Nuoret kysyvät:

Miksi olen niin ujo?

”OLEN 21-vuotias, minulla on vaaleat hiukset ja siniset silmät, pituutta 175 senttimetriä ja painoa 61 kiloa, ja kaikki kehuvat ulkonäköäni”, kirjoitti eräs nuori nainen sanomalehdelle lähettämässään kirjeessä. Silti hän jatkoi näin: ”Minun on vaikea puhua ihmisten kanssa. Jos katson jotakuta silmiin puhuessani, punastun ja menen aivan sanattomaksi – varsinkin jos puhun jollekulle miehelle. Jos minulle lausutaan jokin kohteliaisuus, tunnen, miten kasvoni punehtuvat, ja minun on pakko kääntää katseeni muualle. Jos olen ryhmässä, jossa ihmiset puhuvat keskenään, en koskaan sano mitään siksi että ääneni on niin hiljainen ettei kukaan kuitenkaan kuuntelisi minua. Työssä minua on usein syytetty ’leuhkaksi’, koska en puhu kenellekään. – – En ole leuhka, olen vain ujo.”

Tuntuuko sinusta samanlaiselta? Kiihtyykö pulssisi ollessasi ventovieraitten tai sellaisten seurassa, joilla on valtaa? Tunnetko punastuvasi sinulle lausutusta kohteliaisuudesta? Rupeaako sydämesi jyskyttämään joutuessasi kasvotusten useamman ihmisen kanssa? Menetätkö puhekykysi ja alatko hikoilla havaittavasti?

Jos sinulle on käynyt näin, et ole ainoa. Erään tutkimuksen mukaan 80 prosenttia kyselyyn vastanneista oli jolloinkin elämässään ollut ujo ja 40 prosenttia piti sillä hetkellä itseään ujona. Se merkitsee sitä, että noin puolella ihmisistä on ainakin jossain määrin samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla.

Ujouden ongelma on ollut tuttu ihmiskunnalle sen alusta saakka. Raamattu kertoo, miten Mooses ujona kieltäytyi toimimasta Jumalan puhemiehenä Israelin kansan edessä, ja hän käytti kaikkia mahdollisia verukkeita päästäkseen tuosta tehtävästä. (2. Mooseksen kirja 3:11, 13; 4:1, 10, 13) Samoin näyttää siltä, että kristitty opetuslapsi Timoteus oli ujo ja että hän pelkäsi avata suutaan ja puolustaa valtuuksiaan. – 1. Timoteukselle 4:12; 2. Timoteukselle 1:6–8.

Rohkaise siksi mielesi! Et ole epätavallinen, ja jotakin voidaan tehdä sinun auttamiseksesi. Mutta mitä ujous tarkalleen sanoen on?

Mitä ujous on

Ujous on sitä, että ihminen tuntee olonsa levottomaksi toisten ihmisten seurassa – varsinkin niiden seurassa, jotka ovat hänelle uusia tai joiden kanssa hän ei tunne oloaan varmaksi. Tällaisia voivat olla ventovieraat, viranomaiset, toista sukupuolta olevat tai jopa ikätoverit. Ujous on äärimmäistä vaivautuneisuutta oltaessa toisten seurassa. Se on ihmisen reaktio siihen tapaan, jolla hän ajattelee itsestään.

Ujous vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Jotkut reagoivat kuten alussa mainittu nuori nainen. He hämmentyvät, heidän pulssinsa kiihtyy, heidän vatsaansa kouristaa. Silmät alas luotuina ja sydän jyskyttäen he huomaavat, etteivät pysty puhumaan. Tai he puhuvat niin hiljaa, että heidän ääntään hädin tuskin kuulee. He juoksisivat mielellään karkuun. Toiset hermostuvat nopeasti. He menettävät tyyneytensä, alkavat pajattaa niin ettei heiltä saa suun vuoroa ja hermostuneisuus nostaa heidän äänenkorkeuttaan. He voivat lopulta sanoa ja tehdä sellaista mitä he eivät olisi halunneet. Edelleen toiset huomaavat, että heidän on vaikea pitää puoliaan – avata suutaan ja ilmaista mielipiteitään tai mieltymyksiään.

Joitakuita ujostuttaa aina. Toisia ujostuttaa vain tietyissä tilanteissa. Mutta olipa ujojen ujous millaista tahansa, useimmat heistä olisivat iloisia, jos he voisivat tehdä jotakin ujoudelleen. Haluaisitko sinä tehdä jotakin ujoudellesi?

Ujouden ymmärtäminen

Aluksi on hyvä selvittää se, millaisena ujous ilmenee. ”Ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta”, sanoo Raamattu. (Sananlaskut 1:5) Ujous kuvaa käyttäytymistä, suhtautumista johonkin tilanteeseen. Se on toimimista, ei sitä millainen sinä olet. Se liittyy siihen, millä tavalla ajattelet itsestäsi, omaan itsetuntoosi. Menneet kokemuksesi ihmisten kanssa ovat opettaneet sinua. Niinpä ujous on opitun omaksumisesta syntynyt käyttäytymismalli, jota sinä sitten noudatat. Mutta se mikä on opittua voidaan myös unohtaa.

Ujous ei ole syvään juurtunutta. Olet itse luokitellut itsesi ujoksi. Kokemuksesi toisten kanssa ovat vahvistaneet sitä. Olet siis oppinut käyttäytymään sen käsityksen mukaisesti, että olet ujo. Niinpä ujous on vain sen ilmentämistä, että luulet tai uskot olevasi erilainen, omituinen tai muita huonompi. Luulet, että toiset arvostelevat sinua epäsuotuisasti, että he eivät pidä sinusta. Luulet toisten olevan parempia tai normaalimpia kuin sinä. Luulet, että kaikki epäonnistuu yrittäessäsi solmia suhteita toisiin. Silloin sinä käyttäydyt ikään kuin kaikki tällaiset käsitykset olisivat tosia. Pelkäät kontaktinottojesi päättyvän huonosti, ja niin ne usein päättyvätkin – siksi että alat jännittää ja toimia käsitystesi mukaisesti.

Ymmärtääksesi paremmin tämän ajattelehan, mitä mielessä yleensä tapahtuu. Ollessasi toisten seurassa alat ajatella katse kääntyneenä omaan sisimpääsi ja miettiä, mitä he mahtavat ajatella sinusta ja miten voisit ohjailla heidän vaikutelmiaan. Ajattelet itsestäsi kielteisesti – sitä miten epämiellyttävältä sinusta tuntuu, miten voisit päästä irti koko tilanteesta. Epävarmana itsestäsi puhut hiljaa jos lainkaan. Vältät katsomasta toisia silmiin ja panemasta tuumasta toimeksi – vain siksi että olet hyvin vaivautunut. Et luota itseesi; luulet olevasi muita huonompi.

Mutta se ei merkitse sitä, että olet huonompi tai että olet toisten mielestä huonompi. Kenties ollessasi nuorempi koulutoverisi kiusasivat sinua ja pilailivat jostakin ulkonäköösi tai persoonallisuuteesi liittyvästä piirteestä. Lapset tekevät näin. Mutta nyt olet astumassa aikuisten maailmaan. Arvot ovat muuttuneet; sinuun suhtaudutaan nyt toisin. Ja jos jotkut aikuiset käyttäytyvät yhä lapsellisesti, ymmärrä, että heillä on joitakin ongelmia. Raamattu sanoo näin: ”Mieltä vailla on, joka lähimmäistänsä halveksii, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti.” (Sananlaskut 11:12) Tietenkin ihmiset voivat arvioida sinut väärin. Mutta ne, jotka todella ovat haluttavia ystävinä, eivät arvostele ulkonäön perusteella. Sen sijaan he arvostelevat sinua sen perusteella, mitä sinä edustat ja mitä on sydämessäsi ja mielessäsi.

Miten ujous vaikuttaa elämääsi

Ujo ihminen tavallisesti torjuu itse itsensä. Vetäytymällä syrjään, olemalla avaamatta suutasi tai olemalla niin kiinnostunut omasta itsestäsi, ettet kiinnitä jakamatonta huomiota toisiin, saatat antaa sen vaikutelman, että olet omahyväinen, epäystävällinen tai pitkästynyt – tai jopa piittaamaton. Ujoutesi takia sinun on ehkä vaikea ajatella selkeästi ja vaihtaa ajatuksia tehokkaasti. Kun ajatuksesi askartelevat omassa itsessäsi, on vaikea keskittyä käynnissä olevaan keskusteluun. Niinpä et kiinnittäisi riittävästi huomiota tietoihin, joita saat. Sen jälkeen tapahtuukin se, mitä olet eniten pelännyt – näytät hupsulta. Vetäydyt vaistomaisesti kuoreesi. Pohjimmiltaan lukitset itsesi ujouden vankilan muurien sisäpuolelle ja heität avaimen menemään. Toinen ihminen ei pääse näkemään todellista minääsi. Hän saa sinusta ja kyvyistäsi väärän käsityksen.

Jos olet kovin ujo, todennäköisesti menetät monenlaisia etuja, kun et tartu kiinni eteesi tuleviin tilaisuuksiin, puhumattakaan siitä, millaista masennusta ja hämmennystä sellainen voi aiheuttaa sinulle. Voit suostua ottamaan vastaan sellaisia tavaroita tai hyväksyä sellaisia tilanteita, joita et todellisuudessa haluaisi – vain siksi että pelkäsit avata suutasi ja ilmaista mielipidettäsi. Lisäksi menetät uusien ystävien tapaamisen ja hankkimisen tai sellaisten toimintojen tuottaman ilon, mikä rikastuttaisi elämääsi. Se, ettet puhu etkä tuo esille kykyjäsi, voi aiheuttaa sinulle ylennysmahdollisuuksiesi menetyksen työssäsi. Mutta toisetkin menettävät jotakin. He eivät opi tuntemaan sinua, ja siksi he menettävät sellaista, mistä voisivat nauttia ystävystymällä lähemmin kanssasi.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että tietynlaisessa ujoudessa on hyviäkin puolia. Se on sukua vaatimattomuudelle ja nöyryydelle; ja yksi niistä seikoista, joita Jumala etsii ihmisistä ja jonka hän hyväksyy, on se, että he ’vaeltavat nöyrästi hänen edessään’. (Miika 6:8) Hillityllä ja vaatimattomalla esiintymisellä ja mahtailun ynnä liian aggressiivisuuden välttämisellä on omat etunsa. Ujoa ihmistä arvostetaan usein hyvänä kuuntelijana.

Kaikki me olemme ujoja tietyissä tilanteissa. Mutta jos ujous kahlitsee meitä ja estää meitä tajuamasta kaikkia mahdollisuuksiamme ja vahingoittaa terveyttämme ja tunteitamme ja haittaa työntekoamme, on aika ryhtyä toimenpiteisiin. Mitä siis voidaan tehdä ujouden voittamiseksi? Tätä kysymystä Herätkää-lehti tarkastelee seuraavassa numerossaan.

[Tekstiruutu s. 14]

Syitä opittuun ujouteesi:

● Lapsuusajan traumat; ankara arvostelu

● Vanhempien epärealistiset odotukset

● Toiset ovat nöyryyttäneet sinua ja leimanneet sinut jollakin tavalla (kielteiset kokemukset)

● Outo tai henkistä painetta aiheuttava ympäristö

● Huoli ulkonäöstä, puhe- tai esiintymistaidosta

● Alemmuuden tunteet; ajattelet itsestäsi kielteisesti

● ”Oikeitten” seuraelämän taitojen puute

● Hämmennyt helposti; pelkäät ihmisiä

● Pelkäät ottaa riskejä; olet liian huolissasi turvallisuudestasi

● Kilpailuhengen kohtuuton korostaminen; hyviin suorituksiin tähtäävä painostus

● Tunne siitä, että kaiken mitä sanot täytyy olla mielenkiintoista, viihdyttävää tai syvämietteistä