Voidaanko kristillinen ykseys saavuttaa?

KRISTIKUNTA on kuin itsensä kanssa riitautunut talo. Sen arviolta 1500-miljoonainen jäsenistö on jakautunut roomalaiskatoliseksi kirkoksi, ortodoksisiksi ja protestanttisiksi kirkoiksi ja muiksi kirkkokunniksi ja lahkoiksi, jotka kaikki väittävät olevansa kristillisiä. Monet vilpittömät ihmiset haluavat tietää, tuleeko kristillinen ykseys koskaan toteutumaan.

Eräässä Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen asiakirjassa pahoitellaan tätä uskonnollista hajaannusta: ”Kaikki julistavat olevansa Herran opetuslapsia, mutta heidän vakaumuksensa ovat kovasti erilaisia ja heidän tiensä johtavat eri suuntiin, ikään kuin itse Kristus olisi jaettu (vrt. 1. Kor. 1:13). Epäilemättä tällainen epäsopu on täysin vastoin Kristuksen tahtoa, on kompastuskivenä maailmalle ja aiheuttaa vahinkoa asioista pyhimmälle: hyvän uutisen julistamiselle kaikille eläville olennoille.”

Katolinen kirkko ja ykseys

Katolisella kirkolla, johon sen omien sanojen mukaan noin puolet kristikunnan jäsenistä kuuluu, on omat käsityksensä siitä, millä tavoin kristittyjen yhdistyminen voi tapahtua. Vuosisadan vaihteessa se perusti erilaisia ”rukousyhdistyksiä”. Niitä olivat esimerkiksi ”Armahtavaisen neitsyt Marian yhdistys Englannin palauttamiseksi katoliseen uskoon”, ”Armahtavaisen neitsyt Marian vanhurskas rukousliitto harhaoppisten käännyttämiseksi” ja ”Rukousten ja hyvien töiden yhdistys yhteyden palauttamiseksi idän skismaatikkojen ja Kirkon välille”.

Vuonna 1908 alettiin erään katolilaiseksi kääntyneen anglikaanisen papin aloitteesta viettää vuotuista katolista rukousviikkoa (18.–25. tammikuuta) ”erossa olevien veljien käännyttämiseksi ja palauttamiseksi”. Myöhemmin se on tullut tunnetuksi nimellä Kristillisen yhteyden rukousviikko, jota myös Kirkkojen maailmanneuvosto on ruvennut viettämään 1950-luvun alkupuolelta lähtien.

Katolisessa kirjassa The Documents of Vatican II sanotaan: ”Jo vuosikymmenien ajan ovat roomalaiskatolilaiset joka vuosi tammikuussa esittäneet kahdeksan päivää rukouksia kirkollisen ykseyden puolesta. Vuoteen 1959 asti noiden rukouspäivien, 18.–25. tammikuuta, kantavana ajatuksena oli toivo siitä, että protestantit ’palaisivat’ ainoan tosi Kirkon luo ja että ortodoksinen skisma päättyisi.”

Muuttiko Vatikaanin toinen kirkolliskokous olennaisesti katolisen kirkon näkemystä kristillisestä ykseydestä? Paavi Johanneksen seuraaja, Paavali VI, julkaisi Vatikaanin 2. kirkolliskokouksen dogmaattisen konstituution, jossa sanotaan: ”Tämä on se ainoa Kristuksen kirkko, jonka me uskontunnustuksessa tunnustamme yhdeksi, pyhäksi, katoliseksi ja apostoliseksi. – – Tämä Kirkko, joka on perustettu ja järjestynyt tähän maailmaan yhteisöksi, on katolisessa kirkossa, jota johtavat Pietarin seuraajat ja hänen kanssaan yhteydessä olevat piispat.”

Katolisen kirkon näkemys kristillisestä ykseydestä ei ole siis olennaisesti muuttunut. Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa julki lausuttu näkemys tarkoittaa siis sitä, että mitä tahansa hyviä asioita katolisen kirkon ulkopuolella voikin olla, ne kaikki todellisuudessa kuuluvat sille ja ovat siksi, kuten dogmaattisessa konstituutiossa todetaan, ”katolista ykseyttä kohti kannustavia tekijöitä”.

Kykenevä edistämään ykseyttä?

Mitä on sanottava siitä katolisen kirkon usein toistamasta lausunnosta, että se on ”yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen”? Ensinnäkin vanhoillisten katolilaisten johtajan, arkkipiispa Lefebvren, aiheuttama, tuoreessa muistissa oleva skisma – puhumattakaan satojen katolisten teologien avoimesta kapinasta – pudottaa pohjan siltä kirkon väitteeltä, että se on ”yksi”.a

Toiseksi katolisen kirkon historia, joka kertoo sen juutalaisvastaisuudesta ja siitä, miten se on kiduttanut ”kerettiläisiä”, tukenut ”pyhiä sotia” ja sekaantunut politiikkaan ja inhottaviin talousskandaaleihin, paljastaa sen kaikkea muuta kuin ”pyhäksi”.

Kolmanneksi Rooman kirkolla on tuskin esittää perusteita sille väitteelleen, että se on ”katolinen” eli ”yleismaailmallinen”, koskapa siihen kuuluu vain noin puolet kaikista kristityiksi tunnustautuvista eli suunnilleen 15 prosenttia koko maailman väestöstä.

Lopuksi on todettava, että yhtä vähän historian tosiasiat ja paaviuden vaiheet kuin monien katolisten prelaattien ylellinen ja siveetön elämäkään ja politiikkaan sekaantuminenkaan voivat todistaa oikeaksi sitä kirkon väitettä, että se on ”apostolinen”. Katolisella kirkolla ei siis selvästikään ole katetta sille väitteelleen, että se on keskipiste, jonka ympärille tosi kristillinen ykseys voidaan rakentaa.

Kirkkojen maailmanneuvosto ja ykseys

Kirkkojen maailmanneuvostoon on liittynyt yli 300 protestanttista ja ortodoksista kirkkokuntaa, joiden yhteinen jäsenmäärä runsaassa sadassa maassa on yli 400 miljoonaa. Maailmanneuvoston päämääränä on ”julistaa Kristuksen kirkolle elintärkeää ykseyttä ja pitää kirkkojen edessä näkyvästi esillä velvollisuutta ilmentää tätä ykseyttä ja sen tärkeyttä evankelioimistyön kannalta”. Tarjoaako KMN kuitenkaan yhtään enempää toivoa tosi kristillisestä ykseydestä kuin roomalaiskatolinen kirkko?

Millaisen yhteisen pohjan avulla KMN toivoo saavansa kristityt lyömään sovinnon kättä? Eräässä tietosanakirjassa sanotaan: ”Kirkkojen maailmanneuvosto. – – Jäsenet ovat yleensä kaikki sitä mieltä, että kristittyjen hajaannus on vastoin Jumalan tahtoa ja että tämän hajaannuksen takia ei-kristittyjen on hyvin vaikea ottaa kristinuskoa vastaan. – – On tultu siihen vakaumukseen, että ykseyden täytyy perustua totuuteen.” Mikä sitten on se niin sanottu perustotuus, jonka kaikki yli 300 KMN:n jäsenkirkkoa ovat ottaneet omakseen?

Kirkkojen maailmanneuvoston vuodelta 1948 olevissa alkuperäisissä jäsenyysedellytyksissä ei joidenkin kirkkokuntien mielestä riittävästi korostettu kolminaisuutta. Niinpä jäsenyysehtojen sisältöä sorvattiin uudelleen vuonna 1961, ja se on nykyään seuraavanlainen: ”Kirkkojen maailmanneuvosto on niiden kirkkojen yhteys, jotka Raamatun mukaan tunnustavat Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, kunniaksi.” – Kursivointi lisätty.

Tämä KMN:n jäsenyysehtojen teksti on kuitenkin jo sisältönsä puolesta ristiriitainen sen takia, että usko ”yhteen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen”, ei ole ’Raamatun mukainen’. Tietosanakirja The Encyclopedia of Religion sanoo: ”Teologit ovat nykyään yhtä mieltä siitä, että heprealainen Raamattu ei sisällä kolminaisuusoppia.” Edelleen hakuteos The New International Dictionary of New Testament Theology selittää: ”Alkukristillisyydellä ei ollut valmista kolminaisuusoppia.” Tietosanakirja The New Encyclopædia Britannica selittää: ”Uudessa testamentissa ei esiinny sanaa kolminaisuus eikä valmista kolminaisuusoppia, eivätkä Jeesus ja hänen seuraajansa halunneet kumota Vanhan testamentin uskontunnustusrukousta [Šema], jossa sanotaan: ’Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi’ (5. Moos. 6:4).”

Sitä paitsi KMN on liittynyt voimakkaasti mukaan taisteluun yhteiskunnallisten muutosten puolesta. Esimerkiksi se on antanut taloudellista tukea aseellisille vapautusliikkeille. The New Encyclopædia Britannica sanoo: ”KMN:n ryhmien erilaisille kumousliikkeille antama tuki on aiheuttanut arvostelua eräitten jäsenkirkkojen taholta.” Jos tosi kristillistä ykseyttä ei voida saada aikaan epäraamatulliselta opilliselta pohjalta, ei sitä saada aikaan myöskään epäkristillisellä politiikkaan sekaantumisella.

Aito ykseys saavutettavissa

On kiintoisaa todeta, että ranskalaisen Encyclopædia Universalis -tietosanakirjan (1989) mukaan ekumenian päämääränä on ”sopusoinnussa Jeesuksen opetusten kanssa palauttaa kristittyjen jakautuneeseen perheeseen täydellinen, näkyvä ykseys. – – Kun ei-kristityt havaitsevat, miten kristityt rakastavat toisiaan, heidän pitäisi tulla uskoon, liittyä kirkkoon ja olla merkkinä uudesta maailmasta, jossa toisten hyvinvoinnista huolehtiminen, vanhurskaus ja rauha tulevat olemaan hallitsevia periaatteita, aivan kuten Kristus oli ennustanut ja osoittanut. – – On huomionarvoista, että – – Heprealaiskirjeessä (2:5) puhutaan ’tulevasta oi·kou·meʹnesta [asutusta maasta]’ mikä tähdentää sitä, että kristillinen toivo ei kohdistu aineettomaan henkimaailmaan, vaan tähän asuttuun maailmaan [maahan], joka on saatettu sovintoon Luojansa kanssa.”

Yhä useammat kristikunnan uskontojärjestöjen jäsenet ovat tajuamassa, että heidän uskontonsa opetukset eivät käy yksiin Jeesuksen opetusten kanssa. He ovat häpeää tuntien havainneet, että heidän uskontonsa jäsenet eivät rakasta toisiaan. Monet heistä ovat kuitenkin löytäneet sellaisen kristittyjen perheen, jossa vallitsee täydellinen ykseys, ja havainneet siihen kuuluvien rakastavan aidosti toisiaan. Tämä yhteisö, jonka keskuudesta he ovat löytäneet aidon kristillisen ykseyden ja toivon, on Jehovan todistajien maailmanlaajuinen perhe.

Seurauksena on ollut, että miljoonat entiset kristikunnan uskontojärjestöjen jäsenet ovat panneet toivonsa Jumalan yhdistyneeseen uuteen maailmaan, jossa toisten hyvinvoinnista huolehtiminen, vanhurskaus ja rauha tulevat olemaan hallitsevia periaatteita.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 11]

Monet ovat löytäneet maailmanlaajuisen kristittyjen perheen, johon kuuluvien kesken vallitsee jo nyt ykseys

[Kuva s. 10]

Tämä Kirkkojen maailmanneuvoston päämajan luona Genevessä sijaitseva monumentti kuvaa rukouksia, joita tämä järjestö on esittänyt kirkollisen ykseyden puolesta, mutta joihin ei ole vielä vastattu