Mitä se on saanut aikaan?

ONKO pyhä henki vaikuttanut karismaattisessa liikkeessä? Karismaatikkojen täytyy ymmärtää, että jokainen haluaisi olla varma siitä, varsinkin siksi että kristittyjä neuvotaan Jumalan sanassa: ”Rakkaat veljet, älkää uskoko ketä tahansa, joka väittää puhuvansa Hengen johdossa. Pankaa hänet kokeeseen ja ottakaa selvää, onko hänen henkensä Jumalan Henki.” – 1. Johannes 4:1, Uusi testamentti nykysuomeksi.

Vilpittömät karismaatikot tietenkin uskovat kokemustensa todistavan sen puolesta, että pyhä henki vaikuttaa uskovien keskuudessa tuottaen sitä mitä se tuotti ensimmäisen vuosisadan kristittyjen keskuudessa. Toisaalta tarkkailijat odottaisivat näkevänsä karismaattisessa liikkeessä pyhän hengen toiminnasta muitakin samanlaisia todisteita kuin ensimmäisellä vuosisadalla.

Todellinen ykseys?

Miten on esimerkiksi ykseyden laita? Miten todellista se on? Tosiasia on, että yleensä karismaatikot ovat edelleen sen kirkon jäseniä, johon he kuuluivat ennen karismaattista kokemustaan. Mutta tarkkailijoitten mielessä se herättää vakavia kysymyksiä.

Valaisemme tätä: Uskooko harras helluntailainen, että tupakoiva karismaattinen presbyteeri on todella pelastunut? Uskooko karismaattinen baptisti rehellisesti siihen, että aiempi katolinen tai episkopaalinen pirskotus onkin nyt yhtäkkiä pätevä kristillisenä kasteena vain siksi että ihmisestä on tullut karismaatikko? Onko luterilainen karismaatikko nyt vilpittömästi yhtä mieltä katolisen karismaatikon kanssa siitä, että roomalaiskatoliset papit todella muuttavat leivän ja viinin Kristuksen ruumiiksi ja vereksi toimittaessaan messua? Tällaisia erimielisyydenaiheita voitaisiin luetella vielä paljon lisää.

Pitäisikö tällaisilla raja-aidoilla olla merkitystä? Niillä oli varmasti merkitystä ensimmäisen vuosisadan kristityille. Apostoli Paavali kirjoitti pyhän hengen henkeyttämänä: ”Olkaa samaa mieltä ja välttäkää hajaannusta. Pysykää järkähtämättä yksimielisinä!” (1. Korinttolaisille 1:10, Uusi testamentti nykysuomeksi) Hajanaisuus ei selvästikään ollut noista tosi kristityistä sopivaa. Pyhä henki ei vaikuttanut siten tuona aikana. Sen sijaan se yhdisti kristityt voittamalla entiset erimielisyydet. Heidän luja ykseytensä oli opillista, toiminnallista ja järjestöllistä, ei yhteiseen tunneperäiseen kokemukseen perustuvaa löyhää ykseyttä.

Eräät karismaattisen liikkeen piirissä olevat myöntävät hajanaisuuden olemassaolon. Christianity Today -lehti kertoi: ”Eräitten johtajien mukaan karismaatikkojen kokema ykseys on ollut tähän asti tunneperäistä. Vakavia oppiriitoja on olemassa, ja ne on sivuutettu liian helposti ja ovat siten uhkana tuleville yhdistymispyrkimyksille.”

Johtajuuskriisi

Eräät karismaattisen uudistusliikkeen johtajista ovat tulleet hyvin kuuluisiksi. Mutta vähitellen heidän erilaiset taustansa synnyttivät erilaisia mielipiteitä siitä, miten liikkeen toimintaa tulisi ohjata. Heidän mielipiteensä menivät hajalle hallinto- ja johtajuuskysymyksissä.

Koska eräät huolestuneet johtajat tajusivat tällaisten erimielisyyksien vaarantavan karismaattisen uudistuksen, he vaativat eräänlaisen johtajien huippukokouksen koolle kutsumista. Sellainen pidettiinkin Dallasissa Texasissa Yhdysvalloissa vuonna 1980. Kokouksen avannut puhuja sanoi suoraan: ”Me olemme täällä tunnustaaksemme erimielisyyksiemme skandaalimaisuuden.”

Mutta löytyikö lääkettä? Ei löytynyt. Eräs ryhmäkunta kannatti uudistusliikkeen kehittämistä ryhmien avulla, joita opetuslapsistaan huolehtiva vanhin tai opettaja johtaisi. Vastustajat väittivät ”vanhinten saavan epäraamatullisen vallan toisten elämään nähden ja melkein anastavan itselleen Kristuksen vallan”. Eräs johtaja syytti toista johtajaa ”lampaitten varastamisesta” ja jatkoi: ”He eivät tee syntisistä Kristuksen opetuslapsia, vaan he tekevät toisten kirkkojen jäsenistä itselleen opetuslapsia.” Ilmeisesti jakaumista ei päästä. – Christianity Today, 4.4.1980.

Ykseyden hajoamiseen täytyy olla jokin todellinen syy. Syynä on viime kädessä se, että Raamattu on hylätty auktoriteettinä.

Ykseyttä tähdentävästä kirjasta ei välitetä

Jos olet karismaatikko, voit vilpittömästi ajatella, että karismaatikkojen johtajat eivät hylkäisi Raamattua. Mutta muista, että liikkeen väitetään omaavan esimerkiksi profetoimisen ”lahjan”. Kirjan The New Charismatics mukaan uskotaan, että kirjoitetun sanan ”täytyy aina alistua” profetoinnissa ilmoitetun ”elävän, ’dynaamisen’ sanan valtaan”. Eräs karismaatikko sanoikin: ”Elävän Jumalan Henki läpäisee menneen ajan todistuskirjat ja menee niiden yli.”

Kuitenkin apostoli Paavali sanoi: ”Mutta vaikka me julistaisimme tai enkeli taivaasta julistaisi teille hyvänä uutisena jotakin muuta kuin sitä, minkä olemme teille hyvänä uutisena julistaneet, hän olkoon kirottu.” (Galatalaisille 1:8) Jos siis ei apostoli eikä enkeli saanut mennä yli Raamattuun kirjoitetun hyvän uutisen, onko karismaattisella ihmisellä nykyään valtuuksia siihen?

Kirjailija ja karismaatikko Catherine Marshall sanoo, että ”Vanhan ja Uuden testamentin kaanon ei sisällä kaikkea totuutta ja kaikkia niitä ohjeita, jotka Kristus on tarkoittanut meitä varten”. Mutta Raamattu itse sanoo: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön.” (2. Timoteukselle 3:16, 17) Jos kerran Raamatun tehtävä on tällainen, miksi sen sisältöä halutaan väheksyä?

Aluksi se, että ihminen panee omakohtaisen kokemuksensa itse Raamatun edelle, voi tuntua melko viattomalta. Mutta tajuatko, mihin sellainen voi johtaa? Muista mitä tapahtui Guayanassa, kun Jonestownin joukkomurhenäytelmän johtaja hylkäsi Raamatun ja painoi seuraajiensa mieleen sen, että heidän täytyy kuunnella häntä ja hänen ’Jumalalta saamiaan ilmoituksia’. Hän oli saanut kannattajansa vakuuttuneiksi siitä, että heidän tulee luottaa heidän hänen kanssaan saamaansa ”kokemukseen” enemmän kuin Jumalan kirjoitettuun sanaan. Näetkö millaiseen vaaraan tällainen suhtautuminen voi johtaa – miten haavoittuvaksi se tekeekään ihmisen? Jollei Raamattu ole oppaana, niin millä sitten voidaan suojautua joukkohysteriaa ja joukkokäyttäytymisen ohjailua vastaan?

Vaikka ihmisen ei pidäkään suhtautua profetoimiseen ylenkatseellisesti, häntä myös neuvotaan ’varmistautumaan kaikesta; pitämään kiinni siitä, mikä on hyvää’. (1. Tessalonikalaisille 5:20, 21) Niinpä häntä käsketään Johanneksen 1. kirjeen 4:1:ssä ’koettelemaan henkeytettyjä ilmaisuja nähdäkseen, ovatko ne Jumalasta’. Edelleen sama jae neuvoo Knoxin käännöksen mukaan: ”Veljet, eivät kaikki profeetalliset henget ansaitse teidän luottamustanne.” Ne kaikki eivät selvästikään voi olla Jumalasta. Jotkin niistä ovat lähtöisin Saatana Panettelijasta.

Miten ihminen voi erottaa henget toisistaan? Ihmisen oma kokemus ei riitä tällaiseen ’varmistautumiseen’. Eikä varmasti yksikään Jumalan hengen nykyään antamista ilmoituksista olisi ristiriidassa tuon saman hengen Jeesukselle, hänen opetuslapsilleen ja Raamatun kirjoittajille antamien ilmoitusten kanssa.

Karismaatikot toivovat, että heidän erimielisyytensä lopulta selviäisivät. Kuitenkin eräs pastori myönsi: ”Koko karismaattinen liike on opillisesti arvaamaton.” Ilmeinen syy jatkuvaan hajaannukseen on se, että monet karismaatikot eivät tunnusta Raamattua lopulliseksi opetusauktoriteetikseen. Niinpä Raamatun korvaaminen omakohtaisella kokemuksella tietää sitä, että aito ykseys jää ainiaaksi saavuttamatta.

Karismaattisen liikkeen sisä- ja ulkopuolella olevat ajattelevaiset ihmiset kysyvät nyt: Voidaanko Jumalan pyhän hengen todella nähdä toimivan karismaattisessa liikkeessä? Ja mihin suuntaan liike on menossa?

[Huomioteksti s. 5]

Aluksi se, että ihminen panee omakohtaisen kokemuksensa itse Raamatun edelle, voi tuntua melko viattomalta. Mutta tajuatko, mihin sellainen voi johtaa?

[Huomioteksti s. 6]

Miten ihminen voi erottaa henget toisistaan? Ihmisen oma kokemus ei riitä tällaiseen ’varmistautumiseen’