Lukijoitten kirjeitä

Ujous

Olen juuri lukenut artikkelinne ”Miksi olen niin ujo?” [Suomeksi 22.1.1983] Te sanoitte: ’Ujous on vain sen ilmentämistä, että luulet tai uskot olevasi erilainen, omituinen tai muita huonompi.’ Se, että olen lyhyt mies, ei totisesti ole mielikuvitukseni tuotetta. Olen lyhyempi kuin useimmat 12-vuotiaat lapset, eivätkä he ujostele sanoa minulle sitä, että olen lyhyt. Keskustellessani miesryhmän kanssa tuntuu siltä kuin seisoisin metsikössä. Useimmat naiset ovat minua päätään pidempiä. On tosin sellaisiakin lyhyitä ihmisiä, jotka eivät anna tällaisten asioiden häiritä itseään. Se ei merkitse, että lyhyys olisi mielikuvituksen tuotetta. Miksette myönnä, että ujous voi johtua sekä todellisista että kuvitelluista olosuhteista?

M. W., Arizona, USA

Tarkoituksemme ei ollut antaa sitä kuvaa, että ujous johtuisi vain kuvitelluista syistä. Halusimme tähdentää sitä, että ymmärtämällä oikein ujouden syyt ujo voisi paremmin voittaa ujoutensa. Edelleen halusimme tähdentää sitä, että ujous kuvaa etupäässä käyttäytymistä tai suhtautumista johonkin tilanteeseen eikä jotakin tilaa tai tilannetta. Tunnemme syvää myötätuntoa ihmisiä kohtaan, jotka syystä riippumatta ovat liian ujoja, ja olemme samaa mieltä siitä, että jos toiset osoittaisivat oikealaatuista ymmärtämystä tätä ongelmaa kohtaan, ujojen elämä olisi paljon helpompaa. Myönnettäköön kuitenkin, ettei kaikilla ihmisillä ole tällaista ymmärtämystä. Niinpä ujon ihmisen asiana on tehdä voitavansa, että hän voittaisi itsessään olevan ongelman ja hyötyisi niistä erinomaisista neuvoista joita hän voi saada Jumalan sanasta. Herätkää-lehdessä 8.11.1982 [suomeksi 8.2.1983] ilmestynyt artikkeli nimeltä ”Mitä voin tehdä ujoudelleni?” tarjoaa tässä mielessä hyviä neuvoja. – TOIM.

Haluan esittää vilpittömät kiitokseni ujoutta käsitelleistä artikkeleista. [Suomeksi 22.1.1983 ja 8.2.1983] En osaa ilmaista sitä, miten paljon nämä artikkelit ovat auttaneet minua osoittamalla ne askeleet, joita voin ottaa voittaakseni ujouttani.

J. J., New York, USA

Synnytys

Haluan kiittää artikkelista nimeltä ”Täytyykö synnytyksen olla tuskallinen?” [Suomeksi 8.3.1981] Viime vuonna toinen tyttäreni syntyi erittäin pienillä kivuilla, ja mielestäni sen on täytynyt johtua osaksi siitä, että luin tuon artikkelin yhä uudelleen kolme, neljä kuukautta ennen laskettua synnytysaikaa. Olin päättänyt hallita itseni täysin synnytyksen aikana, sillä minusta tuntui, että tämä olisi viimeinen tilaisuuteni lapsensaantiin.

L. M., Kanada

Itkevät pikkulapset

Artikkeli nimeltä ”Voi, hyvä lapsi! Lopeta jo!” [suomeksi 8.12.1982] osoittaa erittäin hyvin, miten väsyttävä ja turhauttava kokemus se voikaan olla tällaisten lapsien vanhemmille. Lapsen tyynnyttämistä koskevat ehdotukset todella tepsivät. Lapsemme nähtävästi loputtoman rakkauden ja huolehtimistarpeen tyydyttäminen on osoittautunut hyväksi. Nautimme nyt päivistämme, jotka saamme viettää hurmaavan, vastaanottavaisen pienen ihmisen kanssa. Kiitoksia siitä, että olemme saaneet teiltä näin paljon hyödyllistä ja rohkaisevaa tietoa.

D. W., Kanada