Anna pienille käsille tekemistä

PETTYNEET silmät tuijottavat ulos ikkunasta. ’Taas sataa’, huokaisevat Jussi ja Jaana yhteen ääneen. Lapset juoksevat äidin luo ja kysyvät: ”Äiti, mitä me tehtäis tänään?”

Auto-onnettomuuden jälkeen pikku Nicki oli vuoteen omana kaksi viikkoa. ”Se oli vaikeaa hänelle”, muistelee hänen äitinsä mietteissään. ”Toisinaan hänellä ei ollut mitään tekemistä ja hän oli todella allapäin.”

Kymmenvuotias Tiina näki muita nuoria koulussa joka päivä. Mutta kun hän tuli kotiin, siellä ei ollutkaan niin paljon leikkitovereita. ”Äiti ja isä sanoivat, että minun oli opittava viihdyttämään itse itseäni.”

Isät ja äidit pohtivat kaikkialla, kuinka antaa perheensä pienille käsille jotakin hyödyllistä tekemistä. Ehkäpä yksi monista ratkaisuista tähän ongelmaan voisi olla halpa, helposti opittava taidelaji, jossa käytetään leipämassaa.

’En ole koskaan aikaisemmin kuullut leipämassataiteesta’, saatat sanoa. ’Mitä se sitten on?’ Leipämassa on savimaista ainetta, jota voidaan käyttää kaikenlaisten kodin koristeiden tekoon. Massaa voidaan valmistaa kahdella tavalla. Ensimmäinen tapa on se, että jauhot, suola ja vesi sekoitetaan ja paistetaan uunissa, ja tuloksena on taikinamassaa (Baker’s Clay). Toisessa menetelmässä, jossa ei paisteta, käytetään aineksina leipää ja liimaa. Koska molemmat massat näyttävät ja tuoksuvat hyvältä, lapsillasi voi olla kiusaus maistaa niitä. Mutta muista opettaa lapsillesi: ÄLKÄÄ SYÖKÖ MASSAA!

Ai et ole Michelangelo? Ei se mitään!

Jos perheesi kunnianhimoinen taiteilija voi nyt tuskin odottaa päästäkseen käsiksi noihin savikakkuihin tai jos hän on luontainen kyky saven käsittelyssä, hänestä tulee varmasti myös tämän hauskan taidemuodon innokas harrastaja. Mutta entä lapsi, joka istuu mieluummin nenä kiinni kirjassa tai joka pitää enemmän pallon pelaamisesta ulkona? Voisiko hänkin saada iloa leipämassan muovailemisesta? Ehkä.

Jason ja Jesse ovat veljeksiä. Jesse innostuu kaikesta, millä on vähänkin tekemistä taiteen kanssa, kun taas Jason tulisi toimeen ilmankin sitä. Mikä oli tulos, kun kumpaakin pyydettiin viettämään hieman aikaa tämän ainutlaatuisen taidemuodon parissa. He nauttivat siitä suunnattomasti! Heidän isänsä sanoi itse asiassa: ”He eivät puhuneet mistään muusta koko viikkoon!”

Onko tällä ’savella’ puuhailu todella niin helppoa, että jokainen voi nauttia siitä? On. Baker’s Clay -kirjan kirjoittaja Ethie Williamson selittää: ”Kokemattominkin amatööri tai pieninkin lapsi tietää vaistonvaraisesti, miten käsitellä savea.” Molli Nickell, joka myös on leipämassataiteen asiantuntija ja This Is Baker’s Clay -kirjan kirjoittaja, on samaa mieltä: ”Mikään muu käsityöaines ei ole niin monipuolista ja vaadi niin vähän tietoa ja välineitä.” Isät ja äidit, miksi ette kokeilisi sitä yhdessä perheenä? Haluatteko yrittää? Siinä tapauksessa tarkastelemme leipä ja liima -menetelmää.

Leivästä massaksi

Sekoittamisesta: Monetkaan tämän alan kirjat eivät kerro sotkusta, johon olet joutumassa, joten sinun on parasta hengähtää syvään. Ota härkää sarvista, niin sanoaksemme, ja vaivaa massamöykkyä kädessäsi. Jos epäilet sen olevan tahmea, olet varsin oikeassa. Mutta pää pystyyn! Noin kymmenessä minuutissa se muotoutuu siistiksi pieneksi, valkoiseksi, vähän nyrkkiäsi pienemmäksi palloksi. Jos massaa on jäänyt käsiisi, sen pitäisi irrota tai lähteä pesemällä.

Värjäämisestä: Aikuiset saattavat pitää leipämassan luonnollista väriä kauniina, mutta useimmat lapset haluavat värjätä omansa kirkkain, räiskyvin värein. Voit itse valita, värjäätkö massan etukäteen vai vasta kun esine on valmis. Etukäteen värjätessäsi voit käyttää vesivärejä, akryylivärejä tai elintarvikevärejä. Voit myös käyttää vapaasti mielikuvitustasi! Kokeile sävyttää massaa luonnontuotteilla, kuten kahvilla, kanelilla, paprikalla tai jopa sinapilla. Kerää kokonainen väripaletti erottamalla massasta pieniä kasoja ja vaivaamalla kuhunkin eri väriä. Tuliko väriä liikaa? Tilanne korjautuu, kun lisäät joukkoon väritöntä massaa. Valmiit esineet voidaan maalata akryyliväreillä ja tuubissa olevilla vesiväreillä samoin kuin musteella, kangasväreillä ja temperaväreillä.a Jos värit tuntuvat maksavan enemmän kuin haluaisit käyttää niihin rahaa, hanki vain valkoista ja mustaa sekä kolmea pääväriä, punaista, keltaista ja sinistä. Näitä värejä yhdistelemällä voit saada aikaan minkä tahansa haluamasi värin.

Muotoilusta: Entä nyt, kun erilaiset massapallot ovat rivissä edessäsi? Kokeile kaikkea mahdollista, ja pidä hauskaa! Massa on notkeaa. Voit puristella, muovailla, leimata, litistää, punoa, leikata ja kiertää sitä. Jos panet sen kahden voipaperin väliin ja kaulit sitä vahvalla juomalasilla, saat hyvin ohuen levyn massan murtumatta tai halkeilematta. Tavallisilla talousvälineillä voi saada aikaan jännittäviä muotoja, joten ota selvää mitä kaikkia talousvälineitäsi voit käyttää massan koristelemiseen. Esimerkiksi lyijykynät, haarukat, pikkuleipämuotit, kammat, ruuvit, liittimet ja hedelmäveitset ovat oikein hyviä tähän tarkoitukseen. Valkosipulin puristimella voi tehdä hyvin ”hiuksia”, ja sen käyttäminen on lapsista taatusti jännittävää. (Vanhemmat, valvokaa tarkoin, että lapset käyttävät välineitä oikein ja turvallisesti.)

’Mutta mitä nyt sitten teen?’ saatat ihmetellä. Mahdollisuudet ovat rajattomat. Miksi et aloittaisi tekemällä sarjan yksinkertaisia lautasliinan pidikkeitä Eeva-tädille, avaimenperän isälle tai seinäkoristeen. Pitääkö pikkuneiti helyistä ja rannerenkaista? Hän voi tehdä helmet omaan kaulanauhaansa tai taiteilla kukkia kauniiseen hiusneulaan tai rintakoruun äidille. (Lue yllä olevasta kehystetystä osasta miten ruusu tehdään.)

Kuivaamisesta: Kun esineet ovat valmiit, pane ne paperin päälle rauhalliseen paikkaan ja anna ilman kuivattaa niitä pari päivää. Älä unohda kääntää esineitä ylösalaisin puolessavälissä kuivattamista. Helmet muuten kuivuvat hyvin rasvatuissa hammastikuissa, jotka on pistetty pystyyn styroxalustalle. Jos sinulla ei ole styroxia, pieni pahvilaatikko ajaa saman asian. Massaa ei saa säilyttää kosteassa paikassa, sillä silloin taideteoksesi homehtuvat ja hajoavat. Siksi jos sinulla on paksuhkoja kappaleita, etkä ole varma ovatko ne jo kuivia, on parempi antaa niiden kuivua vielä päivän.

Suojaamisesta: Vanhemmat, säilytättekö lastenne tekemiä esineitä muistoina? Silloin epäilemättä ilahdutte kuullessanne, että leipämassa säilyy vuosia oikein suojakäsiteltynä. Eräs leipämassataiteen asiantuntija sanoo: ”Suoja-aineen täytyy olla läpinäkyvää ja läpäisemätöntä, niin että se vahvistaa pinnan kovalla suojaavalla kalvolla.” Jotta saisit tällaisen suojan, sivele vähintään kolme kerrosta vernissaa, lakkaa, kumilakkaa tai polyuretaania.b Kirkas kynsilakka käy myös hyvin. On parempi sivellä kolme ohutta kerrosta kuin yksi tai kaksi paksua. Koska suoja-aineiden kuivumisaika vaihtelee, seuraa tarkoin etiketissä olevia ohjeita. Voit todella yllättyä lakatun esineesi ulkonäöstä, sillä se muistuttaa hyvin paljon posliinia tai keramiikkaa. Se on niin kaunista, että se täytyy nähdä voidakseen uskoa siihen.

Lapsen leikistä vakavaan liiketoimintaan

”Kuvanveistäjän uudistusmielisintä leipämassan käyttöä voidaan nähdä pronssisessa vuonna 1970 paikalleen asetetussa suihkulähteessä Hyatt Hotellin pääsisäänkäynnin edessä San Franciscon Union Squarella”, kirjoittaa Dona Z. Meilach. ”Miten leipämassa liittyy pronssiseen suihkulähteeseen? Kuvanveistäjä Ruth Asawa, kuuden lapsen äiti, oli aina kiinnostunut antamaan pienille käsille tekemistä. Tehdessään ammatillisia kokeiluja hän sai idean valaa leipämassamalli pronssiin käyttäen menetelmää, joka on vuosisatojen ajan tunnettu vahavalumenetelmänä.” – Creating Art With Bread Dough.

Useimmista meistä ei koskaan tule kuuluisaa kuvanveistäjää ja taiteilijaa, mutta voit itse yllättyä piilevistä kyvyistäsi. Eräs kanadalainen nainen esimerkiksi aloitti tekemällä pikkutyttärensä kanssa saippuaveistoksia. Sitten hän jatkoi ”litistelemällä tuoretta vaaleaa leipää sormiensa välissä ja muovailemalla sitä”. Hänen tyttärensä on jo aikuinen, mutta mitä tästä ”lapsen leikistä” on seurannut? Neljän viime vuoden ajan äiti on vakituisena työnään myynyt leipämassataideteoksiaan useisiin myymälöihin. (Kävisikö tämä sinulle osa-aikatyöstä?) ”Ole kärsivällinen ja kehitä omaa tekniikkaasi”, hän neuvoo. ”Harjoitus tekee mestarin.”

Mikä tahansa harrastus tai käsityö voi tietysti temmata meidät helposti liikaa mukaansa. Intohimoiset leipämassataiteilijat tietävät, kuinka antoisaa tämä askartelu on ja kuinka helppoa on antaa tiskien kasaantua ja unohtaa kodin siivous. Mutta jos mottonasi on ”kohtuus kaikessa”, voit silti viettää monia onnellisia hetkiä lapsesi kanssa päästessänne yhdessä perille leipämassataiteen riemullisesta monipuolisuudesta.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 25]

Perusreseptic

3 viipaletta vaaleaa leipää

3 ruokalusikallista myrkytöntä, nestemäistä valkoista liimaa

3 tippaa sitruunamehua

Ohje: Poista ensin leivästä kuoret. (Voit säästää ne esimerkiksi leipävanukasta tai mureketta varten.) Revi seuraavaksi leivän vaalea osa pieniksi palasiksi ja pane ne keskikokoiseen kulhoon (murusteltu leipä on höytyväistä ja tarvitsee hieman tilaa). Lisää lopuksi liima ja sitruunamehu ja vaivaa kaikki yhteen.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 26]

Näin teet ruusuja ja lehtiä

1. Nipistä pieni osa massaa, litistä ja muotoile se suorakulmioksi, jossa on pyöristetyt kulmat. Kierrä se rullalle niin, että päät tulevat osittain päällekäin.

2. Ota nyt hieman suurempi pala massaa ja litistele se sormiesi välissä terälehden muotoiseksi.

3. Kääri tämä ensimmäisen kappaleen ympärille niin, että se on vähän erillään keskuskappaleesta.

4. Tee tällä tavoin kaksi uutta terälehteä ja kiinnitä ne ohjeen 3 mukaisesti.

5. Kun keskusosa ja kolme terälehteä ovat paikoillaan, tee lisää hieman suurempia terälehtiä ja kääri ne ruusun ympärille niin että ne ovat avautuvassa kulmassa keskusosaan nähden.

6. Lehtien tekeminen on helppoa ja hauskaa. Ota pieni pala massaa ja muotoile lehti sormillasi.

7. Käytä ohutteräistä välinettä ja paina lehteen varovasti lehtisuonet. Älä leikkaa taikinan läpi.

Ajan kuluessa oma tekniikkasi kehittyy. Mutta aluksi on hyvä tehdä ruusuihin vain muutamia terälehtiä, sillä jos niitä on liikaa, ruususta tulee täyteen ahdetun näköinen. Vaihteeksi voit kihartaa terälehtien ulkoreunoja, niin että ne kääntyvät alaspäin aidon tuntuisesti.

[Tekstiruutu s. 27]

Hyödyllisiä vihjeitä

• Käytä 1–3 päivän vanhaa leipää

• Hiero käsivoidetta käsiisi ennen kuin alat vaivata massaa estääksesi massaa tarttumasta käsiisi.

• Muovipussissa muovirasiaan pakattu leipämassa säilyy pakastimessa viikkoja. Pane yli jäävä osa massaa muovipussiin, niin se säilyttää kosteutensa ja notkeutensa.

• Jos massa tuntuu kuivuvan muovaillessasi sitä, sekoita siihen muutama pisara vettä tai valkoista liimaa.

• Liitä massakappaleet toisiinsa liimaamalla. Voit myös tehdä liitettävät pinnat rosoisiksi ristiviivoin, sivellä vedellä ja painaa ne yhteen.

• Valkosipulin puristin särkyy helposti jos sen laittaa liian täyteen, joten opeta lapsillesi miten sitä käytetään.

• Jos maalaat esineesi valmiina, varmistaudu siitä, että maali on kuivaa ennen kuin alat suojata pintaa.

• Älä aseta leipämassataideteoksiasi kovin kosteisiin paikkoihin, kuten kylpyhuoneeseen tai keittiön pesualtaan yläpuolelle. Puhdista ne pyyhkimällä hieman kostutetulla liinalla.