Crack-huume – väkivallan kylväjä
CRACK on saanut nimensä siitä, että kuumennettaessa valmistuksen aikana ja poltettaessa se räsähtelee (engl. crackle). Tämä erittäin vahva kokaiinimuunnos aiheuttaa voimakkaan riippuvuuden. Erään sairaalan psykofarmakologi kutsuu sitä ”orjuuttavimmaksi huumeeksi, mitä tällä hetkellä tunnetaan. Se aiheuttaa käyttäjälleen melkein heti riippuvuuden.” Eräs poliisivirkamies sanoi sitä ”pahimmaksi huumeeksi, mitä koskaan on ollut. Ei ole olemassakaan sellaisia, jotka käyttäisivät crack-kokaiinia vain ajankulukseen.”
Koska crack-kokaiinia ei panna ruiskulla suoneen eikä nuuskata vaan poltetaan, ovat ne, jotka aiemmin pelkäsivät saavansa aidsin likaisista pistosneuloista, havainneet crackin tarjoavan kolme ”etua”: se on ”turvallisempaa”, sen vaikutukset ovat voimakkaampia ja savun vaikutus on nopeampaa. ”Se menee suoraan päähän. Se on pika-amfetamiinia”, sanoo eräs entinen narkomaani. ”Tuntuu kuin päälaki lentäisi ilmaan.” Ylimaalliset tuntemukset kestävät vain 5–12 minuuttia, ja niitä seuraa melkein aina erittäin voimakas vastavaikutus, joka voi aiheuttaa käyttäjissä ärtyisyyttä, masennusta, hermostuneisuutta tai äärimmäistä vainoharhaisuutta ja pakottavan tarpeen saada lisää crackia. ”Pahin crackin vaara on se, että se voi muutamassa päivässä tai viikossa alkaa hallita ihmisen aivoja – ja hänen elämäänsä”, selittää tri Arnold Washton, erään newyorkilaisen huumehoitokeskuksen johtaja.
Crackin käyttö leviää kulkutaudin tavoin monissa osissa maailmaa. Vaikka crackin käyttöä esiintyy Kanadassa ja Englannissa ja niihin verrattavissa olevissa Manner-Euroopan maissa, niin varsinkin Yhdysvalloista voidaan sanoa, että siellä crack on tunkeutunut käytännössä kaikkiin yhteiskuntakerroksiin: rikkaitten, köyhien, menestyneiden ja hyvätuloisten keskuuteen. Koska sitä on helppo saada ja käsitellä ja se saa aikaan voimakkaan hyvänolontunteen, sen kysyntä on suurta ja joka päivä suurempaa kuin edellisenä päivänä. Uusia mahdollisia käyttäjiä – aineen orjia – etsitään kadunkulmista, kouluista ja työpaikoilta. Naiset ovat todennäköisiä käyttäjäehdokkaita, ja joissakin yhteiskuntaluokissa crackin käyttäjinä on paljon enemmän naisia kuin miehiä. Nuorista, alle teini-ikäisistä lapsista, jotka kärsimättöminä etsivät jännitystä eivätkä osaa kieltäytyä huumeista, tulee helppo saalis crack-kauppiaille – usein heidän omille veljilleen tai muille perheenjäsenilleen tai parhaille ystävilleen.
Riippuvuuden synnyttämä väkivalta
”Crack voi pahemmin kuin tuskin mikään muu aine saada käyttäjänsä käyttäytymään kauhean väkivaltaisella tavalla”, kertoi sanomalehti The Wall Street Journal 1. elokuuta viime vuonna. ”Jokin aika sitten paiskasi Bostonin esikaupunkialueella nuori äiti crackin vaikutuksen alaisena vauvansa seinään niin lujaa, että tältä taittui niska ja tämä kuoli”, lehti sanoi. Äidin sanottiin olevan ”arvostetusta keskiluokan perheestä”.
Koska crack voi saada käyttäjänsä käyttäytymään väkivaltaisesti, sosiologit ja lastentautien tutkijat ovat vakuuttuneita siitä, että tämä aine on osasyynä lapsiin kohdistuneiden pahoinpitelyjen nopeaan lisääntymiseen. Kun äiti crackia nauttineena joutuu käsittelemään pahantuulista, itkevää lastaan, voi syntyä räjähdysherkkä tilanne. Eräs tutkija sanoo: ”Kun ihminen on ärtyisä tai masentunut ja tuntee pakottavaa tarvetta saada kokaiinia, silloin ei lapsen ole kovin hyvä olla hänen edessään. Mitä hän tekee lapselle? Ei varmastikaan sitä, mitä hänen odotetaan tekevän.”
Ikävä kyllä seuraukset ovat usein olleet tuhoisia. Ei ole epätavallista lukea tai kuulla siitä, miten nuoret crack-narkomaanit ovat tappaneet vanhempansa tai heitä holhonneet isovanhempansa sen takia, että nämä kieltäytyivät antamasta heille rahaa crackin ostamiseen, tai sen takia, että nämä yllättivät heidät polttamasta sitä. New Yorkin kaupungissa on lyhyessä ajassa tehty suuri määrä sellaisia raakoja rikoksia, jotka poliisin mielestä ovat nuorten narkomaanien crackin aiheuttamassa mielenhäiriössä tekemiä.
Suurin ja raain väkivallan näyttämö löytyy kuitenkin suurkaupunkien kaduilta. Kun kerran crackin myynnillä voi alati kasvavan kysynnän takia ansaita mainiosti, kauppiaat katsovat, että sen vuoksi kannattaa jopa tappaa. Aseistautuneina hampaisiin asti viimeistä huutoa olevalla taisteluvälineistöllä – konepistoolein, rynnäkkökiväärein, äänenvaimentimin ja luodinkestävin liivein – he partioivat alueillaan ja etsivät toisten nuorten kauppiaitten joukosta niitä, jotka ovat anastaneet heiltä heidän asiakkaitaan tai eivät ole kokonaan luovuttaneet heille kuuluvaa osaa päivän liikevaihdosta, rangaistakseen näitä varoitukseksi muille. Kauppiaat ovat valmiita selvittämään kaupankäyntiä koskevat riidat raa’alla verenvuodatuksella. Erään hätäaseman esimies selittää: ”Jos jotakuta on ammuttu sääreen tai puukotettu käteen, se oli tarkoitettu varoitukseksi lapselle, joka oli pitänyt osan sille kauppiaalle kuuluneista rahoista tai huumeista, jonka palveluksessa hän oli. Jos lasta on ammuttu päähän tai rintaan, tarkoitus oli tappaa hänet.”
”Murhat ovat nykyään paljon raaempia kuin aikaisemmin”, sanoi eräs New Yorkin kaupungin sosiologi. ”Pelkkä tappaminen ei riitä. Ruumis täytyy vielä turmella pahanpäiväisesti. Kun uhrista on saatu henki pois jo kahdella luodilla, häneen ammutaan kuusi luotia. Häneltä katkaistaan kaula tai hänelle tehdään jotain muuta.” ”Kaduilla on miljoona lasta, jotka eivät osaa mitään muuta kuin tapella”, sanoo eräs kokenut asianajaja. ”He eivät pelkää poliisia, vankilaa tai kuolemaa.” He eivät liioin ole huolissaan niiden terveydestä ja hengestä, jotka syyttöminä sivullisina joutuvat ammuskeluissa ristituleen. Time-viikkolehden mukaan niistä 387:stä, jotka kuolivat yhden vuoden aikana Los Angelesin piirikunnassa huumejengien yhteenotoissa, puolet oli syyttömiä sivullisia.
Kultaketjuja, kalliita autoja
Koska crackin orjat käyttäytyvät hyvin väkivaltaisesti, nuoret crack-kauppiaat eivät pidä itseään kovin pitkäikäisinä. He tosiaankin kuolevat nuorina. Sanonnasta ”aion viettää makeaa elämää ennen kuin kuolen” on tullut heidän elämänohjeensa. Monet tekevät juuri näin. ”Joka päivä lukion edustalla voi nähdä uusia Mercedes-Benzejä, Jeeppejä, Cadillaceja ja Volvoja”, sanoi eräs detroitilainen huumepoliisi. ”Nämä eivät ole vanhempien, vaan heidän lastensa autoja.” Ne, jotka ovat liian nuoria voidakseen ajaa itse, palkkaavat itselleen kuljettajan. Toiset ottavat sen riskin, että ajavat ilman ajokorttia. He pystyvät ostamaan autonsa käteisellä. Jos he ajavat kolarin, he vain hylkäävät autonsa ja juoksevat tiehensä.
”Millaisena tahansa päivänä koululaiset saattavat liikkua 2000 dollarin asusteessa”, sanoi eräs opettaja. ”Hyvin monilla nuorilla on turkit ja paksut kultaketjut”, hän sanoi. ”Kullasta on tullut keskikaupungin nuorisolle suorastaan pakkomielle”, kertoi viikkolehti Time 9. toukokuuta 1988. ”Painavat, jopa 20000 dollaria maksavat kultakäädyt ovat uusinta muotia.” Tukkumyyjät maksavat keskenkasvuisille palkollisilleen hyvin. Esimerkiksi 9- ja 10-vuotiaat voivat ansaita 100 dollaria päivässä tähystäjinä, jotka varoittavat kauppiaita poliisin tulosta. Seuraava askel tikkailla ylöspäin on juoksupoika, joka kuljettaa huumeet laboratoriosta kauppiaalle, ja tästä hänelle voidaan maksaa yli 300 dollaria päivässä. Tähystäjät ja juoksupojat pyrkivät kumpaisetkin kohti ulottuvillaan olevaa uransa huipentumaa: kauppiaaksi pääsyä. Kykenemmekö kuvittelemaan, miten mahtavat 3000 dollarin päiväansiot vaikuttavat nuoreen ihmiseen, jolla on ehkä vain hyvin vähän koulutusta? Panokset ovat todella huikeat, mutta tulevaisuus on lyhytaikainen.
Kun lapset myyvät crackia, siihen liittyy aivan liiankin usein kaikenlaisia ikäviä piirteitä. Yhtäältä he myyvät hengenvaarallista ainetta, joka voi pilata käyttäjiensä elämän sekä edistää väkivaltaa, jonka uhriksi he usein itsekin joutuvat. Toisaalta monissa tapauksissa vanhemmat kannustavat lapsiaan kauppaamaan crackia. Usein on niin, että nuori kauppias on käytännössä perheen ainoa elättäjä, ja suuri osa hänen tuloistaan menee vaikeuksissa kamppailevan perheen ylläpidoksi. Kun vanhemmat ovat haluttomia korjaamaan tilannetta ja katselevat lapsensa puuhia läpi sormiensa, heistä tulee osasyyllisiä lapsensa yllyttämiseen rikollisille teille.
Vielä tuhoisampaa ja pahempaa on se, että äiti saattaa rakastaa enemmän crackia kuin omaa lastaan, edes syntymätöntä lastaan, jota hän vielä kantaa sisällään. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan syntymättömien ahdinkoa.
[Tekstiruutu/Kuva s. 5]
”Crackin kanssa pelataan aivan eri säännöillä”
Koska crack kehitettiin houkuttelemaan lapsia ja köyhiä, se voi aluksi tuntua halpakäyttöiseltä huumeelta. Kauppiaat myyvät sitä pieniin muoviputkiloihin pakattuina siruannoksina vain 5–10 dollarin kappalehintaan. Polttaja kokee lyhyen aikaa kestävän hyvänolontunteen, joka on niin mahtava, että sen haluaa kokea uudestaan – melkein heti. ”Crackin kanssa pelataan aivan eri säännöillä”, sanoo erään huumeasiain tiedotuskeskuksen johtaja Floridan osavaltiosta. ”Kyseessä on äärimmäisen orjuuttava huume, paljon orjuuttavampi kuin tavallinen kokaiini. Hyvänolontunne on niin mahtava ja sitä seuraava vastavaikutus niin voimakas, että käyttäjien ajatuksissa pyörii – jopa ensimmäisen käyttökerran jälkeen – vain se, mistä saisi uuden annoksen.”