Naiset vauraammissa maissa

VIIME vuosisadalla useimmat miehet Euroopassa ja Amerikassa näyttivät olevan Charles Darwinin kanssa yhtä mieltä siitä, että naiset olivat alempiarvoisia, ja siksi heidän vapautensa olivat vähäisiä. Naiset saivat vain vähän koulutusta, eikä heillä ollut äänioikeutta. Kun he menivät naimisiin, heidän miehensä saattoi hallita koko heidän omaisuuttaan, ja heidät oli suljettu useimmista ammateista (vaikka köyhät naiset tekivätkin pitkiä työpäiviä tehtaissa pienemmällä palkalla kuin miehet). Heiltä odotettiin moraalista viattomuutta ja puhtautta – vaikka sitä ei aina odotettukaan miehiltä.

Sen jälkeen naiset kapinoivat. Vuosien taistelun jälkeen he saivat lopulta äänioikeuden. Seuraavaksi alkoivat muut esteet murentua. Heidän koulutusmahdollisuutensa paranivat, ja heidät hyväksyttiin ammatteihin, jotka aiemmin kuuluivat vain miehille. Nykyään jotkut naiset ovat poliitikkoja, tuomareita, lääkäreitä, lakimiehiä, mekaanikkoja, urheilijoita, tiedemiehiä, yritysjohtajia, sotilaita ja poliiseja. Sallivainen yhteiskunta sallii myös heidän olla yhtä ”epäpuhtaita” kuin miehet, jos he haluavat.

Kuitenkin naisten on edelleen vaikea päästä eräisiin ammatteihin, samalla kun heidän palkkansa ovat yhä keskimäärin vain kaksi kolmasosaa miesten palkoista. Toisaalta jotkut naiset saavat yhä kärsiä miesten julmuudesta. Mies voi hylätä heidät, ja he saavat kasvattaa lapsensa yksin. Tai heidän on ponnisteltava kovasti pitääkseen perheensä koossa, samalla kun mies käyttää aikaansa juomiseen, uhkapeleihin tai muiden paheitten harjoittamiseen. Lisäksi lukemattomat naiset joutuvat raiskatuksi ja lukemattomia naisia piestään pahoin. Niinpä naisten vapautusliikkeen kannattajat ja muut jatkavat taisteluaan naisten aseman parantamiseksi.

Käynnissä olevasta kamppailusta huolimatta on selvää, että naisilla on nykyään paljon mahdollisuuksia maailmassa, jota on totuttu pitämään ”miesten maailmana”. Osaksi se johtuu siitä, että ensi kerran historiassa naimisissa olevat naiset voivat jossakin määrin säädellä perheensä kokoa. Niinpä voi olla, että he jopa mieluummin valitsevat jonkin uran kuin hankkivat lapsia.

Monet arvostavat tällaisia suurempia vapauksia. Mutta nämä vapaudet ovat myös tuoneet uusia pulmia 1900-luvun naiselle.

Miten voidaan tietää. . . ?

Eräs tyttö, joka aloitteli opiskeluaan Princetonin yliopistossa, sanoi: ”Äitiys on minulle tärkeää. Urakin on tärkeää. Ei ole helppoa valita.” Eräs toinen tyttö sanoi näin: ”Nyt on melkein vaikeampaa, kun voi valita. Haluaisin valita oikein. Haluaisin olla onnellinen. Mutta mistä tiedän, mikä tekee minut onnelliseksi?” – New York Times.

Miten naiset ratkaisevat tämän ongelman? Monet luopuvat urastaan, jäävät kotiin ja kasvattavat lapsia. Eräs sanoi: ”Annan lapsilleni edelleen etusijan. Olen luopunut mahdollisuuksia tarjoavasta urasta, sillä mielestäni he ovat tärkein lahja, jonka voin antaa yhteiskunnalle.” Kuitenkin jotkut jotka ovat tehneet tällaisen valinnan, sanovat olevansa tyytymättömiä siksi että heitä pidetään ”pelkkinä kotirouvina”.

Toiset valitsevat toisen tien. Heidän mielestään tähtäimessä oleva ura on sen arvoinen, ja he luopuvat lasten hankkimisesta. Toiset taas yrittävät molempia – hankkivat lapsia ja antautuvat jollekin uralle. Miten se on mahdollista? Erään suhdetoimintayhtiön naisjohtaja vastaa: ”Kyllä ne kaikki voi saada, mutta valmistaudu siihen, että olet aina väsynyt.”

Ei ole helppoa valita. Mutta vaikka nainen valitsisikin mielenkiintoisen uran, hänen pulmansa eivät lopu siihen.

He maksavat kovan hinnan

Psykoanalyytikko tri Ruth Moulton sanoi: ”Monilla potilaistani on mahahaava, jota aiemmin oli enimmäkseen vain miehillä. Useammat valittavat migreeniä. Ja allergiat ovat lisääntyneet heillä suuresti, varsinkin astmaattiset ja keuhkoputkiallergiat, joissa ahdistus ja levottomuus pahentavat yskää ja vinkuvaa hengitystä.”

Umpieritysopin asiantuntija tri Hans Selye sanoi, että mitä enemmän naiset alkavat hoitaa aiemmin miehille annettuja tehtäviä, ”sitä enemmän naiset altistuvat niin sanotuille miesten sairauksille, kuten sydäninfarkteille, mahahaavalle ja kohonneelle verenpaineelle. He tuntevat samanlaista tyydytystä, mutta hinta on kova.” – Sunday News Magazine, New York.

Niin, tarttumalla miesten mahdollisuuksiin naiset saavat kärsiä myös heidän sairauksistaan.

Onko tällainen todellista vapautta?

Uudet vapaudet myös pettävät naisia salakavalasti. Sallivainen yhteiskunta kannustaa heitä luopumaan ”vanhanaikaisesta” moraalista ja elämään löyhemmin. Nykyaikaiset ehkäisymenetelmät ovat (jossakin määrin) poistaneet ei-toivottujen raskauksien uhan, ja nykyinen lääketiede voi (jossakin määrin) hoitaa sukupuolitauteja. Mutta moraalittomuus on aiheuttanut nuorille naisille muitakin ongelmia. Se on vaatinut heiltä myös tunneperäisen veronsa.

Eräs naiskolumnisti kirjoitti tarkkanäköisesti: ”Luulen, ettei naisten ole sopivaa harrastaa irrallisia suhteita ollessaan nuoria, sillä mielestäni nuoret naiset ovat kauniita, ihanteita omaavia ja myötätuntoisia olentoja, joiden tulisi voida kehittyä ihmisinä eikä joutua riiston kohteeksi.” Hän jatkoi: ”Naisten tarvitsee tuntea, että heitä arvostetaan heidän itsensä eikä vain heidän seksuaalisuutensa vuoksi . . . Irralliset suhteet saavat lopulta naiset tuntemaan itsensä tyhjän veroisiksi.” – Sunday Telegraph, Lontoo.

Seksuaalinen ahdistelu on toinen naisten kohtaama vaara heidän siirtyessään työelämään. Yhdysvalloissa ”ehkä yli puolet [erään ministeriön palveluksessa olevista] naisista . . . kertoi kärsineensä seksuaalisesta ahdistelusta”, joka vaihteli vilkuilusta raiskaukseen. – New York Times.

Vielä on kaksi muuta ongelmaa. Ensiksi: Jos menestyvä nainen alkaa ansaita enemmän kuin hänen miehensä, mies todennäköisesti tuntee itsensä uhanalaiseksi ja epävarmaksi – ja se voi rasittaa vakavasti avioliittoa. Tämän vuoksi eräs nainen suostui luopumaan menestyksekkäästä toimestaan kiinteistövälittäjänä.

Toiseksi: ”Vaikka naiset olisivatkin kokopäivätyössä, heille jää yhä suurin osa kodin- ja lastenhoitovelvollisuuksista, ja toisensuuntaisista vakuutteluista huolimatta sosiaaliryhmät eroavat tässä suhteessa kovin vähän toisistaan. Voidaan jopa vihjata, että naiset ovat nykyään vähemmän vapaita kuin 40 vuotta sitten.” – The Guardian, Lontoo.

Luultavasti monet naiset jäisivät mieluimmin kotiin. Mutta jos heidän on pakko auttaa perheen menojen kattamisessa ja sen jälkeen tehdä vielä kaikki kotityöt, he ovat todella raskaan taakan alla.

Kenessä on vika?

Vaikka naisten asema siis onkin joistakin näkökulmista katsottuna parempi kuin aiemmin, ongelmia on yhä. Mistä se johtuu?

Miehiä voidaan tietenkin syyttää paljosta. Miehet ilmaisevat ”lihan tekoja” ahdistelemalla tyttöjä työpaikoilla tai raiskaamalla heitä. (Galatalaisille 5:19) Miehet, jotka ovat ”itserakkaita . . . vailla luonnollista kiintymystä”, käyttävät vaimojaan itsekkäästi hyödykseen tai pieksevät heitä. (2. Timoteukselle 3:2, 3) Toiset miehet ovat vain ajattelemattomia; ehkä he eivät tajua, että kodinhoito on kovaa ruumiillista työtä ja että vaimo olisi usein hyvillään jonkinlaisesta avusta.

Mutta syytä on usein myös perinteissä ja kulttuurissa. Joitakin töitä pidetään perinteisesti ”miesten töinä” ja toisia ”naisten töinä”. Siksi monet miehet eivät kehtaa auttaa kotona tai tehdä joitakin ”naisten töistä” pelloilla sen pelosta, että heille nauretaan.

Myös nykyistä maailmaa voidaan osoittaa syyttävällä sormella. Nykyinen maailma tuottaa ne paineet, jotka aiheuttavat liikenaisille (ja -miehille) mahahaavan. Nykyinen maailma on aikaansaanut ”seksuaalisen vapauden”, joka ei pidä minään työpaikoilla tapahtuvaa ahdistelua ja jonka uhriksi joutuvat ne nuoret tytöt, jotka eivät uskalla sanoa ”ei”. Ja nykyinen maailma on synnyttänyt tilanteen, jossa nainen joutuu valitsemaan kahden hyvin voimakkaan halun välillä.

Löytyykö tällaisiin pulmiin mitään apua? Kyllä löytyy. Tutustukaamme seuraavassa muutamaan naiseen, jotka ovat voineet käsitellä niitä menestyksellisesti.