Oman suunsa tuomitsemia

VIIME toukokuussa kokoontui 638 valtuutettua, jotka edustivat kaikkia Euroopan kristityiksi tunnustautuvia kirkkoja, Baselissa Sveitsissä pidetyssä Euroopan ekumeenisessa ”Rauha ja oikeudenmukaisuus” -konferenssissa. He hyväksyivät 94,5 prosentin äänimäärällä päätöslauselman, jota voidaan sen vuoksi pitää Euroopan kristikunnan yhteisenä asiakirjana. Vastatkoon tämä asiakirja muutamiin kysymyksiin, joita voisimme sopivasti tehdä. (Suluissa olevat numerot viittaavat asiakirjan kappaleihin.)

Palvovatko nämä kirkot yhtä tosi Jumalaa, Jehovaa, ja säilyttävätkö ne oikean kristillisen ykseyden?

”Me olemme elämämme velkaa Jumalalle Luojalle, kolmiyhteiselle Jumalalle – Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle, joka armossaan on paljastanut itsensä ihmiskunnalle Jeesuksessa Kristuksessa. Katsomatta jatkuviin tunnustuksellisiin eroihin meillä kaikilla on tämä sama usko.” (21)

”Kasteen ja Jumalan sanan kuulemiseen uskossa osoitetun vastakaiun johdosta me kristityt olemme jo yhtä Kristuksessa, vaikka emme olekaan vielä täydessä uskonyhteydessä. Me yritämme voittaa erot, joita yhä on olemassa opetuksissa ja tavoissa, päästäksemme täydelliseen uskonyhteyteen.” (39)

”Me emme ole voittaneet kirkkojen kesken vallitsevia erimielisyyksiä, ja olemme usein käyttäneet väärin meille annettua valtaa ja voimaa vahvistamalla suppeita ja vääriä suuntauksia, kuten rotusyrjintää, erottelua sukupuolen perusteella ja kansallismielisyyttä.” (43)

Ovatko ne eläneet sen väitteensä mukaan, että ne ovat Rauhanruhtinaan seuraajia?

”Kristittyinä uskomme, että tosi rauha tulee Kristuksen kanssa kulkemisesta, vaikka me usein kavahdammekin seuraamasta häntä loppuun saakka. Hänen kieltäytymisensä väkivallasta johtuu siitä rakkaudesta, joka menee jopa vihollisen luo muuttaakseen hänet ja voittaakseen sekä vihollisuuden että väkivallan. Tämä rakkaus on valmis kärsimään aktiivisella tavalla. Se paljastaa väkivallanteon epäoikeudenmukaisen luonteen, saattaa tilivelvollisiksi ne, jotka käyttävät väkivaltaa, ja vetää vihollisen rauhan suhteeseen.” (32)

”Me olemme aiheuttaneet sotia emmekä ole käyttäneet kaikkia tilaisuuksia työskennelläksemme välittäjänä kohti sovintoa; olemme suvainneet ja usein liian helposti puolustaneet sotia.” (43)

”Eripuraisuuksilla ja uskonnollisella taistelulla on ollut suuri vaikutus Euroopan historiaan. Monet sodat ovat olleet uskonnollisia sotia. Miljoonia miehiä ja naisia on kidutettu ja tapettu uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi.” (48)

Ovatko ne seuranneet Jeesuksen antamaa esimerkkiä totuuden puhumisesta, vanhurskauden etsimisestä ja kunnioituksen osoittamisesta elämää ja Jumalan luomakuntaa kohtaan?

”Kirkot ja kristityt ovat epäonnistuneet monessa suhteessa eivätkä ole aina eläneet Jumalan kutsumukseen liittyvien vaatimusten mukaan, laiminlyöden joskus jopa Jeesusta Kristusta koskevan totuuden julistamisen – –. Olemme liian pitkään olleet sokeita evankeliumin viittauksille ja vaatimuksille oikeudenmukaisuuden, rauhan ja luomakunnan loukkaamattomuuden suhteen.” (42)

”Me olemme jättäneet todistamatta Jumalan huolenpidosta kaikkea ja jokaista luomusta kohtaan ja kehittämättä elämäntapaa, joka ilmaisisi meidän ymmärtävän sen, että olemme osa Jumalan luomakuntaa.” (43)

Ovatko ne tietämättömiä maailman ongelmien syystä?

”Mitkä ovat nykyään edessämme olevien uhkien pohjimmaiset syyt? – – Todellisia syitä – – täytyy etsiä aivan ihmiskunnan ytimestä, ihmisten asenteista ja mielenlaadusta.” (18, 19)

”Umpikujat, joissa huomaamme olevamme, johtuvat viime kädessä siitä, että Jumalan tiet on hylätty.” (41)

Kääntävätkö ne tästä tunnustuksesta huolimatta selkänsä ihmisen hallinnolle ja panevatko ne luottamuksensa Jumalan perustettuun valtakuntaan?

”Kolme tärkeää ja merkityksellistä kehitysvaihetta vaativat erityistä huomiota: idän ja lännen suhteiden parantaminen ETYK [Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous] -prosessissa; demokraattiset uudistukset Neuvostoliitossa ja muissa Itä-Euroopan maissa; Länsi-Euroopan yhdentymisprosessi (yhtenäisasiakirja, joka astuu täysin voimaan vuoden 1993 alussa).” (51)

”Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälinen rakenne pitäisi tehdä tehokkaammaksi. Se on osoittanut, että se voi olla hyödyllinen ratkaistaessa alueellisia konflikteja, autettaessa monien maiden kehityspyrkimyksiä, käsiteltäessä ympäristöongelmia. On siksi olemassa tarve, että hallitukset maailmassa lisäävät tukeaan Yhdistyneille kansakunnille ja muuttavat tukensa kouraantuntuvaan muotoon.” (83)

Onko mitään merkkiä siitä, että ne saattaisivat muuttaa tapojaan politiikkaan sekaantumisen suhteen lähiaikoina?

”Vuosi 1992 merkitsee sitä paitsi muiden kansojen kustannuksella tapahtuneen Euroopan laajentumisaikakauden alun 500-vuotisjuhlaa. Tämä vaatii meitä työskentelemään oikeudenmukaisten ja rauhallisten suhteiden puolesta sekä Euroopassa olevien maiden välillä että Euroopan ja maailman muiden osien välillä, erityisesti Lähi-idän, jota kohtaan Euroopalla on paljon historiallista vastuuta. Me kehotamme kirkkojamme tukemaan ihmisten taistelua Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, ihmisarvon ja heidän elinympäristönsä säilyttämisen puolesta.” (84n)

Mitä Raamatun periaatetta sovelletaan arvioitaessa niitä uskontoja, jotka laativat tämän päätöslauselman?

Matteus 12:37 sanoo: ”Sanoistasi sinut tullaan julistamaan vanhurskaaksi ja sanoistasi sinulle tullaan langettamaan tuomio.” (Ks. myös Luukas 19:22.) Minkä mitan Euroopan kristikunta täyttää? Julistavatko sen sanat sen vanhurskaaksi vai langettavatko ne sille tuomion? Voiko asiasta olla edellä olevat lainaukset huomioon ottaen mitään epäilystä?

[Kuvan lähdemerkintä s. 19]

Sveitsin kansallinen matkailutoimisto