Ovatko paavit erehtymättömiä?

’OPINKAPPALE, josta riippuu katolilaisuuden riemuvoitto rationalismista.’ Tällä tavalla tervehti jesuiittajärjestön julkaisema aikakauskirja La Civiltà Cattolica vuonna 1870 paavin erehtymättömyyttä koskevaa dogmia, jonka Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous oli juuri juhlallisesti julkaissut.

Katolisen teologian sanastossa ”dogmeilla” tarkoitetaan opinkappaleita, oppilauseita, joilla on ”ehdoton arvo ja jotka ovat kiistattomia”. Tässä kirkolliskokouksessa vuonna 1870 hyväksytty tarkka määritelmä paavin erehtymättömyydestä kuuluu:

”Jumalan ilmoittamana dogmina määrittelemme: Silloin, kun Rooman paavi puhuu ex cathedra, se on: silloin, kun hän kaikkien kristittyjen paimenen ja opettajan virkaa hoitaen korkeimmalla apostolisella auktoriteetillaan määrittää jonkin uskoa tai moraalia koskevan opin koko kirkossa pidettäväksi, hänet on varustettu pyhän Pietarin persoonassa luvatun jumalallisen avun kautta sillä erehtymättömyydellä, jolla jumalallinen Vapahtaja halusi kirkkonsa olevan varustetun uskoa ja moraalia koskevan opetuksen määrittelyssä, ja siksi tällaiset Rooman paavin määritelmät ovat muuttamattomia oman itsensä perusteella eikä siis kirkon myöntymyksen perusteella.”

Huolellisesti harkittu sanamuoto

Tällainen kaava, jota monien on vaikea ymmärtää, on myös epämääräinen, selitti saksalainen teologi, edesmennyt August Bernhard Hasler. Hän puhui ilmauksen ex cathedra ”epämääräisyydestä” ja ”tulkinnanvaraisuudesta” ja sanoi, että ”ei oikeastaan koskaan voi tietää, millaisia päätöksiä on määrä pitää erehtymättöminä”. Teologi Heinrich Fries pitää kaavaa ”epäselvänä”, samalla kun Josef Ratzinger myönsi asian synnyttäneen ”hankalia erimielisyyksiä”.

Hasler katsoi, että ”käsitteiden epämääräisyys” suo mahdollisuuden sekä erehtymättömyysdogmin laajaan soveltamiseen, kun paavin valtaa halutaan lisätä, että sen ahtaampaan tulkintaan, jolloin voidaan aina vedota siihen, että menneisyydessä esitetyt väärät opetukset eivät liity niin sanottuun erehtymättömään ”opetusvirkaan” (magisterium). Tässä on ”tee niin tai näin, aina voitat” -tilanne.

”Erehtymättömyys” merkitsee siis sitä, että vaikka paavi ihmisenä on samalla tavoin erehtyväinen kuin kaikki muutkin, hän on erehtymätön silloin, kun hän määrittelee uskoa ja moraalia koskevia asioita ex cathedra ja hoitaa paimenvirkaansa roomalaiskatolisessa kirkossa.

Entä mitä katolilaiset itse ajattelevat tällaisesta opinkappaleesta?

[Kuva s. 4]

Paavi Pius IX ajoi erehtymättömyysopin läpi vuonna 1870

[Lähdemerkintä]

Culver Pictures