Etelä-Afrikka kriisitilassa

Seuraavissa kolmessa artikkelissa lehtemme Etelä-Afrikan-kirjeenvaihtaja tarkastelee maansa kriisitilaa ja sen ratkaisua

”ESIKAUPUNKIEN mellakoissa 26 kuollutta.” ”Sekavia tunteita 15:n levottomuuksissa kuolleen hautajaisissa.” ”Laajalle levinneet väkivaltaisuudet jatkuvat.” ”10 vuorokautta jatkuneet pommi-iskut vaatineet Etelä-Afrikassa 13 kuolonuhria.” Joka päivä lehtiotsikot ja -uutiset kertovat synkkää, murheellista tarinaansa. Eräs toimittaja kirjoitti: ”Etelä-Afrikka on sekä sisä- että ulkopoliittisesti historiansa pahimmassa kriisissä.”

Samoin televisio välittää kuvia ja uutisia tapahtumista miljooniin koteihin ympäri maailman. Seurauksena on, että monet ajattelevat koko Etelä-Afrikan tasavallan olevan kaaostilassa. Näin ei kuitenkaan ole. Useimmilla valkoisten asuma-alueilla ja mustien asuttamilla maaseutualueilla elämä jatkuu normaalisti.

Silti eräissä mustien asuttamissa esikaupungeissa tapahtuu kauheita. Monet televisionkatselijat olivat kauhuissaan nähdessään, miten erästä poliisin urkkijaksi epäiltyä nuorta mustaa naista potkittiin ja tallottiin ja miten hänet poltettiin elävältä. Usein väkijoukkojen viha kohdistuu valtion palveluksessa oleviin tai niihin, jotka ovat yhteistyössä viranomaisten kanssa. Mustia poliiseja on tapettu, ja sadoilta on poltettu koti tai sitä on vaurioitettu.

Useimmat mellakoijista ovat nuoria tai vielä aivan lapsia. Heidän elämällään ei ole muuta sisältöä kuin väkivalta. Lisäksi häikäilemättömät rikolliset hyökkäilevät levottoman asiaintilan turvin viattomien ihmisten kimppuun ja ryöstävät heitä.

Levottomuudet ovat vaikuttaneet Etelä-Afrikan tasavallan taloudelliseen tilanteeseen. Maan valuutan arvo on laskenut suuresti. Monet yhtiöt ovat joutuneet lopettamaan toimintansa, ja seurauksena on ollut työttömyyttä. Etelä-Afrikan maine maailmalla on rapistunut. Ulkomaalaisten sijoittajien kiinnostuksen hupeneminen ja talouspakotteet ovat häälyneet uhkana ennenkin, mutta eivät vielä koskaan niin suurena uhkana kuin nyt.

Naapurimaatkaan – Swazimaa, Botswana, Lesotho ja Namibia – eivät ole immuuneja sille, mitä Etelä-Afrikassa tapahtuu, sillä ne ovat siitä taloudellisesti hyvin riippuvaisia. Kaksi suurempaa naapurivaltiota, Mosambik ja Angola, ovat jo monia vuosia olleet suuremmissa vaikeuksissa kuin Etelä-Afrikka. Niissä on jo pitkään käyty ankaraa sisällissotaa ja niiden talous on pahasti rempallaan.

Etelä-Afrikka on itsessään kaunis maa, ja täällä on runsaasti erilaisia luonnonvaroja: hedelmällistä viljelysmaata, kultaa, timantteja, kivihiiltä, kuparia ja monia muita arvokkaita mineraaleja. Ja sen erilaisissa väestöryhmissä, olivat ne sitten mustia, valkoisia, ns. värillisiä eli ristirotuisia tai aasialaisperäisiä, on paljon kunnollista, ystävällistä väkeä.

Lisäksi Etelä-Afrikka on hyvin uskonnollinen maa. Useimmat niin valkoiset kuin mustatkin uskovat Jumalaan. Silti eteläafrikkalaiset ovat pahasti eripuraisia. Onko uskonto siihen osasyyllinen? Miten tällaiseen ahdistavaan tilanteeseen on tultu? Ja mikä vielä tärkeämpää, miten siitä voitaisiin päästä ulos?