Epäsopu on iänikuinen ongelma

”EN SIEDÄ nähdäkään naamaasi!” huusi Fujiko anopilleen Tomikolle. Fujiko oli saanut kyllikseen komentelusta. Vaikka hän oli onnistunut säilyttämään ulkonaisen tyyneytensä, hän tunsi olonsa ahdistuneeksi. ”Tunsin sisimmässäni katkeruutta”, hän sanoo. ”En ollut oma itseni. En voinut sietää sitä, että jokaikinen päivä tulisi olemaan samanlainen.”

Eräs vanha japanilainen nainen, yksinään eläjä, sanoo näin: ”Poikani ja hänen vaimonsa ovat hylänneet minut. Nyt minun ei tarvitse huolehtia muista, ja voin elää niin kuin haluan, mutta tunnen silti aina illan tullen oloni yksinäiseksi.”

Anoppien ja miniöiden ikiaikainen ristiriita tunnetaan kaikkialla maailmassa. Australialaisen aikakauslehden toimittaja Dulcie Boling toteaa näin: ”Valitettavasti jotkut naiset tulevat aina olemaan mustasukkaisia miniöilleen. – – Sille ei voi oikein mitään, paitsi että koettaa sietää sitä hymyssä suin.” Vanhat aasialaiset tarinat kertovat jopa sellaista, että iäkkäitä naisia olisi miniöitten yllytyksestä jätetty heitteille vuorille.

Nykyään tämä ristiriita on muuttunut entistä mutkikkaammaksi. Tilastojen mukaan ihmisten keskimääräinen elinikä pitenee, perheitten koko pienenee ja naisten keskimääräinen elinikä pitenee entisestään verrattuna miesten elinikään. Mihin tämä on johtanut? Samalla kun yhä useammat naiset elävät 70–80-vuotiaiksi, on myös anoppien ja miniöitten ristiriita muuttunut ikään kuin sadan metrin pyrähdyksestä uuvuttavaksi maratoniksi.

Mitä vanhat ihmiset haluavat?

Vaikka ristiriidat ovat tällaisia, miten iäkkäät vanhemmat haluavat silti huolehdittavan itsestään, jos he itse saavat valita? ”Kuluneitten runsaan 20 vuoden aikana tilanne on muuttunut sellaiseksi, etteivät naiset eivätkä miehet ole puolisonsa kuoltua olleet niin halukkaita asumaan yhdessä toisten kanssa kuin joskus aikaisemmin”, kirjoittavat väestötieteen tutkijat Jacob S. Siegel ja Cynthia M. Taeuber. Entinen Yhdysvaltain sosiaali- ja terveysministeriön johtaja Elaine M. Brody lisää, että Yhdysvalloissa ”vanhukset asuvat mieluummin erillään sukulaisistaan”. Usein heidän lapsensa asuvat lähistöllä, ja he käyvät katsomassa heitä ja huolehtivat heistä.

Aasiassa ajatellaan toisella tavalla. Erään japanilaisten tekemän kansainvälisen tutkimuksen mukaan valtaosa Japanin ja Thaimaan vanhuksista haluaa asua lähiomaistensa luona. Tutkimuksessa todetaan, että 61 prosentille Thaimaan ja 51 prosentille Japanin vanhuksista se on myös mahdollista.

Luonnollisesti tämä vaihtoehto on suosittu myös länsimaissa. Hyvin iäkkäät tai vuoteenomana olevat vanhemmat asuvat usein lastensa luona. Ranskassa on tavallista, että yli 75-vuotiaat leskeksi jääneet asuvat jonkun lapsensa luona.

Etujen ja haittojen hyväksyminen

Kun kaksi tai kolme sukupolvea päättää asua saman katon alla, siitä on tietenkin joitakin etuja. Vanhukset tuntevat olonsa turvallisemmaksi ja vähemmän yksinäiseksi. Nuorempi sukupolvi voi oppia vanhemman sukupolven kokemuksista, eikä pidä myöskään unohtaa taloudellisia näkökohtia.

Toisaalta yhdessä asuminen voi sotkea lisää jo ennestäänkin hankalia suhteita puolison sukulaisiin. Esimerkiksi Japanissa, jossa iäkkäät vanhemmat ovat perinteisesti asuneet vanhimman pojan ja tämän perheen luona, ovat äitien ja miniöitten huonot välit yleisenä puheenaiheena.

Jos olet itse tällaisessa asemassa, niin mitä voit tehdä? Guilford Collegessa työskentelevä sosiologian professori Paul E. Zopf nuorempi vastaa: ”Perhe synnyttää myös ristiriitoja ja mahdollisuudet ristiriitojen selvittämiseen. Kyky hillitä ristiriitoja ja toimia hedelmällisessä vuorovaikutuksessa perheen vanhempien jäsenten kanssa voi olla sellainen taito, että siitä on apua muissakin ihmissuhteissa.” – America’s Older Population.

Asennoidu siis myönteisesti tähän asiaan. Jos opit hillitsemään perheessä syntyviä ristiriitoja, tulet todennäköisesti taitavammaksi käsittelemään muunkinlaisia hankalia tilanteita. Ota se vastaan haasteena, niin se tulee tekemään sinusta paremman ihmisen. Tarkastelkaamme nyt yhteiseloon puolison sukulaisten kanssa liittyviä ongelmia ja sitä, miten niitä voidaan käsitellä hyvin tuloksin. Ja vaikka et itse eläisikään tämänkaltaisen järjestelyn piirissä, voit silti hyötyä asiaan liittyvien periaatteiden tarkastelusta.

[Tekstiruutu s. 4]

Enemmän vanhempia kuin lapsia

Väestötieteilijä Samuel Prestonin mukaan on nyt ensi kerran historiassa tultu sellaiseen tilanteeseen, että aviopareilla on keskimäärin enemmän vanhempia kuin lapsia. Nykyään monien pariskuntien ongelmana onkin se, miten he pystyisivät huolehtimaan tasapuolisesti kumpaisenkin vanhemmista.