Mikä ratkaisuksi ei-toivottujen vierasmaalaisten ongelmaan?
ERÄÄNÄ iltana kello 22 eräs meksikolainen nuorukainen ryömi yhdessä yhdentoista muun kanssa aitaan leikatusta reiästä – aidan erottaessa rajan pinnassa olevan meksikolaisen Tijuanan kaupungin Yhdysvalloista. 25 kilometrin päässä rajalta he löysivät auton, jonka heidän palkkaamansa opas, ”preeriasusi”, oli järjestänyt. Auto ei suostunut käynnistymään, ja se viivytti heitä niin kauan, että rajavartijat keksivät heidät, ja heidät palautettiin Meksikoon.
Seuraavana iltana sama nuori mies yritti jälleen 15 muun kanssa, mutta tällä kertaa rajavartioston helikopteri näki heidät, kun koneen roottorien synnyttämä pyörre lennätti heidät peittäneen muovilevyn pois heidän päältään ja he näkyivät koneen valokiilassa.
Hän yritti kolmannen kerran samalla viikolla; jälleen hän joutui kiinni ja hänet karkotettiin. Tällä kertaa ryhmä havaittiin kuuntelulaitteella heidän kävellessään pitkin ratakiskoja. Neljäs yritys onnistui.
Hän oli vain yksi niistä arviolta viidestä miljoonasta vierasmaalaisesta, joiden on onnistunut tulla Yhdysvaltoihin laittomasti monista maista, vaikka rajavartijat ovat kaikin keinoin yrittäneet estää heitä tulemasta. Joka vuosi heitä tulee puolisen miljoonaa lisää. Vaikka monet heistä otetaankin kiinni ja karkotetaan, useimmat tulevat oitis takaisin. Miksi nämä ihmiset ovat päättäneet lujasti tulla maahan, johon heitä ei haluta? Ennen muuta taloudellisista syistä.
Sekä Yhdysvalloissa että joissakin Euroopan maissa vierasmaalaiset haluavat saada työtä ja ansaita rahaa, jota he voivat lähettää kotiin hätää kärsiville omaisilleen. Länsi-Euroopan vierasmaalaiset lähettävät vuosittain kotiin Turkkiin, Portugaliin ja Jugoslaviaan noin 60 miljardia markkaa, ja se merkitsee jo jotakin näiden maiden taloudelle. Mutta heidän läsnäolonsa on synnyttämässä ongelmia.
Kilpailu työpaikoista
Hidas taloudellinen kasvu ja kasvava työttömyys ovat johtaneet kovaan kilpailuun työpaikoista. 1950-luvun puolivälistä 1970-luvulle saakka monet Euroopan maat sallivat noin 30 miljoonan ulkomaalaisen saapua vierastyöläisinä poistamaan työvoimapulaa edellyttäen, että he palaisivat kotiin, kun heitä ei enää tarvittaisi. Monet päättivät kuitenkin jäädä, ja he haettivat vielä perheensäkin. Näissä maissa asuu yhä noin 15 miljoonaa siirtolaista. Nyt laskusuhdanteen aikana vierastyöläisiä on liikaa kilpailemassa kansalaisten kanssa työpaikoista.
Englannissa paikallisen väestön ja Aasiasta ja Länsi-Intiasta saapuneitten siirtolaisten välillä on ollut rajuja yhteenottoja. Länsi-Saksassa on ollut yhä enemmän mielenosoituksia ja siirtolaisten vastaisia välikohtauksia. Stuttgartissa turkkilaisia vihaavat ryhmät ovat uhanneet kostotoimilla niitä työnantajia, jotka pitävät palkkalistoilla turkkilaisia.
Kesällä 1982 turkkilainen siirtolainen Semra Ertan valeli päälleen bensiiniä ja poltti itsensä kuoliaaksi. Tämä nainen oli vaipunut epätoivoon sen johdosta, miten saksalaiset olivat kohdelleet turkkilaisia. Ennen kuolemaansa hän soitti eräälle radioasemalle ja sanoi: ”Saksalaiset eivät saa kohdella meitä kuin koiria! Haluan, että minua kohdellaan ihmisten tavoin.”
Ranskassa suhtaudutaan yhä vihamielisemmin algerialaisiin siirtolaisiin ja heidän perheisiinsä. Ruotsi on tiukentanut ulkomaalaisten maahantulovalvontaa. Sveitsi yrittää entistä tehokkaammin estää laitonta maahanmuuttoa. Italiassa työnantajia voidaan rangaista ankarasti laittomasti maahan tulleitten vierasmaalaisten palkkaamisesta. Vierasmaalaiset, jotka noususuhdanteen aikana olivat haluttuja näissä maissa, ovat siis nykyään ei-toivottua väkeä.
Myös Yhdysvalloissa valitetaan sitä, että ulkomaalaiset kilpailevat kansalaisten tarvitsemista työpaikoista. Suuri osa kasvavasta vihamielisyydestä kohdistuu indokiinalaisia ja Latinalaisesta Amerikasta saapuneita vastaan. Eräs New Yorkin kaupungin yliopistossa toimiva taloustieteilijä osoitti tutkimuksessaan, että puolet kaikista Yhdysvalloissa 1970-luvun loppupuolella syntyneistä uusista työpaikoista joutui laillisesti ja laittomasti maahan tulleitten vierasmaalaisten haltuun. Erään Houstonissa Texasissa tehdyn tutkimuksen mukaan oli kahdestatuhannesta sikäläisestä rakennustyöläisestä 40 prosenttia vierasmaalaisia.
Osavaltioitten ja kuntien viranomaiset valittavat, ettei niiden budjeteista enää liikene suuria summia vierasmaalaisten kouluttamiseen, terveydenhuoltopalveluihin ja taloudelliseen auttamiseen. Yhdysvaltain korkein oikeus kuitenkin päätti kesäkuussa 1982, että osavaltiot eivät voi evätä laittomasti maahan tulleitten vierasmaalaisten lapsilta ilmaista kouluopetusta.
Kun maahanmuuttoviranomaiset toimeenpanivat toukokuussa 1982 ratsioita monissa liikeyrityksissä eri puolilla Yhdysvaltoja ja karkottivat laittomasti tulleet työläiset maasta, työttömiä amerikkalaisia pyrki joukoittain näin vapautuneisiin työpaikkoihin. Kun eräässä tehtaassa tyhjeni ratsian yhteydessä 50 työpaikkaa, portille ilmaantui 1000 työnhakijaa. Eräässä chicagolaisessa elintarviketehtaassa vapautui 60 työpaikkaa, ja niihin haki 600 ihmistä. Mutta kansalaiset eivät useinkaan pidä tällaisista työpaikoista, ja he ottavat lopputilin.
Eräällä San Franciscon pohjoispuolella sijaitsevalla siipikarjafarmilla joutui 18 broilerinnylkijää kiinni, ja heidät karkotettiin maasta. Vapautuneisiin työpaikkoihin olisi ollut satoja tulijoita. 18:sta uudesta työntekijästä 14 otti viikon kuluessa lopputilin. Ne, jotka Santa Rosassa Kaliforniassa halusivat pidätettyjen vierasmaalaisten työpaikat eräässä kalatehtaassa, kieltäytyivät viarasmaalaisten työnä olleesta kalanperkuusta.
Santa Anassa Kaliforniassa ratsiat jättivät erään huonekalutehtaan kokoonpanolinjaan satakunta vapaata paikkaa. Tehtaan edustajan mukaan useimmilta työvoimaviranomaisten lähettämiltä työntekijöiltä meni työhalut jo ennen ensimmäisen työpäivän päättymistä. Työ on kovaa ja yksitoikkoista, eivätkä paikalliset asukkaat halua tehdä sitä.
Samoin kävi eräällä kalifornialaisella mansikkafarmilla. Useimmat niistä, jotka tulivat karkotettujen vierasmaalaisten tilalle, ottivat lopputilin ensimmäisenä päivänä, koska työ on rankkaa. He tekivät koko päivän työtä polvillaan.
Vierasmaalaisten riisto
Ei ole epätavallista, että laittomasti maahan tulleitten siirtolaisten työnantajat käyttävät näiden tuntemaa maastakarkotuspelkoa hyväkseen. Artikkelin alussa mainittu nuori meksikolainen mies oli jonkin aikaa sellaisen työnantajan palveluksessa, joka maksoi hänelle vain noin kolmasosan Yhdysvalloissa määrätystä minimipalkasta eikä mitään ylityölisiä.
New Yorkin kaupungin kiinalaisten asuttamasta osasta löytyi vaatetusalan pienyrityksistä 60 laittomasti maahan saapunutta hongkongilaista, joille maksettiin alle kolmasosa minimipalkasta. Samantapaisista Manhattanin ullakkoverstaista löytyi kiinalaisia, korealaisia ja kuubalaisia, joille maksettiin vielä vähemmän palkkaa.
Laittomasti maahan tulleita vierasmaalaisia palkanneet hedelmä- ja vihannestarhurit väittävät maksavansa heille minimipalkkaa, mutta raha maksetaan yleensä välittäjille, jotka vuokraavat työvoimaa. Usein tällaiset välittäjät, jotka itsekin ovat vierasmaalaisia, vähentävät palkasta suuren osan, jolloin työläisille jää hyvin vähän käteen heidän raadannastaan.
Koska vierasmaalaiset ovat halukkaita tekemään työtä paljon pienemmällä palkalla kuin oman maan kansalaiset, he kykenevät elvyttämään heikentyneitä teollisuudenaloja. Ja koska tällaiset teollisuudenalat eivät todennäköisesti pysyisi pystyssä ilman heitä, he eivät kilpaile työpaikoista korkeampaa palkkaa vaativien paikallisten asukkaitten kanssa, vaan he itse asiassa luovat työpaikkoja sellaisissa liikeyrityksissä, jotka hyötyvät näistä teollisuudenaloista.
Miten ongelmaa on pyritty ratkomaan
Euroopan maat haluaisivat ei-toivottujen vierasmaalaistensa palaavan kotiin, ja ne patistelevat heitä lähtemään. Ranska alkoi jopa maksaa nelihenkisille perheille lentolippujen hinnan lisäksi 20000 markkaa lähtörahaa. Patistelu ei ole kuitenkaan vaikuttanut tarpeeksi moniin, ja tilanne on kehittymässä räjähdysherkäksi.
Yhdysvalloissa hallitus puuhaa maahanmuuttolakeja mullistavaa lainsäädäntöä. Se suo laittomasti maahan tulleille vierasmaalaisille armahduksen ja lupaa antaa heille laillisen aseman, jos heillä on asunto. Toisaalta maahanmuuttotoimistolle on luvassa lisää henkilökuntaa ja varoja, mikä tulee vaikeuttamaan vierasmaalaisten maahanpääsyä. Edelleen uusi lainsäädäntö tulee vaikeuttamaan laittomasti maahan tulleitten työnsaantia ja jopa määräämään sakkoja ja vankeustuomioita työnantajille, jotka tieten tahtoen palkkaavat heitä. Sen avulla hallitus toivoo voivansa vähentää laittomasti maahan muuttavien tulvaa.
Päätös laillisen aseman antamiseksi niille, joilla on asunto, perustuu epäilemättä siihen, että olisi mahdotonta löytää ja karkottaa miljoonia jo maassa asuvia laittomasti sinne muuttaneita. Mutta heidän laillistamisensa synnyttää uuden ongelman. Maahanmuuttotoimistolla tulee olemaan jättimäinen urakka asuinpaikka-asiakirjojen antamisessa näille ihmisille, kun se jo nyt on hukkumassa käsittelyään odottaviin papereihin. Se on jo monta vuotta jäljessä aikataulusta laillista asuinpaikkaa koskevien hakemusten käsittelemisessä. Maahanmuuttotoimiston San Franciscon piirin päällikkö sanoi: ”Meille on kasaantunut hirvittävästi töitä; ihmiset joutuvat odottamaan papereitaan valtavan kauan. Me jäämme yhä enemmän jälkeen.”
Yhdysvallat ja Euroopan maat eivät voi pystyttää uutta Berliinin muuria pitääkseen ei-toivotut vierasmaalaiset loitolla. Vaikka Yhdysvallat vahvistaisikin rajavartiostoaan, sillä on vain vähän toiveita laittomasti maahan pyrkivien tulvan pysäyttämisestä, jota tulvaa paheneva taloudellinen tilanne ja Latinalaisen Amerikan poliittiset mullistukset kaiken aikaa kasvattavat.
Ainoan ratkaisun ongelmaan tarjoaa täydellinen muutos maailmanlaajuisissa taloudellisissa ja poliittisissa järjestelmissä, jotka ajavat epätoivoisia ihmisiä joukoittain pakosalle. Kaikki ihmisen yritykset tällaisten muutosten aikaansaamiseksi ovat epäonnistuneet. Ihminen ei ole luomassa yhä yhtenäisempää, rauhaisampaa ja vakavampaa maailmaa, vaan hän on luomassa poliittisesti yhä jakaantuneempaa ja taloudellisesti yhä epävakaisempaa maailmaa.
Vaikka ihmisillä ei olekaan ratkaisua ei-toivottujen vierasmaalaisten ongelmaan, niin Jumalalla on. Hänen kauan sitten lupaamansa maailmanhallitus voi aikaansaada tarpeelliset muutokset. Sen hallitessa ihmiskuntaa eivät enää pirsto lukemattomat riitelevät ihmistekoiset hallitukset, vaan se tulee elämään yksimielisenä yhden täydellisen, oikeudenmukaisen, Jumalasta lähtöisin olevan hallituksen alaisuudessa. Sen aikaansaamaan turvallisuuteen viitataan Raamatun ennustuksessa, joka on Miikan 4:3, 4:ssä. Se kuuluu: ”Kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan. He istuvat kukin oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla kenenkään peljättämättä.”