Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • g89 8/4 s. 9-11
  • Natsien hirmuteot – unohdetut uhrit

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Natsien hirmuteot – unohdetut uhrit
  • Herätkää! 1989
  • Väliotsikot
  • Samankaltaista aineistoa
  • Hitlerin hellimä elintila-aate
  • ”Negatiivinen väestöpolitiikka”
  • Natsien hirmuteot olivat täyttä totta
    Herätkää! 1989
  • Miljoonia tuhottiin – voisiko niin tapahtua uudelleen?
    Herätkää! 2001
  • Ketkä joutuivat kärsimään?
    Herätkää! 1987
  • Mikä johti holokaustiin? Miksei Jumala estänyt sitä?
    Kysymyksiä ja vastauksia Raamatusta
Katso lisää
Herätkää! 1989
g89 8/4 s. 9-11

Natsien hirmuteot – unohdetut uhrit

”Natsien joukkotuhoamispolitiikka johti siihen, että Puolan ei-juutalaisia kuoli lähes yhtä paljon kuin Puolan juutalaisia, mikä tekee heistä natsien tuhoamisvimman unohdettuja uhreja.” – Richard C. Lukas, ”The Forgotten Holocaust”

NATSIEN raakuuksista puhuttaessa syntyy helposti sellainen vaikutelma, että ne, jotka kärsivät ja kuolivat heidän käsissään, olivat kaikki juutalaisia. Jos kuitenkin puhumme natsien valtakauden yhteydessä pelkästään juutalaisten kärsimyksistä, niin palveleeko se oikeutta ja totuutta?

Richard Lukas kirjoittaa: ”Natsien hirmuteot tuovat useimmille mieleen murhenäytelmän, jonka juutalaiset kokivat saksalaisten alaisuudessa toisen maailmansodan aikana. Psykologisesta näkökulmasta on hyvin ymmärrettävissä, miksi juutalaiset nykyään mielellään puhuvat natsien hirmuteoista yksinomaan juutalaisten kokemuksena. – – Jos kuitenkin muut suljetaan pois tästä kärsimysnäytelmästä, silloin usein sivuutetaan tai peräti unohdetaan ne kauheudet, joista puolalaiset, muut slaavit ja mustalaiset kärsivät natsien käsissä.”

Lukas toteaa myös: ”He [historioitsijat] näkivät natsien raakuuksien kohdistuneen yksinomaan juutalaisiin, eikä heillä sen tähden ole juuri mitään sanottavaa niistä noin yhdeksästä miljoonasta ei-juutalaisesta – mukaan luettuna kolme miljoonaa [ei-juutalaista] puolalaista – jotka myös menehtyivät tässä tiettävästi maailman suurimmassa murhenäytelmässä.”

Hitlerin hellimä elintila-aate

Kun Hitlerin armeijat hyökkäsivät Puolaan syyskuussa 1939, niiden tehtävänä oli hankkia Saksan kansalle lisää Hitlerin havittelemaa elintilaa (Lebensraum). Richard Lukas kirjoittaa: ”Natseille puolalaiset olivat ali-ihmisiä (Untermenschen), jotka asuttivat maata, joka oli osa ylivertaisen saksalaisen rodun himoitsemaa elintilaa (Lebensraum).” Niinpä Hitler valtuutti sotajoukkonsa tappamaan ”säälittä ja armotta kaikki puolalaista syntyperää olevat tai puolaa puhuvat miehet, naiset ja lapset. Ainoastaan tällä tavoin voimme hankkia sen elintilan, jonka me tarvitsemme.”

Syyskuussa 1939 alkoivat kauheat kärsimykset Puolan kansalle. Hitler oli sanonut: ”Tämä sota on oleva tuhoamissotaa.” Hitlerin läheinen apulainen Heinrich Himmler julisti: ”Kaikki puolalaiset tulevat häviämään maailmasta. – – On erittäin tärkeää, että mahtavan Saksan kansan tulee pitää kaikkien puolalaisten hävittämistä tärkeänä tehtävänään.” (Richard Lukas, The Forgotten Holocaust) Kansallissosialistien tavoitteena ei siis ollut vain Puolan juutalaisten, vaan ”kaikkien puolalaisten” hävittäminen.

”Terroria harjoitettiin kaikissa miehitetyissä maissa. – – Puolassa joutuivat kuitenkin kaikki alttiiksi tällaiselle raakuudelle, ja yhteissyyllisyyden periaatteen nojalla tapahtuneet joukkoteloitukset olivat paljon yleisempiä sen takia, että ikään, sukupuoleen tai terveydentilaan katsomatta kaikki puolalaiset olivat tuomitun kansan jäseniä – jonka kansan natsipuolueen ja -hallituksen poliittisen ohjelman rakentajat olivat tuominneet”, sanoo Anna Pawelczyńskan kirjan englanniksi kääntänyt Catherine Leach. Hänen mukaansa Himmler katsoi puolalaiset alempiarvoiseksi roduksi, joka tulee pitää orjuudessa.

”Puolan antautumisen [28. syyskuuta 1939] jälkeenkin Wehrmacht [Saksan maa-armeija] otti edelleen tosissaan Hitlerin 22. elokuuta 1939 antaman kehotuksen, kun hän oli valtuuttanut tappamaan ’säälittä ja armotta kaikki puolalaista syntyperää olevat tai puolaa puhuvat miehet, naiset ja lapset’.” Mikä sai Saksan armeijan ja SS:n ryhtymään tällaiseen säälimättömään murhaamiseen? Niin tavalliset sotilaat kuin SS-sotilaatkin olivat täynnä oppia, jonka mukaan arjalainen rotu on kaikkia muita parempi. Richard Lukas jatkaa kirjassaan: ”Natsien teoria siirtomaa-alueesta Puolassa perustui ihmisyyden kieltämiseen puolalaisilta, joita Hitler juutalaisten jälkeen inhosi eniten.”

”Negatiivinen väestöpolitiikka”

Auschwitzin komendantin englanninkieliseen käännökseen laatimassaan esipuheessa lordi Russell of Liverpool sanoo: ”Sodan aikana saksalaiset tappoivat ainakin kaksitoista miljoonaa miehitetyiltä alueilta peräisin ollutta miestä, naista ja lasta. Varovainen arvio on, että heistä kahdeksan miljoonaa menehtyi keskitysleireissä. Näistä oli ainakin viisi miljoonaa juutalaisia. – – Todellista lukumäärää ei kuitenkaan tulla koskaan tietämään.” Jo yksistään näistä luvuista ilmenee, että uhreista on vähintään seitsemän miljoonaa ollut ei-juutalaisia.

Toisen todistuksen tarjoaa Catherine Leach, kun hän kirjoittaa: ”Puola oli ensimmäinen maa, joka joutui kärsimään Hitlerin ’negatiivisesta väestöpolitiikasta’, jonka tarkoituksena oli valmistaa suuria alueita ’idästä’ saksalaiselle siirtolaisasutukselle, ja kaikista miehitetyistä maista suurimmat ihmishenkien menetykset kärsi Puola: 220 jokaisesta 1000 asukkaasta. Puolalaisten lähteitten mukaan ainakin 6028000 Puolan kansalaista – – menetti henkensä.” Näistä 3200000 oli juutalaisia. Se merkitsee sitä, että lähes puolet Puolan menetyksistä oli ei-juutalaisia.

Ei siis voida kiistää, että natsien raakuuksiin kuoli myös miljoonia ei-juutalaisia, joista useimmat olivat slaavilaista syntyperää. Näihin sisältyvät ne miljoonat venäläiset, jotka natsit teloittivat raa’asti. Näillä venäläisillä ei ollut valinnanvaraa. Säälimätön kansallissosialistinen rotuoppi oli langettanut heille kuolemantuomion.

Nämä luvut eivät kerro mitään niistä tuhansista ei-juutalaisista saksalaisista, jotka myös kärsivät natsien julmuudesta sen takia, että he uskalsivat nousta vastustamaan Hitleriä ja hänen rodullista ylemmyyttä koskevaa aatettaan. Heidän joukossaan oli tuhansia Jehovan todistajia, jotka kieltäytyivät tukemasta Hitlerin militaristisia pyrkimyksiä. Saksassa ja sen miehittämissä maissa oli eri puolilla pieninä ryhminä tuhansia ihmisiä, jotka tietoisen valintansa takia joutuivat lopulta keskitysleireihin ja joista monet kohtasivat marttyyrikuoleman.

Tähän väliin onkin sopivaa kysyä: Mitä eroa on natsien raakuuksien uhreilla ja niillä, jotka olivat marttyyreja?

[Kartta/Kuvat s. 10]

(Ks. painettu julkaisu)

Osa natsien keskitys- ja tuhoamisleireistä, joita oli eri puolilla Eurooppaa. Lisäksi oli olemassa 165 pakkotyöleiriä

POHJANMERI

LATVIA

Riika

LIETTUA

Kaunas

ITÄ-PREUSSI

PUOLA

Stutthof

Treblinka

Chelmno

Sobibor

Lublin

Skarżysko-Kamienna

Majdanek

Plaszow

Belzec

Auschwitz

SAKSA

Papenburg

Neuengamme

Belsen

Ravensbrück

Sachsenhausen

Oranienburg

Lichtenberg

Dora-Nordhausen

Torgau

Buchenwald

Gross-Rosen

Ohrdruf

Flossenbürg

Dachau

Landsberg

HOLLANTI

Westerbork

Vught

BELGIA

LUX.

RANSKA

Natzweiler-Struthof

SVEITSI

ITALIA

ITÄVALTA

Mauthausen

Sachsenburg

TŠEKKOSLOVAKIA

Theresienstadt

[Kuva]

Hitler oli sanonut: ”Tämä sota on oleva tuhoamissotaa.” Tappakaa ”säälittä ja armotta kaikki puolalaista syntyperää olevat tai puolaa puhuvat miehet, naiset ja lapset”

[Lähdemerkintä]

Library of Congress

[Kuva]

Himmler oli julistanut: ”Kaikki puolalaiset tulevat häviämään maailmasta”

[Lähdemerkintä]

UPI/Bettmann Newsphotos

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa