Kaiuttavatko evankelistat selvän kutsun

’MAAILMA voi kuulla Ilmestyskirjan neljän ratsastajan lähestyvän kavioidenkapseen.’ Näin sanoi suosittu evankelista Billy Graham eräälle lehdistön edustajien ryhmälle. ”Me elämme hyvin vaarallisia aikoja. Maailma muuttuu hyvin nopeasti”, hän jatkoi.

Graham oli huolissaan siitä, että elämme ”hyvin vaarallisia aikoja”, ja se sai hänet johtamaan 12.–21.7.1983 Amsterdamissa pidettyä kokousta, johon osallistui lähes 4000 evankelistaa. Tähän kiertävien protestanttisten sananjulistajien maailmankokoukseen oli saapunut edustajia 133 maasta ja 30 uskontokunnasta. Sen tarkoitus oli jouduttaa sananjulistuksen eteenpäinmenoa kautta maailman antamalla lisäkoulutusta sananjulistajille. Millaista koulutusta he sitten saivat? Onko tuo kokous onnistunut edistämään kristittyjen ykseyttä? Mikä viesti sen osanottajilla oli?

Kokouksessa järjestettiin 107 seminaaria, jotka käsittelivät niinkin erilaisia aiheita kuin julkista puhumista, kieliä ja maantiedettä. Erityisesti pantiin painoa sille, miten ihmiset voitaisiin tavoittaa paremmin. Tosin puhuminen suurissa herätyskokouksissa on edelleenkin sananjulistajien tehokkain menetelmä. Lisäksi järjestettiin television, radion ja filmien käyttöä käsitteleviä seminaareja. Mutta koska noin 70 prosenttia evankelistoista oli tullut niin sanotusta kolmannesta maailmasta, monetkaan eivät voi käyttää saarnaamistoiminnassaan hyväkseen korkeatasoista tekniikkaa. Eräs Zairesta tullut saarnaaja kertoi, että hänen täytyy kävellä kylästä kylään ja talosta taloon saadakseen kuulijakunnan kokoon.

Vaihtoehtoiset saarnaamismenetelmät

Sananjulistajat saivat kuitenkin tietää, että on miellyttävämpiäkin vaihtoehtoja kuin ovelta-ovelle-kulkeminen. Heille kerrottiin: ’Menkää päivällisille liikemiesten ja poliittisten johtajien kanssa.’ Tarkoitus on, että nämä huomattavat henkilöt saataisiin ’hyväksymään Kristus’ ja heidän kauttaan yritettäisiin sitten tavoittaa kansanjoukot tehokkaammin.

Urheilijoille saarnaava Eddie Waxer esimerkiksi kertoi erään seminaarin osanottajille, että jos voitaisiin tavoittaa parhaat mies- ja naisurheilijat, niin heillä olisi rajattomat mahdollisuudet kirkastaa Jumalaa miljoonien ja jopa miljardien televisionkatselijoiden edessä! Sitten hän kertoi Naduka Odizorista, nigerialaisesta urheilijasta, joka selviytyi Wimbledonin tenniskilpailujen neljännesvälieriin vuonna 1983. Waxer sanoo: ”Hänestä tuli sen jälkeen suurimpia todistajia tuolle kansalle, joka suhtautuu kylmäkiskoisesti evankeliumiin. Kaikissa lehdissä, televisiossa ja radioasemilla haastateltiin Odizoria, ja hän kertoi tuon maan asukkaille ja suurelle osalle maailmaa, että hänen menestymisensä tenniksessä oli Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen ansiota.”

Rahankeruu

Ei liene hämmästyttävää, että rahankeruumenetelmät olivat myös yksi huomattava keskustelunaihe. Rahan keräämisen asiantuntijat tarjosivat lukuisia ehdotuksia tuolta alalta. Rahasta on tullut niin merkittävä seikka, että se sai argentiinalaisen evankelistan Luis Palaun sanomaan: ”Sananjulistajilla on taipumus ahnehtia rahaa käytettäväksi henkilökohtaisten nautintojen hyväksi.” Hän lisäsi: ”Me rakastamme mukavaa elämää. Eikä siinä ole mitään väärää – – mutta rahasta koitunut kiusaus on tuhonnut monia saarnaajia.”

Mihin käännynnäiset ohjataan

Yksi kokouksen hankalimmista esillä olleista kysymyksistä lienee kuitenkin ollut se, miten toimia sen jälkeen, kun evankelista on tehnyt käännynnäisen? Kaiken mitä saarnassa sanotaan pitäisi kohdistua ihmisten tarpeeseen tehdä päätös Kristuksen hyväksymisestä sydämessään, sanoi Graham. Mutta mitä ”Kristuksen hyväksymiseen sydämessään” sitten oikeastaan sisältyy? Raamattu puhuu ”elävän Jumalan seurakunnasta, totuuden pylväästä ja tuesta”. (1. Timoteukselle 3:15) Missä se sitten on? Kokous pelkästään toisti laimeaa ehdotusta, jonka mukaan ihmiset pitäisi keskustelun jälkeen ohjata siihen paikkakuntansa kirkkoon, jonka he itse valitsevat. Ne ovat kuitenkin aivan samoja kirkkoja, joita Graham oli aiemmin sättinyt, koska ne ’haparoivat hämmennyksen vallassa, varsinkin evankeliumin levittämisen, sen sanoman, sen menetelmien ja sen tulosten suhteen’. Hän uskaltautui jopa sanomaan: ”Meillä ei ole varaa hämmennykseen, mikäli aiomme tehdä sukupolveemme sen vaikutuksen, jota Jumala odottaa meiltä.” Evankeliumin levittämisen tarkoitus näyttää siis tiivistettynä olevan ’koota hämmentyneet ”lampaat” ja saattaa ne paikkaan, jossa haparoidaan hämmennyksen vallassa’.

Jeesuksen sanat evankelistoille

Kun Jeesus lähetti apostolinsa kiertäviksi evankelistoiksi, hän ei puhunut saarnaamisesta seuranpitotilaisuuksien välityksellä eikä huomattavien ihmisten käyttämisestä suurten kansanjoukkojen tavoittamiseksi. Hän sanoi: ”Mihin kaupunkiin tai kylään menettekin, etsikää, kuka siinä on arvollinen – –. Kun menette taloon, tervehtikää talonväkeä.” (Matteus 10:11–13) Heidän oli määrä kulkea talosta taloon, kuten apostoli Paavalikin kulki. – Apostolien teot 20:20.

Siitä mitä heidän tulisi saarnata, Jeesus totesi: ”Kun menette, saarnatkaa sanoen: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle.’” (Matteus 10:7) Meidän ajastamme Jeesus puolestaan sanoi: ”Ja tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille.” (Matteus 24:14) Ihmisten täytyy nykyään saada kuulla hyvä uutinen Jumalan valtakunnasta, joka on ihmiskunnan ainoa toivo. Kokouksessa ei tähdennetty sen enempää Jeesuksen suosittelemaa menetelmää kuin hänen sanomaansakaan.

Epäselvä kutsu

Amsterdamin kokous on näin ollen ainoastaan yksi uusi surkean riittämätön yritys maailman yhdistämiseksi. Sen sijaan, että evankelistat haluaisivat oppia ’käsittelemään totuuden sanaa oikein’, he kuuntelevat mieluummin puheita rahankeruusta ja filmien valmistuksesta. (2. Timoteukselle 2:15) Ei sen vuoksi ole mikään ihme, että kristikunnan evankelistat eivät ole onnistuneet tarjoamaan yhdistävää sanomaa ihmiskunnalle! Parhaimmillaankin heidän ponnistelunsa tarjoavat korkeintaan tilapäisen tunne-elämyksen. Vaikka Billy Graham ja hänen toverinsa tuomitsevatkin kirkot ’hämmennyksen vallassa haparoimisesta’, heillä itselläänkään ei ole juuri muuta tarjottavaa kuin hämmennystä ja sekaannusta. Ja kuten apostoli Paavali kerran totesi: ”Jos trumpetti kaiuttaa epäselvän kutsun, kuka valmistautuu taisteluun?” – 1. Korinttolaisille 14:8.

On kuitenkin kuultavissa selvä kutsu aitoon ykseyteen, joka perustuu todelliseen evankelioimiseen. Tätä selvitellään seuraavassa kirjoituksessa.