Asbestin tarina – elämää pelastavasta aineesta tuli kuoleman aiheuttaja

JONKIN aikaa sitten Arizonassa Yhdysvalloissa sijaitsevan asuntovaunualueen asukkaiden täytyi myydä kotinsa ja irtaimistonsa hallitukselle ja muuttaa pois. Kaikki, mitä tällä alueella oli, asuntovaunuista huonekaluihin ja lasten leluihin saakka, tuhottiin järjestelmällisesti. Ne murskattiin kasaan ja haudattiin suodatinpaperista, sorasta ja pintamaasta muodostettujen kerrosten alle. Miksi näin toimittiin? Oliko syynä säteily? Myrkylliset kemikaalit? Pilaantunut vesi? Ei, vaan asuntovaunualue oli asbestin saastuttaman vanhan tehtaan jäännösten päällä.

Tämä vuosisata on ollut asbestin kannalta katsoen myrskyisä, sillä tämä aine on kokenut huimaavan alastulon suosion huipulta parjausten kohteeksi. Tätä kerran teollisuuden suosiossa ollutta materiaalia, jota arvostettiin, koska sen avulla voitiin pelastaa liekeistä lukemattomia ihmisiä, syytetään nyt kirjaimellisesti satojentuhansien ihmisten kuoleman aiheuttamisesta. Asbestille kuuluu kyseenalainen kunnia rakennusteollisuuden mullistamisesta, ei vain kerran vaan kahdesti: ensin syntyi maailmanlaajuinen suuntaus panna sitä rakennuksiin ja sitten se piti saada pois niistä joskus jopa mielipuolisella kiireellä.

Kouluja, toimistoja ja kerrostaloja on poistettu käytöstä, mistä on koitunut suunnattomia kuluja veronmaksajille, kiinteistönomistajille ja asukkaille. Oikeusistuimet on hukutettu oikeusjuttujen tulvaan. Ja pelko on muuttanut ihmisten elämää. Kaikki tämä on tapahtunut asbestin takia.

Mutta mitä asbesti on? Mistä sitä saadaan? Onko se todella niin vaarallista?

Monivaiheinen menneisyys

Joidenkuiden olettamusten vastaisesti asbesti ei ole vain yksi nykyajan tekniikalla tai muilla menetelmillä valmistettu epäonnistunut tuote. Ei, vaan se on mineraali, jota kaivetaan maasta, tai täsmällisemmin sanottuna kysymyksessä on mineraaliryhmä, johon kuuluu kuusi aika lailla toisistaan eroavaa mineraalia. Mutta ne kaikki ovat rakenteeltaan kuitumaisia ja kestävät erinomaisesti kuumuutta.

Ihmiset ovat käyttäneet asbestia tuhansien vuosien ajan. Satoja vuosia ennen Kristusta suomalaiset talonpojat käyttivät sitä keramiikan valmistuksessa ja hirsimökkiensä rakojen tilkitsemisessä. Muinaiset kreikkalaiset valmistivat siitä lampunsydämiä. Muinaiset roomalaiset käyttivät asbestikuituja kutoessaan pyyhkeitä, tyllejä ja jopa naisten päähineitä. Kankaat oli helppo puhdistaa, sillä ne yksinkertaisesti heitettiin leimuavaan tuleen, ja kun ne vedettiin pois sieltä, ne olivat kirkkaita ja valkoisia.

Keskiaikaisen keisarin Kaarle Suuren kerrotaan saaneen jotkut barbaarivieraansa vakuuttuneiksi yliluonnollisista kyvyistään heittämällä asbestista valmistetun pöytäliinan tuleen ja vetämällä sen sieltä pois kärventymättömänä. Jotkut aloitekykyiset kauppiaat myivät keskiajalla jopa asbestista tehtyjä ristejä ja väittivät niiden tulenkestävyyden todistavan siitä, että ne oli valmistettu ”aidon ristin” puusta.

Ennen 1800-luvun loppua asbesti oli kuitenkin melko harvinaista. Teollisen aikakauden vuoksi tilanne kuitenkin muuttui. 1800-luvulla teollisuus oivalsi, että asbesti kestää tulen lisäksi myös korroosiota ja että se on hyvä eristysaine. Pian asbestia alettiin käyttää kattohuovissa, kattotiilissä, lattialaatoissa, eristeissä, betonissa, sementtiputkissa, asfaltissa, teatterin esiripuissa, jarruhihnoissa ja jopa suodattimissa. Sille löydettiin kaiken kaikkiaan noin 3000 erilaista käyttötapaa.

Ennen pitkää asbestituotteiden valmistuksesta tuli maailmanlaajuisesti kukoistavaa teollisuutta. Suuria asbestiesiintymiä löydettiin Neuvostoliiton Uralvuorilta, Pohjois-Italian Alpeilta, Yhdysvaltain Vermontin osavaltiosta ja Etelä-Afrikasta. 1970-luvun puolivälissä asbestivalmisteiden vuosituotanto koko maailmassa lähenteli kuuden miljoonan tonnin rajaa.

Kauhistuttava hinta

Tämä meteorimainen suosion kasvu oli kuitenkin pahaenteistä. Todellisuudessa jo noin 1900 vuotta sitten roomalainen historioitsija Plinius oli pannut merkille, että asbestikaivoksissa työskentelevillä orjilla näytti olevan vikaa hengityselimissä. Tämä oli vasta ensimmäinen monista varoituksista.

1900-luvun alkupuolella eurooppalaiset lääkärit havaitsivat, että asbestityöntekijät kuolivat hengityselinten sairauksiin. Jo vuonna 1918 jotkin vakuutusyhtiöt kiinnittivät huomiota asbestityöntekijöiden epätavallisen lyhyeen elinikään ja kieltäytyivät myöntämästä heille vakuutusturvaa. 1930-luvulla tehdyt ruumiinavaukset osoittivat, että voimakas altistuminen asbestille voi tosiaan aiheuttaa kuoleman. Monien asbestityyppien pienet, neulanmuotoiset kiteet voivat kulkeutua syvälle keuhkoihin tai jopa vatsaonteloon asti ja jäädä sinne. Toisinaan ne voivat aiheuttaa sairauden vasta vuosikymmenien kuluttua. Seuraavaksi luetellaan joitakin tavallisimpia asbestin aiheuttamia sairauksia.

Asbestipölykeuhko (asbestoosi). Yleisin asbestin aiheuttamista vaivoista, jota erityisesti esiintyy pitkään asbestikuituja hengittäneillä. Arpeutunut keuhkokudos jäykistää vähitellen keuhkoja ja heikentää kaasujenvaihtoa keuhkorakkuloissa. Asbestipölykeuhko aiheuttaa tautia sairastavalle hengenahdistusta ja altistaa hänen keuhkonsa sellaisille infektiotaudeille kuin keuhkokuumeelle ja keuhkoputkentulehdukselle, jotka taas ovat hyvin vaarallisia asbestipölykeuhkoa sairastavalle. Asbestipölykeuhko on parantumaton sairaus ja siihen voi kuolla.

Keuhkosyöpä. Tämä on myös hyvin yleinen sairaus ja se tappaa enemmän ihmisiä kuin asbestipölykeuhko. On kiinnostavaa, että kun asbestipölylle altistunut ihminen tupakoi säännöllisesti, hänellä on moninkertainen riski saada keuhkosyöpä. Se on paljon suurempi kuin, jos tupakoinnin ja asbestialtistumisen erikseen aiheuttamat riskit lasketaan yhteen.

Mesoteliooma. Harvinainen mutta hyvin vaarallinen keuhkopussin ja vatsanpeitteen syöpä. Hyvin vähäinenkin altistuminen asbestille voi aiheuttaa tämän sairauden ja se voi puhjeta jopa 40 vuoden kuluttua altistumisesta.

International Journal of Health Services -julkaisun mukaan asbesti tulee aiheuttamaan yksistään Yhdysvalloissa 200000–300000 ennenaikaista ja tuskallista kuolemantapausta vuosien 1986 ja 2000 välisenä aikana. Jos tämä pitää paikkansa, kuolonuhrien määrä vastaisi suurin piirtein toisen maailmansodan taisteluissa kuolleiden Yhdysvaltain sotilaiden määrää. Suomessa työterveyslaitoksen arvion mukaan vuosituhannen loppuun mennessä kuolee asbestisairauksiin vajaat parituhatta ihmistä.

Liioitellaanko ongelman vakavuutta?

Jotkut tiedemiehet väittävät kuitenkin, että asbestista aiheutuvaa vaaraa on ylikorostettu. He väittävät, että jotkut tiedemiehet ovat liioitelleet vaaroja ja näin aiheuttaneet laajalle levinneen ”kuitufobian”, josta on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä.

Vermontin yliopiston lääketieteellisellä laitoksella työskentelevän Brooke Mossmanin johtama tiedemiesryhmä kirjoitti aiheesta lausunnon, joka julkaistiin Science-aikakauskirjassa. Mossman ja hänen kollegansa arvostelevat voimakkaasti sitä suunnatonta rahasummaa, joka on käytetty asbestin poistamiseen toimistorakennuksista ja kouluista. Usein ilman asbestipitoisuus, jolta ihmisiä on haluttu suojella, on ollut näiden tutkijoiden mukaan niin alhainen, ettei sillä ole ollut käytännöllisesti katsoen mitään merkitystä.

He itse asiassa väittävät, että joidenkin asbestipurkutöiden alaisiksi määrättyjen rakennusten sisäilmassa on vähemmän asbestia kuin ulkoilmassa! On viitattu tilastotietoihin, jotka osoittavat, että polkupyörällä ajaminen tai mahdollisuus joutua salamaniskun uhriksi merkitsevät lapsille paljon suurempia vaaroja kuin sellaiset alhaiset ilman asbestipitoisuudet. Sitä paitsi asbesti on monesti poistettu rakennuksista hätäisesti ja huolimattomasti ja näin ilmaan nostatettu pöly on todellisuudessa lisännyt rakennusten sisäilman asbestipitoisuutta. Tällaisissa tapauksissa olisi ollut paljon turvallisempaa jättää asbesti paikoilleen ja eristää se ilmatiiviisti.

Sen lisäksi kaikki asbestimineraalit eivät koostu näistä neulanmuotoisista kuiduista, kuten monet Euroopan maat tunnustavat asbestia käsittelevissä laeissaan. Krysotiiliasbesti koostuu pitkistä ja kiharista kuiduista, joiden etenemisen keuhkot pystyvät helpohkosti estämään. Noin 95 prosenttia eri puolilla maailmaa valmistetuista asbestituotteista tehdään krysotiiliasbestista. Amfiboliasbestia, joka näyttää aiheuttavan useimmat mesotelioomatapaukset, käytetään vain harvoin.

Mossman ja hänen kollegansa hylkäävät myös ”yhden kuidun teorian”, jonka mukaan jopa yksi asbestikuitu voi aiheuttaa kuoleman. Onhan asbestia ilmassa luonnostaankin. Erään Science-aikakauskirjan toimittajan mukaan jokainen meistä hengittää sisäänsä noin miljoona asbestikuitua vuodessa!

Nämä tiedot eivät kuitenkaan rauhoita kaikkia tiedemiehiä. Vuonna 1964 käänteentekevän tutkimuksen asbestin vaaroista tehnyt tri Irving J. Selikoff pitää edelleen kiinni näkemyksestään, jonka mukaan vähäinen altistuminen asbestille voi tosiaan olla vaarallista. Monet tiedemiehet asettuvat hänen puolelleen. He ovat erityisesti huolissaan koulurakennuksista. Näissä rakennuksissa pelkän asbestipitoisuuden mittaaminen on merkityksetöntä, koska heidän mukaansa ainoastaan tietynlaiset asbestilähteet, esimerkiksi putki- ja höyrykattilaeristeet, ovat vaarallisia. Uteliaat tai vallattomat lapset löytävät todennäköisesti tällaiset kohteet ja käyvät niihin käsiksi; huolto- tai talonmiehet voivat altistua säännöllisesti niistä lähtevälle pölylle.

Tiedemiehet ovat eri mieltä myös krysotiiliasbestin aiheuttamista vaaroista. Vuoden 1990 keväällä pidetty tiedemiesten kansainvälinen konferenssi vastasi Science-aikakauskirjassa julkaistuun Mossmanin lausuntoon vakuuttamalla, että krysotiiliasbesti on yhtä vaarallista kuin muut asbestityypit. Tämän lisäksi jotkut väittävät, että asbestin aiheuttamia vaaroja vähättelevät tiedemiehet ovat yksinkertaisesti asbestiteollisuuden palveluksessa ja että tämä teollisuudenhaara on palkannut jotkut heistä antamaan todistajalausuntoja oikeudessa.

Ahneus vaikuttaa asiaan

Jos nämä syytökset ovat tosia, ne leimaavat syylliset ahneiksi. Tosiasiassa ahneus on ollut hallitseva vaikutin asbestin historiassa tällä vuosisadalla.

Asbestiteollisuutta on syytetty törkeästä ahneudesta, koska se ei ole kertonut työntekijöilleen asbestialtistumiseen liittyvistä vaaroista. Monet oikeusistuimet ovat määränneet asbestitehtaiden omistajien maksettavaksi vahingonkorvauksia, koska he eivät ole selittäneet työntekijöilleen, minkälaisia riskejä näiden työhön liittyy. Ja kaikesta tästä kiistelystä huolimatta asbestiyhtiöt vievät edelleen tuotteitaan kehitysmaihin, jotka eivät ole vielä kieltäneet tätä ainetta ja joissa tehdastyöläisiä ei aina suojella asianmukaisesti sen aiheuttamilta vaaroilta.

Asbestipurkutöitä tekeviä yrityksiä on myös syytetty ahneudesta. Kriitikot osoittavat syyttävästi sormellaan kohtuuttomia hintapyyntöjä, jotka vaihtelevat 1000:sta 2000 markkaan neliömetriltä, mikä on reilusti yli sata kertaa enemmän kuin mitä asbestin paikoilleen paneminen alun perin maksoi. Raportteja lahjonnasta on myös annettu. Monia asbestipurkutöitä tekeviä yrityksiä on saatu kiinni siitä, että ne ovat lahjoneet hallituksen virkamiehiä, jotta nämä katsoisivat läpi sormien laittomia ja vaarallisia purku- ja hävittämismenetelmiä. Säästääkseen rahaa epärehellisten kiinteistönomistajien tiedetään palkanneen häikäilemättömiä yrityksiä, jotta nämä poistaisivat asbestin määräysten vastaisesti. Heidän palkkaamillaan työntekijöillä ei useinkaan ole minkäänlaista käsitystä tähän työhön liittyvistä vaaroista, he eivät käytä suojavälineitä ja heidän tiedetään haudanneen asbestia laittomasti – jopa puistoihin.

Asbesti ja sinä

Tässä synkässä kertomuksessa on kuitenkin toivon kipinä. Tieto asbestiin liittyvistä vaaroista leviää eri puolilla maailmaa. Monet hallitukset rajoittavat asbestin käyttöä tai ainakin tekevät järjestelyjä sen varmistamiseksi, että tämän mineraalin kanssa tekemisiin joutuvat työntekijät käyttävät suojavälineitä.

Mitä sinun tulisi tehdä, jos sinusta tuntuu, että kotonasi tai työpaikallasi on asbestia? Ensiksikin vain laboratoriotestin avulla voidaan varmasti sanoa, onko kyse todella asbestista vai ei. Toiseksi älä joudu pakokauhun valtaan. Jotkut ovat paniikissa yrittäneet poistaa asbestia itse, mikä on yleensä laitonta ja paljon vaarallisempaa kuin sen jättäminen paikoilleen. Pyydä asiantuntija-apua, ennen kuin ryhdyt mihinkään toimiin. Vain hyvämaineisen yrityksen, jolla on toimilupa, tulisi sallia tilanteen mukaan joko purkaa asbesti tai eristää se ilmatiiviisti.

Jos sinun on käsiteltävä työssäsi asbestia, on hyvin tärkeää, että käytät suojavälineitä ja pidät aineen märkänä – vaikka näin toimiminen olisikin epämukavaa – jotteivät siinä olevat kuidut pääse hengitysilmaan. Eräs 405:tä Egyptissä toimivaa työntekijää koskenut tutkimus osoitti, että vain 31,4 prosenttia heistä käytti suojavälineitään käsitellessään asbestia.

Lopuksi älä tupakoi! Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että 34 prosenttia asbestityöntekijöistä tupakoi, vaikka he olivat hyvin huolissaan syövän saamisesta ja vaikka tupakoitsijat saavat 50 kertaa todennäköisemmin asbestin aiheuttaman sairauden kuin tupakoimattomat.

On tietenkin muistettava, että asiantuntijat ovat edelleen eri mieltä siitä, kuinka vaarallista asbesti on ja onko missään määrin asbestille altistuminen turvallista. Mahdollisesti he jatkavat kiistelemistä tästä aiheesta ja sinkoavat vihaisesti tilastotietoja ja tutkimustuloksia toisiaan vastaan, kunnes tulee se päivä, jolloin ihminen ei enää ’turmele maata’ eikä käytä sen luonnonvaroja väärin. (Ilmestys 11:18) Mutta ennen sitä on ehkä viisasta erehtyä sillä puolella, joka kannattaa turvallisuutta.

[Kuva s. 12]

Tavanomainen tapa käyttää asbestia rakennusmateriaalina sekä puhdistautumistilat. Vasemmalta oikealle: 1) työskentelypaikka; 2) työvälineiden säilytystila; 3) ilmalukko; 4) suihku; 5) ilmalukko; 6) huone, jossa ei ole asbestipölyä