilan. Puutostilojen, sairauden tai ruumiinvammojen vuoksi ruumiimme voi myös vaikuttaa mieleemme ja myötävaikuttaa masennustilan syntymiseen