Miksi kirkkoni on jakautunut?
KATOLISEN kirkon sisäinen hajaannus on käynyt niin ilmeiseksi, että monet vilpittömät katolilaiset ajattelevat nykyään samalla tavoin kuin apostoli Paavali, kun hän aikoinaan kirjoitti eripuraisille Korinton kristityille: ”Olen saanut teistä kuulla – –, että teillä on riitoja keskuudessanne. Onko Kristus jaettu?” – 1. Korinttolaisille 1:11, 13, Kirkkoraamattu.
Monet valppaat katolilaiset ovat täysin selvillä siitä, ettei kristillisyys saisi olla ”jaettu”. Katolilaiset ovat useimpia muita kristityiksi tunnustautuvia paremmin tietoisia siitä, että aidosti kristillisessä uskonnossa tulee vallita ykseys. He luulivat harjoittaneensa tällaista yksimielistä uskontoa katolisessa kirkossa. He pitivät protestanttisuutta sekavana yhteensovittamattomien uskontojen keitoksena. Heille katolinen kirkko edusti muuttumattomuutta ja pysyvyyttä ja ennen muuta yhtenäisyyttä. Nyt he ovat hämmentyneitä.
Mistä jakautuneisuus johtuu?
Katolinen kirkko on haljennut kolmeen osaan: vasemman siiven uudistusmielisiin, oikean siiven vanhoillisiin ja keskellä olevaan valtasuuntaukseen, joka pitäytyy Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa tehtyihin päätöksiin. Monet vasemman laidan vapaamieliset katolilaiset julistavat erilaisina versioina vapautuksen teologiaa, joka pitää vallankumoukseen turvautumista oikeutettuna. Jotkut ovat saaneet paljon vaikutteita marxilaisuudesta, ja he jopa puolustelevat aseelliseen kapinaan nousemista. Kristillisyyden perustaja kuitenkin sanoi opetuslapsilleen: ”Te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, – –. Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta.” – Johannes 15:19; 18:36, KR.
Vanhoilliset puolustavat ihmisten luomia perinteitä ja latinalaista liturgiaa, joka ei ole peräisin raamatulliselta ajalta syystä, että alkukristillisyyden kielenä ei ollut latina, vaan kreikka. Sitä paitsi eikö heidän suvaitsemattomuutensa ja hyökkäävyytensä ole ristiriidassa sen heidän väitteensä kanssa, että he ovat kristittyjä? Henri Fesquet, joka aikoinaan piti ranskalaisessa Le Monde -päivälehdessä uskonnollisten asioitten palstaa, on kirjoittanut: ”Kun kristityt [katolilaiset] julkisesti herjaavat toisiaan ja riitelevät palvontapaikoista, siitä voi olla vain haittaa heille itselleen. Mitä hyödyttää julistaa valoa evankeliumin nimissä, jos teot puhuvat toista kuin sanat?”
Jeesus sanoi fariseuksille: ”Te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.” (Matteus 15:6, KR) Monet vilpittömät katolilaiset ajattelevat samalla tavoin tämän päivän vanhoillisista.
Sekä uudistusmieliset että vanhoilliset katsovat (kuitenkin eri syistä), että Vatikaanin toinen kirkolliskokous on tuottanut suuren joukon mitäänsanomattomia, valtasuuntausta kannattavia katolilaisia. Puyo ja Van Eersel haastattelivat katolista filosofia Jean Guittonia, Ranskan akatemian jäsentä. Heidän tiivistelmänsä hänen ajatuksistaan kuuluu: ”Katolinen uskontunnustus, kirkon sisin, on hajoamassa yhteen sovittamattomiksi palasiksi, innokkaimmat katolilaisten joukosta ovat uppoutumassa politiikkaan, nuoret kristityt [katolilaiset] harrastavat tyynesti seksiä ennen avioliittoa, kukaan ei osaa soveltaa [Vatikaanin] kirkolliskokouksen ohjeita oikein ja Jumalan kansa on täysin ymmällä.”
Ymmärrettävistä syistä vilpittömät katolilaiset siis kysyvät: Miksi kirkkoni on jakautunut? Vastaus kuuluu: Sen takia, että yksikään sen erilaisista ryhmittymistä ei tunnusta Raamattua ainoaksi oikeaperäiseksi auktoriteetiksi, joka määrittelisi todellisten kristittyjen aseman kaikissa asioissa. Sen tähden ovat erilaiset teologiset virtaukset ja traditioiden tulkinnat repimässä heitä eri suuntiin.
Mitä vilpittömät katolilaiset voivat tehdä?
Vuonna 1981 keskeyttivät vanhoilliset eräässä Pariisin katolisessa kirkossa meneillään olleen ekumeenisen jumalanpalveluksen. Välikohtauksen jälkeen Pariisin arkkipiispa Lustiger (nykyään kardinaali) sanoi kirkkoon jääneille: ”Me tulimme tänne pyytämään lahjoja Hengeltä, joka jälleen yhdistää hajallaan olevat pojat. Sen sijaan olemme nähneet esimerkin kristittyjä vitsaavasta hajaannuksesta, Baabelin haamun.”
Baabelissa Jumala sekoitti väärää palvontaa harjoittaneiden kielen. (1. Mooseksen kirja 11:1–9) Myöhemmin siellä sijaitsi Babylonin kaupunki, jumalten ja jumalattarien sekasortoisen pantheonin alkukoti. Raamatussa siitä tuli sekasortoisen uskonnon muodostaman maailmanlaajuisen uskonnollisen järjestelmän vertauskuva. Eräässä Raamatun sanakirjassa sanotaan: ”Niinkin myöhään kuin ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla [apostoli] Johannes puhui uskonnollisesta järjestelmästä, Babylonista, ’maan porttojen ja iljetysten äitinä’ (Ilm. 17:5).” – Theological Wordbook of the Old Testament.
Samassa yhteydessä, jossa Raamattu puhuu kuvaannollisesta Babylonista eli väärän uskonnon maailmanmahdista, se myös kehottaa kaikkia vilpittömiä ihmisiä toimimaan nopeasti, kun se sanoo: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” – Ilmestys 18:4, KR.
Monet vilpittömät ihmiset ovat jättämässä kristikunnan järjestäytyneet uskonnot. Esimerkiksi eräs Ranskan Alpeilla asuva mies, joka aiemmin oli ollut vankkumaton katolilainen, kirjoitti seuraavanlaisesti Jehovan todistajien Ranskan-haaratoimistoon: ”Katolisen kirkon tuhat vuotta vanhoja perinteitä noudattaen minut on jo aivan lapsena kastettu katoliseen uskoon. Olin ollut noin 50 vuotta aktiivinen seurakunnan jäsen. Vuoden 1980 paikkeilla tulin vakuuttuneeksi siitä, että katolinen kirkko oli väärässä. Menetin itseluottamukseni ja olin syvästi järkyttynyt. Väittelin useaan otteeseen pappien kanssa, jotka eivät olleet noudattaneet pappisvalaansa. Olin useitten vuosien ajan kuullut puhuttavan Jehovan todistajista, useimmiten epäsuotuisasti. Pitkien pohdiskelujen jälkeen avasin heille oveni. He auttoivat minua näkemään, että Raamattu sisältää vastaukset kysymyksiimme. Olen oivaltanut myös sen, että oltuani 50 vuotta mukana katolisen kirkon seurakuntatoiminnassa Raamattu oli minulle yhä tuntematon kirja huolimatta siitä, että itsellänikin oli Raamattu. Todistajien avulla ’löysin’ Raamatun.”
Pariisin lähistöllä asuva Ginette oli myös harras katolilainen. Kun hänen miehensä alkoi tutkia Jehovan todistajien kanssa Raamattua, hän teki voitavansa, jottei siitä olisi tullut mitään, ja hän oli monta vuotta vastustavalla kannalla. Mikä sai hänet muuttumaan? Hän kirjoittaa: ”Olin menettänyt uskoni. Kirkosta ei ollut minulle enää apua. Ensi töikseni järjestin niin, että pappini ja todistajat tapasivat toisensa. Huomasin kuitenkin pian, ettei pappi pystynyt vastaamaan heidän kysymyksiinsä.” Ginette suostui siihen, että todistajat alkaisivat tutkia hänen kanssaan Raamattua. Nyt hän ja hänen miehensä ovat onnellisia palvellessaan Jumalaa osana Jehovan todistajien yksimielistä kansainvälistä perhettä.
Jos olet hämmennyksissäsi ja masentunut kirkossasi vallitsevan hajaannuksen takia, pyydämme sinua hankkimaan lisätietoja niiltä todistajilta, jotka toivat sinulle tämän lehden, tai kirjoittamaan tämän lehden julkaisijoille. Jehovan todistajat mielellään auttavat sinua löytämään sen rakkaudellisen kansainvälisen kristittyjen perheen, jossa kaikki varmasti palvovat Jumalaa samalla tavoin.
[Huomioteksti s. 11]
”Mitä hyödyttää julistaa valoa evankeliumin nimissä, jos teot puhuvat toista kuin sanat?” – Ranskalainen päivälehti Le Monde
[Huomioteksti s. 12]
”Olemme nähneet esimerkin kristittyjä vitsaavasta hajaannuksesta, Baabelin haamun.” – Kardinaali Lustiger Pariisista