TAIKINAKAUKALO

Matalahko, tavallisesti kannettava astia, joka oli useimmiten tehty puusta, mutta toisinaan myös savesta tai pronssista, ja jossa jauhot ja vesi sekoitettiin ja vaivattiin taikinaksi. Leivottaessa hapanleipää taikina hapatettiin yleensä taikinanjuurella eli edellisestä leipomiskerrasta säästetyllä hapantaikinanpalasella. Taikinan annettiin nousta taikinakaukalossa ennen paistamista. (1Mo 18:6; 1Sa 28:24.) Tavallisesti taikina alustettiin käsin, vaikka egyptiläiset sotkivat taikinaa joskus suuressa kaukalossa myös jaloillaan (Ho 7:4).

Taikinakaukaloiden ja -kulhojen koko vaihteli melkoisesti. Monesti käytettiin kuitenkin savikulhoa, jonka läpimitta oli n. 25 cm ja syvyys n. 8 cm.

Leipä kuului olennaisena osana heprealaisten ruokavalioon, ja sitä leivottiin säännöllisesti. Taikinakaukalo oli näin ollen tärkeä esine israelilaisille ja muille muinaisille kansoille. Sammakot peittivät Egyptin Jehovan langettaessa sille toisen vitsauksen Mooseksen päivinä, ne menivät taloihin, ja niitä oli jopa taikinakaukaloissa (2Mo 8:3). Kun israelilaiset myöhemmin lähtivät Egyptistä kiireesti, ”kansa kantoi taikinansa, ennen kuin se oli hapannut, taikinakaukaloissaan, jotka olivat heidän päällysvaippoihinsa käärittyinä heidän olallaan” (2Mo 12:33, 34). Koska taikinakaukalo oli kodissa tärkeä, jokapäiväisen leivän valmistamiseen liittyvä astia, Jehovan siunaus sen yllä merkitsi ilmeisesti varmuutta siitä, että kodissa olisi riittävästi ruokaa, kun taas hänen kirouksensa sen yllä edusti nälkää (5Mo 28:1, 2, 5, 15, 17).