Suurpääoma ja rikollisuus

Mitä kaikkea sana ”SUURPÄÄOMA” tuokaan mieleemme! Se vaikuttaa meihin kaikkiin. Se auttaa meitä – ja aiheuttaa meille vahinkoa. Mutta meidän ei niin vain tarvitse jättäytyä sen armoille.

Jollakin suuryrityksellä voi olla 9 miljardin markan arvosta omaisuutta. Monilla suuryrityksillä on paljon enemmän. Tuollainen rahamäärä merkitsee valtaa ja voimaa. Jättiyhtiöt ovat mitelleet voimiaan valtioitten kanssa – ja ovat voittaneet. Ei siksi ihme, että monet suhtautuvat niihin epäluuloisesti.

Silti suurten mittojen kauppamaailma on ollut monella tavalla rakentamassa sitä maailmaa, jonka me tunnemme. Se rakentaa rautateitä, valvoo öljynjalostusta ja huolehtii monissa maissa sähkön ja kaasun saannista sekä kuljetuksista. Sen ansiosta voimme ostaa Italiassa tehtyjä kenkiä ja Hongkongissa valmistettuja vaatteita, ajaa japanilaisella autolla, syödä trooppisia ruokia ja juoda eksoottisia viinejä. Kauppamaailman ansiosta ulkomaanmatkailu ei ole enää varakkaitten yksinoikeus. Ja jos sinulla on auto, televisio tai puhelin, se on mahdollista todennäköisesti siksi, että kauppamaailma on valmistanut niitä suurina sarjoina, jolloin niistä on tullut siinä määrin halpoja, että niitä voidaan hankkia.

Mutta on olemassa ongelmia. Seuraavissa artikkeleissa tarkastellaan muutamia niistä.

KADUILLA rehottava rikollisuus ei ole uusi ilmiö. Joka päivä me kuulemme pahoinpitelyistä, puukotuksista, murhista jne., jotka todistavat lain ja järjestyksen yleisestä romahduksesta. Mutta oletko tiennyt, että joka päivä tehdään myös toisenlaisia rikoksia, joiden mittasuhteita on melkein mahdoton kuvitella? Et edes huomaa, miten lompakostasi tai kukkarostasi varastetaan joka vuosi melkoinen summa rahaa. Yksistään Yhdysvalloissa tällainen salakavala rikollisuus tuottaa vähintään 1200 miljardia markkaa puhdasta voittoa vuodessa. Ketkä tai mitkä siihen syyllistyvät? Suuryhtiöt, joiden johtajat joko vaurastuakseen itse tai vaurastuttaakseen yhtiöitään turvautuvat laittomiin menetelmiin.

Suuryhtiöitten rikolliset puuhat vaikuttavat kaikkiin. Usein ne ovat tuhoisia ja jopa hengenvaarallisia. Millaiset ihmiset tekevät tällaisia rikoksia? Usein he ovat yhteiskunnan arvostettuja ”tukipylväitä”.

Suuryhtiöitten harjoittama rikollinen toiminta on niin yleistä, että useimmat viranomaiset eivät pysty taistelemaan sitä vastaan. ”Suuryhtiöitten rötökset ovat epämääräinen ja perin heikosti tunnettu ilmiö”, sanoi connecticutilainen oikeustieteen professori Leonard Orland. Jos käytettävissä olisi tarkkoja lukuja, hänen mielestään ne osoittaisivat, että ”suuryritysten piilorikollisuus on määrällisesti valtavaa ja että todellisista yritysten tekemistä rikoksista nostetaan liian vähän syytteitä”. – U.S. News & World Report.

Mitä tapahtuu, kun valkokaulusrikollisten kanssa aletaan käräjöidä? Pahoinpitelijät ja murtovarkaat saavat yleensä vankeustuomion, mutta valkokaulusrikolliset selviytyvät tavallisesti vähällä. Esimerkiksi 25 Suur- New Yorkin alueella toimivaa maitoyhtiötä myönsi, että ne olivat kymmenen vuoden ajan laskuttaneet asiakkailtaan liikaa. Oli mahdoton selvittää sitä, miten paljon ne olivat hyötyneet rikoksestaan, mutta yhtiöt määrättiin maksamaan asiakkailleen takaisin 40 miljoonaa markkaa. Mitä tapahtui johtajille, joiden rikokset olivat maksaneet asiakkaille miljoonia markkoja? He myönsivät syyllistyneensä pienehköön rikkomukseen ja pääsivät jutusta sakoilla.

Toinen esimerkki: Selvisi, että eräs Yhdysvaltain suurimmista lääkkeitä myyvistä yhtiöistä oli laskuttanut Ohion osavaltiota vähävaraisille kirjoitetuista ilmaisresepteistä kaksi kertaa. Tällainen yhtiörikollisuus nipisti veronmaksajilta yli 3 miljoonaa markkaa. Syylliselle yhtiölle rapsautettiin kuitenkin vain sakkoja, ja se velvoitettiin palauttamaan lainvastaisesti ansaitsemansa rahat.

Rötöksiin syyllistyneet yritysjohtajat voivat hyvinkin olla eri mieltä niiden kanssa, jotka väittävät, ettei rikos kannata. Heidän mielestään se selvästikin kannattaa ja vieläpä erittäin hyvin. Lehti U.S. News & World Report kertoo tapauksesta, jossa erään yhtiön johtokunnan puheenjohtajan ja toimitusjohtajan todettiin syyllistyneen yli 70 miljoonan markan suuruiseen veropetokseen ja heidät tuomittiin vankeuden asemesta suorittamaan yhdyskuntapalvelusta. Suorittaessaan tätä palvelusta he kuitenkin nauttivat entiseen tapaan kaikista yhtiönsä tarjoamista lisäeduista, ja toimitusjohtaja toimi 600 markan tuntipalkalla konsulttina.

Joskus ihmiset saavat maksaa hengellään. Esimerkiksi vuonna 1981 espanjalaisiin ruokakauppoihin ilmaantui uutta, halpaa ruokaöljyä. Kun se oli halpaa, pienituloiset ihmiset alkoivat ostaa sitä. Mutta sen jälkeen heissä alkoi ilmetä merkillisiä oireita. Yli 20000 ihmistä sairastui, ja virallisten tilastojen mukaan viime vuoden toukokuuhun mennessä oli kuollut jo 339 ihmistä. Syynä oli se, että liikemiehet olivat ostaneet Ranskasta teollisuuskäyttöön tarkoitettua öljyä ja käsitelleet sitä niin, että sitä voitiin myydä Espanjassa ruokaöljynä.

Liikeyritykset ovat tehneet rikoksia myös siten, että ne ovat kaataneet tai kuopanneet myrkyllisiä kemikaaleja milloin minnekin. Viisi vuotta sitten pääsi New Yorkin osavaltiossa sijaitseva Love Canal -niminen alue lehtiotsikoihin sen tähden että takapihoille tihkuneet vaaralliset myrkyt pakottivat ihmiset jättämään kotinsa. Mistä kemikaalit olivat tulleet? Eräs suuri kemiantehdas oli haudannut alueelle vaarallisia jätteitä.

Viisi vuotta myöhemmin Missourin osavaltiossa sijaitsevan pienen Times Beachin kaupungin asukkaitten oli jätettävä kotinsa, ja alueelle pystytettyihin katusulkuihin kiinnitettiin kilpiä, joihin oli maalattu pääkallo ja ristissä olevat sääriluut ja suurin kirjaimin sanat: ”VAARA! PYSYKÄÄ POISSA!” Miksi moiset varotoimet? Dioksiini oli päässyt myrkyttämään kaupungin.

Näistä kokemuksista huolimatta joidenkin teollisuusyritysten on todettu hävittävän myrkyllisiä jätteitä rikollisen vastuuttomasti. Ne hävittävät jätteitään salaa öisin. Myrkyt kaadetaan sadevesiviemäreihin, sekoitetaan tavallisiin jätteisiin tai jopa lämmitysöljyyn, jota sitten myydään halvalla vuokraisännille. ”Jätteiden hävittämisessä öisin – – on kysymys muustakin kuin vain eräänlaisesta valkokaulusrikollisuudesta. Se vaarantaa suoranaisesti pahaa aavistamattomien – ja syntymättömien – terveyden”, selitti New York Times eräässä pääkirjoituksessaan.

Tavalliset ihmiset ovat siis alttiina vaaroille suuryritysten turvautuessa rikoksiin. Mutta usein he ovat haavoittuvia muistakin syistä. Vaikka suuryhtiöt noudattaisivatkin tarkasti lakia, niin mitä tapahtuu niiden osoittaessa moraalitajun puutetta? Moni voi joutua kärsimään hirvittävästi.

[Huomioteksti s. 4]

Mitä tapahtuu, kun valkokaulusrikollisten kanssa aletaan käräjöidä? Useinkaan ei juuri mitään