Karismaattinen uudistus – mitä se on?

KOKOONTUNEET palvojat ovat painaneet päänsä rukousasentoon. Kaikki on rauhallista. Sen jälkeen alkaa kuulua heikkoja ääniä – rukousten muminaa. Äkkiä voimakkaat äänet täyttävät ilman. Kädet ja kasvot kohoavat. Tunnelma on kiihtymyksen lataama.

Tässä vaiheessa ihmiset huutavat yhä uudelleen: ”Kiitos Jeesus!” ”Halleluja!” ja muita uskonnollisia tunnuslauseita. Sen jälkeen joku alkaa puhua ”kielellä”, jota kukaan ei ymmärrä. Kyyneleet virtaavat. Osallistujat näyttävät olevan hurmostilassa.

Oliko kyseessä helluntailaisten kokous? Näin olisi voinut luulla vielä muutama vuosi sitten. Mutta edellä kuvattu olisi voinut yhtä hyvin tapahtua jossakin luterilaisessa seurakunnassa, Yhdysvalloissa roomalaiskatolisen yliopiston urheilukentällä tai missä tahansa katolisten ja protestanttisten ryhmien yhteisesti järjestämässä tilaisuudessa.

Aiemmatkin sukupolvet ovat nähneet ryhmiä, jotka väittivät omaavansa ’Jumalan armolahjoja’ (kreikaksi kharismata). Täten vanhempaa helluntailiikettä ”kielilläpuhumisen ja parantamisen lahjoineen” pidetään karismaattisena. Näiden lahjojen uskotaan olevan Jumalan pyhän hengen antamia.

’Uudet karismaatikot’

1960-luvulla kirkot yleensä näyttivät olevan hengellisessä lamaannustilassa. Niiden jäsenmäärä väheni. Seminaarit kärsivät pahasta opiskelijapulasta. Mutta sen jälkeen ilmaantuivat yhtäkkiä ’uudet karismaatikot’. Miten se tapahtui?

Vuonna 1959 Kaliforniassa Yhdysvalloissa eräässä episkopaalisessa seurakunnassa monet sen jäsenistä alkoivat puhua kielillä. Myöhemmin eräs episkopaalinen pappi teki eräässä toisessa seurakunnassa samoin. Kun pappi siirrettiin Washingtonin osavaltioon, sielläkin tapahtui kielilläpuhumista. Kielilläpuhuminen levisi protestanttisiin seminaareihin, korkeakouluihin ja kirkkoihin kaikkialle Yhdysvaltoihin. 1960-luvun loppupuolella ryhmä roomalaiskatolilaisia alkoi puhua kielillä Duquesnen yliopistossa Pittsburghissa. Uutinen tästä levisi, ja sama toistui muissakin roomalaiskatolisissa korkeakouluissa ja seurakunnissa. Pian eräät näistä eri uskontoja edustavista ryhmistä alkoivat järjestää yhteisiä tilaisuuksia ja puhua kielillä ja suorittaa parantamista.

Uudistusliike levisi muihinkin maihin. Lehdet kertoivat, miten maailman suurkaupungeissa järjestetyissä karismaatikkojen kokouksissa oli läsnä kymmeniä tuhansia. Vuonna 1980 erään mielipidetutkimuksen mukaan noin 29 miljoonaa aikuista amerikkalaista piti itseään karismaattisina kristittyinä. Suomeen ja muihin pohjoismaihin karismaattinen uudistus etsiytyi 1970-luvun alkaessa. Meillä sen valtauomana on ollut helluntailiike sekä muut vapaat kirkkokunnat, mutta se on synnyttänyt karismaattisia ryhmiä lähes jokaiseen kirkkokuntaan – myös luterilaisen kirkon seurakuntiin.

Mitä se merkitsee?

Monet vilpittömät ihmiset pitävät näitä tapahtumia osoituksena siitä, että Jumalan pyhä henki vaikuttaa karismaattisessa uudistuksessa ja edistää uskonnon elpymistä. Ei voida kiistää, että näille monenlaisen uskonnollisen taustan omaaville ihmisille on tapahtunut jotakin. Ja he ilmeisesti haluavat miellyttää Jumalaa.

Koska näin on, meidän pitäisi olla halukkaita tutkimaan tarkemmin tätä liikettä nähdäksemme, mitä se todellisuudessa on saanut aikaan. Löytyykö siitä todisteita Jumalan hyväksynnästä? Tälläkö tavalla Jumala toimii meidän aikanamme?