Crack-huume – voiko sen orjuudesta vapautua?

EI OLE epäilystäkään siitä, etteikö crackin käyttö olisi kasvanut huimiin mittoihin, ja ongelma kaiken aikaa vain pahenee. Radio ja televisio kertovat tästä ongelmasta. Samoin tekevät sanoma- ja aikakauslehdet. Sairaaloitten hätä- ja ensiapuasemille on siihen liittyvä väkivalta arkipäivää. Synnytysosastot ovat ääriään myöten täynnä crackin käytön vaurioittamia lapsia. Sairaaloitten varastohuoneisiin on sairaalatarvikkeiden asemesta ”varastoitu” hylättyjä pikkulapsia.

Huumevieroitus- ja kuntoutuskeskuksissa on hoidossa alle teini-ikäisiä lapsia. Sosiaalivirastot anovat lisää määrärahoja taisteluun crack-epidemiaa vastaan. Toiset sanovat, että he eivät voi voittaa crack-riippuvuuttaan, ja toiset taas eivät halua voittaa sitä. Jälkimmäisillä on edessään kärsimyksiä, pettymyksiä, väkivaltaa ja mahdollisesti kuolema. Edellisillä on toivoa.

New York Times kirjoitti 24. elokuuta 1989 näin: ”Vielä vuosi sitten crackia pidettiin yleisesti suhteellisen uutena huumeena, jonka ominaisuudet tunnettiin yhä huonosti kaikissa muissa paitsi siinä suhteessa, että sen aiheuttamasta riippuvuudesta oli lähes mahdotonta irrottautua.” Nyt tutkijat ovat lehden mukaan kuitenkin havainneet sen, että crackin aiheuttamasta riippuvuudesta voidaan sopivissa olosuhteissa päästä irti. ”Crackin orjuudesta voidaan vapautua”, sanoo tri Herbert Kleber, Yhdysvaltain johtavan huumeviranomaisen William J. Bennettin varamies. Ratkaisevaa hänen mukaansa on se, että crack-narkomaaneille tarjotaan paikka perheyksikössä ja sellaisessa sosiaalisessa kentässä, missä he eivät ole kenties koskaan aiemmin eläneet. ”Mieluummin mahdollisuuksia yrittää kuin kuntoutusta”, hän tähdentää.

Tutkijat ovat havainneet, että tehokkain crack-narkomaanin hoito-ohjelma on kolmivaiheinen. Se sisältää huumevieroituksen, laaja-alaisen henkilökohtaisen neuvonnan ja valmennuksen ja tärkeimpänä osana oikealaatuisessa ympäristössä annettavan tuen. Crackista vieroittautuminen ei ole suurin ongelma. Usein ihminen voi onnistua tässä omalla tahdonvoimallaan sopivissa olosuhteissa. Rahanpuute, joka estää aineen ostamisen, voi auttaa ja usein auttaakin tässä suhteessa. Samalla tavoin voi vaikuttaa vankila sen ansiosta, että siellä ei saa crackia, tai sairaalassaolo, joka myös vaatii ehdotonta huumeen käytöstä pidättäytymistä. Todellinen ongelma on kuitenkin se, miten narkomaani saadaan pysymään irti crackista senkin jälkeen, kun sitä on hänelle jälleen tarjolla.

Vaikka jotkut narkomaanit ovatkin erityisten hoito-ohjelmien avulla kyenneet pääsemään irti crackin ruuvipuristimen kaltaisesta otteesta, hoidon asiantuntijat tähdentävät sitä, että useimmilta narkomaaneilta se ei onnistu heti vain muutamassa viikossa. Esimerkiksi psykiatri Charles P. O’Brien Pennsylvanian yliopistosta sanoo, että kaksi kolmannesta hänen hoito-ohjelmaansa ilmoittautuneista narkomaaneista keskeyttää ensimmäisen kuukauden aikana. Muilla ohjelmilla tulokset ovat jääneet vielä heikommiksi.

Väärä ympäristö

”Meidän on ehkä saatava heidät irti ympäristöstään”, sanoi eräs nimekäs huumehoitokeskuksen johtaja. ”Narkomaanit on saatava irti huumeympäristöstä. Tällainen ympäristö on ruumishuone.” Tutkijat ovat havainneet sen tärkeimmäksi syyksi siihen, miksi yli puolet niistä, jotka on saatu vieroitettua huumeista, joutuu uudelleen niiden orjiksi. Syy näyttää selvältä. Eikö ennen muuta juuri ympäristö aiheuttanut sen, että he joutuivat hoitokeskuksiin? Eikö crackia ollut saatavissa jokaisesta kadunkulmasta, jossa tovereitten painostus – usein omien perheenjäsenten ja parhaitten ystävien taholta tulleena – sai heidät vetämään ensimmäiset savunsa crack-piipusta? Kuka heitä nyt kannustaa jatkamaan hoito-ohjelmassa mukanaoloa ja vapautumaan huumeen vetovoimasta loppuelämäkseen?

Niissä hoito-ohjelmissa, joilla on päästy parhaisiin tuloksiin, kiinnitetään huomiota siihen, että väärä ympäristö vaikuttaa suuresti huumeiden käytön jatkumiseen. ”Potilaalle opetettiin keinoja crackista erossa pysymiseen, kuten sellaisten virikkeiden karttamista, jotka panisivat tuntemaan tarvetta saada sitä”, New York Times kertoo. ”Sen kadun näkeminen, jolta aiemmin on ostanut crackia, tyhjä crack-putkilo jalkakäytävällä, hammaslääkärin työhuone tai jonkin lääkkeen tuoksu, joka muistuttaa crackin hajua”, ovat kaikki asioita, jotka voivat yhtäkkiä saada haluamaan crackia, sanoo tämä lehti. Tehokkaiksi osoittautuneissa ohjelmissa tähdennetään myös sitä, miten tärkeää on, että narkomaanit ”katkaisevat kaikki yhteytensä sellaisiin ystäviin ja sukulaisiin, jotka yhä käyttävät huumeita”. Sen sijaan heitä neuvottiin hankkimaan uusia ystäviä niiden joukosta, jotka eivät käytä huumeita. Varmasti viisas neuvo.

Sinä voit sanoa ei

Eräässä lasten ja nuorten ongelmia käsittelevässä kirjassa todetaan: ”Tavallisimmin joku läheinen ystävä tutustuttaa nuoren huumeisiin – – [Hänen] tarkoituksenaan saattaa olla, että tämä toinenkin kokisi jotakin yhtä jännittävää ja nautinnollista kuin mitä hän itse on kokenut.” (Self-Destructive Behavior in Children and Adolescents) Toverien painostus ei ole kuitenkaan vain nuorten ongelma; sen voivat vanhemmat narkomaanit todistaa. Samoin ei seuraava viisas Raamatun neuvo sovellu ainoastaan nuoriin, vaan kaikenikäisiin ihmisiin, kun raamatunkirjoittaja sanoo: ”Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.” – Sananlaskut 13:20.

Jos tunnet musertuvasi voittamattomilta näyttävien ongelmien alle, älä etsi pakotietä huumeiden avulla. Ne vain lisäävät ongelmiasi. Keskustele asioista isäsi tai äitisi tai jonkun muun vastuuntuntoisen aikuisen kanssa, joka varmasti ajattelee sinun parastasi. Muista myös Raamatun neuvo: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi, niin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, on varjeleva teidän sydämenne ja mielenkykynne.” – Filippiläisille 4:6, 7.

[Tekstiruutu s. 9]

Ice, pahempaa kuin crack

”Japanilaisille se on shabu ja korealaisille se on hiroppon. Amerikkalaisille narkomaaneille, jotka vasta ovat löytämässä sen aiheuttamat mahtavat hurmiot ja toisaalta helvetilliset tuskat, se on yksinkertaisesti ’jäätä’ (ice)”, sanoo viikkolehti Newsweek tästä Aasiasta tulleesta huumeesta. Tätä amfetamiinin lajia valmistetaan laboratorioissa aineista, joita on helppo hankkia. Crackin aiheuttama hurmio kestää vain muutaman minuutin, mutta ”jään” vaikutus monta tuntia, jopa 24 tuntia. Se tekee usein käyttäjänsä väkivaltaisiksi. Sen pitkäaikainen käyttö aiheuttaa mielenterveydellisiä vaurioita ja tuhoisia keuhko- ja munuaissairauksia. Newsweekin mukaan ”’jään’ vaikutukset vastasyntyneisiin ovat pelottavia”. Eräs tutkija sanoo: ”Jos joku on pitänyt kokaiinin orjuutta pahana, niin tämän huumeen aiheuttama riippuvuus on jotakin paljon pahempaa.” ”Jäästä” on vaikeampi päästä irti kuin kokaiinista, ja sen aiheuttamat harha-aistimukset voivat olla kahden vuoden hoidon jälkeenkin aivan yhtä voimakkaita kuin hoidon alussa.