Nuoret kysyvät:

Miksi en ole ulospäin suuntautuneempi?

”Ujous lamauttaa. Se on voimakkaassa otteessa pitävää pelkoa, jota vastaan täytyy taistella. Se on hyvin todellista.” (Richard)a

”Ujous oli minulle todellinen ongelma, kun olin kasvuiässä. Aivan kuin olisin elänyt vain omassa pikku maailmassani.” (18-vuotias Elizabeth)

ONKOHAN minussa jotakin vikaa? Miksen ole ulospäin suuntautuneempi? Teetkö joskus itsellesi tällaisia kysymyksiä? Sinäkin, niin kuin Richard, jota edellä lainasimme, saatat tuntea itsesi hermostuneeksi tai ahdistuneeksi, kun tapaat oudon ihmisen. Ehkä tunnet itsesi pieneksi sellaisten joukossa, joilla on valtaa. Tai ehkä olet niin huolissasi siitä, mitä toiset sinusta ajattelevat, että kun sinulle annetaan tilaisuus ilmaista ajatuksiasi tai mielipiteitä, vaikenet tyystin. ”Minusta on hyvin vaikea mennä puhumaan ihmisille, joita en tunne hyvin”, myöntää nuori Tracey.

Mitä oikeastaan piilee tällaisten tunteiden takana? Ongelman ymmärtäminen voi olla ensimmäinen askel sen voittamiseen (Sananlaskut 1:5). Muuan nainen sanoi: ”En ollenkaan tiennyt, miksi tunsin oloni niin epämukavaksi ihmisten seurassa. Mutta nyt kun olen tunnistanut ongelmani, voin työskennellä sen hyväksi.” Tarkastellaanpa siis joitakin syitä siihen, miksi joidenkuiden nuorten on vaikeaa olla ulospäin suuntautuneita.

Ujouden ongelma

Yleisin syy on todennäköisesti ujous. Kun ulospäin suuntautuneella nuorella on tavallisesti monia ystävyyssuhteita, niin ujo ja sulkeutunut nuori voi tuntea itsensä yksinäiseksi. ”Ujous oli minulle todellinen ongelma, kun olin kasvuiässä”, sanoo 18-vuotias Elizabeth. ”Aivan kuin olisin elänyt vain omassa pikku maailmassani.” Diane muistaa, millaisia paineita hänellä oli ensimmäisenä vuonna yläasteella. ”En halunnut tulla huomatuksi. Minulla oli opettaja, joka pyysi meitä arvioimaan, miten tärkeänä pidimme toisten suosiota. Asteikolla 0–5 nolla merkitsi ’ei lainkaan tärkeää’ ja viisi merkitsi ’tärkeää’. Kaikki ne tytöt, jotka olivat koulussa suosittuja, kirjoittivat viitosen. Minä panin nollan. Minun kohdallani ujous merkitsi melkeinpä pelkoa olla suosittu. Sitä ei halua tulla huomatuksi tai olla huomion keskipisteenä, koska pelkää, etteivät toiset pidä sinusta.”

Taipumus olla hiukan ujo ei toki ole pelkästään huono asia. Ujous on läheistä sukua vaatimattomuudelle, tietoisuudelle omista rajoituksistaan. Meitä itse asiassa kehotetaan Raamatussa ’olemaan vaatimattomia vaeltaessamme Jumalamme kanssa’ (Miika 6:8). Vaatimattoman tai ehkä hieman ujonkin ihmisen seurassa on helpompi olla kuin jonkun sellaisen, joka on määräilevä, aggressiivinen tai vaativa. Ja vaikka on totta, että joskus on ”aika puhua”, niin joskus on myös ”aika pysyä hiljaa” (Saarnaaja 3:7). Ujojen ei ehkä ole lainkaan vaikea pysyä hiljaa. Koska he ovat taipuvaisia olemaan ’nopeita kuulemaan ja hitaita puhumaan’, monesti toiset arvostavat heitä hyvinä kuuntelijoina (Jaakobin kirje 1:19).

Hyvin usein nuori on kuitenkin niin hiljainen, ujo tai arka, että hänen on vaikea luoda ystävyyssuhteita. Ja joissakin ääritapauksissa ujous voi aiheuttaa tilanteen, jota eräs kirjailija kuvailee ”eräänlaiseksi neuroottiseksi itsensä vangitsemiseksi” – sosiaaliseksi eristäytymiseksi (Sananlaskut 18:1).

Ujous – yleinen ongelma

Jos sinua vaivaa ujous, sinun on hyvä tajuta, että se on erittäin yleinen ongelma. Eräässä peruskoulun yläasteen ja lukion oppilaita koskeneessa tutkimuksessa kävi ilmi, että ”82 prosenttia oppilaista piti itseään jossain elämän piirteessä ujona” (Adolescence, Eastwood Atwater). Ujous oli ongelma jopa joillekuille Raamatun aikoina eläneille. Sellaiset merkittävät miehet kuin Mooses ja Timoteus ovat saattaneet kamppailla ujouden kanssa. (2. Mooseksen kirja 3:11, 13; 4:1, 10, 13; 1. Timoteukselle 4:12; 2. Timoteukselle 1:6–8.)

Mietihän Saulia, muinaisen Israelin kansan ensimmäistä kuningasta. Tavallisesti Saul oli rohkea mies. Kun hänen isältään katosi eläinlauma, Saul lähti rohkeasti pelastusretkelle (1. Samuelin kirja 9:3, 4). Mutta kun hänet nimitettiin kansan kuninkaaksi, hänelle tuli yhtäkkiä ujouden puuska. Sen sijaan että Saul olisi kohdannut hurraavat kansanjoukot, hän piiloutui kuormastoon. (1. Samuelin kirja 10:20–24.)

Saulin selvästi ilmi tullut äkillinen itsetunnon puute saattaa tuntua oudolta, hänethän kuvaillaan Raamatussa huomiota herättävän komeaksi nuoreksi mieheksi. Ja hän ”oli päätään pitempi kaikkea kansaa”! (1. Samuelin kirja 9:2.) Lisäksi Jumalan profeetta oli vakuuttanut Saulille, että Jehova siunaisi hänen kuninkuuttaan (1. Samuelin kirja 9:17, 20). Silti Saul tunsi itsensä epävarmaksi. Kun hänelle kerrottiin, että hänestä tulisi kuningas, hän vastasi vaatimattomasti: ”Enkö minä ole benjaminilainen Israelin pienimmästä heimosta, ja eikö minun sukuni ole merkityksettömin kaikista Benjaminin heimon suvuista? Miksi siis olet puhunut minulle tällaista?” (1. Samuelin kirja 9:21.)

Jos joltakulta Saulin kaltaiselta saattoi puuttua itseluottamusta, niin ei ole ihme, että sinulta voi toisinaan puuttua sitä. Nuorena olet sellaisessa elämänvaiheessa, jolloin ruumiissasi tapahtuu nopeita muutoksia. Alat vasta oppia, kuinka toimia aikuisten maailmassa. On siis aivan luonnollista, että tunnet itsesi aika ajoin hieman vaivautuneeksi ja epävarmaksi. Tri David Elkind kirjoitti Parents-aikakauslehdessä: ”Varhaisnuoruudessa useimmat nuoret käyvät läpi ujouden kauden, jolloin he kehittävät sen, mitä minä kutsun kuvitteelliseksi yleisöksi – sellaisen käsityksen, että toiset tarkkailevat heitä ja ovat kaiken aikaa kiinnostuneita siitä, miltä he näyttävät ja mitä he tekevät.”

Koska nuoret arvioivat toisiaan usein ulkonäön perusteella, niin monet nuoret ovat hyvin levottomia sen suhteen, miltä he näyttävät (vrt. 2. Korinttilaisille 10:7). Kohtuuton huoli omasta ulkonäöstä ei ole kuitenkaan terveellistä. Nuori ranskalainen Lilia muistelee omaa kokemustaan: ”Minulla oli sama ongelma kuin monilla nuorilla. Minulla oli finnejä. Et uskalla mennä toisten luo, koska olet huolissasi siitä, miltä näytät.”

Noidankehä

Koska ujot ymmärretään usein väärin, he voivat joutua helposti yksinäisyyden noidankehään. Kirjassa Adolescence sanotaan: ”Ujojen nuorten on vaikeampi luoda ystävyyssuhteita, koska toiset ymmärtävät heidät usein väärin negatiivisella tavalla. Ujoja ihmisiä pidetään helposti torjuvina, ikävystyneinä, välinpitämättöminä, alentuvina, kylminä ja vihamielisinä. Kun heitä kohdellaan sen mukaisesti, he saattavat tuntea itsensä entistä syrjäytyneemmiksi, yksinäisemmiksi ja masentuneemmiksi.” Tämä saa heidät epäilemättä käyttäytymään yhä ujommin, mikä tietenkin vain vahvistaa toisten väärää käsitystä siitä, että he ovat hienostelijoita tai että he ovat ylimielisiä.

Koska olet kristittynä ”teatterinäytelmä maailmalle”, niin sinun pitäisi tietysti olla kiinnostunut siitä, millaisen kuvan annat itsestäsi toisille (1. Korinttilaisille 4:9). Vältätkö katsekontaktia, kun puhut toisten kanssa? Antavatko asentosi ja eleesi ymmärtää, että haluat olla rauhassa? Tällöin sinun pitäisi ymmärtää, että toiset voivat tulkita sinut väärin ja he saattavat helposti karttaa sinua. Tämän vuoksi voi olla entistä vaikeampaa luoda ystävyyssuhteita.

Muita seikkoja

Vielä yksi yleinen syy on epäonnistumisen pelko. On täysin normaalia tuntea itsensä jonkin verran epävarmaksi ja araksi, kun tekee jotakin uutta, mikä on oman kokemuspiirin ulkopuolella. Mutta jotkut nuoret menevät tässä liiallisuuksiin. Esimerkiksi Gail-nimisellä nuorella oli omien sanojensa mukaan sosiaalinen fobia. Hän sanoo: ”En vastannut luokassa. Ja vanhempiani pommitettiin jatkuvasti sellaisilla huomautuksilla kuin: ’Hän ei viittaa. Hän ei esitä ajatuksiaan.’ Minusta tuntui hyvin epämukavalta ja stressaavalta viitata tai vastata. Se on minulle yhä vaikeaa.” Epäonnistumisen pelko voi olla lamaannuttava. ”Pelkään, että teen virheitä”, sanoo Peter-niminen nuori. ”En ole täysin varma tekemisistäni.” Se että toiset nuoret kiusaavat julmasti ja arvostelevat, voi lisätä henkilökohtaisia pelkoja ja vahingoittaa pysyvästi nuoren itsetuntoa.

Seurustelutaidon puute on yksi yleinen ongelma. Ehkä epäröit esittäytyä jollekulle uudelle ihmiselle vain sen vuoksi, ettet tiedä, mitä sanoisit. Saatat yllättyä saadessasi tietää, että jopa vanhemmat ihmiset tuntevat toisinaan sosiaalista arkuutta. Fred-niminen liikemies sanoo: ”Liikemaailmassa tiedän, mitä tehdä, ja selviydyn loistavasti. Jos puhun vain liikeasioista, en epäröi antaa hyvää kuvaa. Mutta jos ajaudun keskustelemaan samojen ihmisten kanssa jokapäiväisistä aiheista, tulen epävarmaksi. Minut saatetaan leimata ikävystyttäväksi, kuivaksi, liian tekniseksi tai melko mielenkiinnottomaksi.”

Oletpa ujo, vaivautunut tai vain sosiaalisesti arka, sinun etujesi mukaista on oppia ulospäin suuntautuvuutta. Raamattu kannustaa kristittyjä ’avartumaan’ ja tutustumaan toisiin! (2. Korinttilaisille 6:13.) Mutta miten voit tehdä sen? Sitä käsitellään tulevassa numerossamme.

[Alaviite]

[Kuva s. 26]

Ujojen ajatellaan usein olevan torjuvia

[Kuva s. 26]

Epäonnistumisen pelko saa jotkut nuoret vetäytymään syrjään