Ihmisten ja eläinten välisen rauhan esteitä
Tämän lehden kansikuvan kaltaiset kuvat varmasti ihastuttavat lapsia. Harva aikuinenkaan kykenee vastustamaan niiden tarjoamaa viehätystä.
Miksi ihmisten reaktio on tällainen? Jääkö aidon rauhan saaminen ihmisten ja hurjimpienkin eläinten välille vain lapsenomaiseksi unelmaksi? Vai tuleeko se olemaan jonain päivänä todellisuutta?
Esteenä ihminen
Suurena esteenä tällaiselle rauhalle on ihminen itse. Eräs vanha sananparsi sanookin: ”Ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen.” (Saarnaaja 8:9) Se, että ihminen jo vanhastaan on aiheuttanut vahinkoa omalle lajilleen, näkyy myös siinä, miten hän on kohdellut eläimiä.
Esimerkiksi vanhan Rooman aikoina pyydystettiin runsaasti eläimiä ja ne pantiin kamppailemaan areenoilla. Rooman keisari Trajanus järjesti vuonna 106 näytäntöjä, joissa tapettiin tiettävästi 10000 gladiaattoria ja 11000 eläintä sadistisen yleisön verenhimon tyydyttämiseksi.
Tällainen ajanviete ei tietenkään ole enää muodissa. Sukupuuttoon kuolleiden ja uhanalaisten eläinlajien jatkuvasti pitenevä luettelo kuitenkin todistaa, että ihmisen tavassa kohdella villieläimiä on jotakin vikaa. Räjähdysmäisen nopea väestönkasvu pienentää villieläinten elinalueita. Ihmisen ahneuden takia myös harvinaisten eläinten nahoille, sarville ja syöksyhampaille riittää ostajia. Jotkut asiantuntijat pelkäävät käyvän niin, että suurimpien eläinlajien yksilöitä löytää lopulta enää vain eläintarhoista.
Ihmissyöjät
Rauhan tiellä näyttää olevan myös toisenlainen este: joidenkin villieläinten oma käyttäytyminen. Afrikassa ja Aasiassa ei ole epätavallista lukea uutisista, miten jotkin villieläimet ovat hyökänneet ihmisten kimppuun ja tappaneet näitä. Kirjassa The Guinness Book of Animal Facts and Feats sanotaan, että kissansukuiset eläimet ”tappavat todennäköisesti lähes 1000 ihmistä vuodessa”. Pelkästään Intiassa tappavat tiikerit joka vuosi 50 ihmistä. Intiassa on myös joistakin leopardeista tullut ihmissyöjiä.
Roger Caras selittää kirjassaan, että leopardeista joskus tulee ihmissyöjiä sen jälkeen, kun ne ovat syöneet kulkutauteihin kuolleitten ihmisten ruumiita. Hänen mukaansa tällaisia epidemioita on usein ”seurannut kuukausia kestävä terrori, kun leopardit ovat päässeet ihmislihan makuun ja alkaneet tappaa.” – Dangerous to Man.
Caras kuitenkin toteaa, ettei kaikkia leopardien hyökkäyksiä voida panna kulkutautien seurausten tilille. Toinen syy on leopardien ärsyyntyvyys etenkin silloin, kun lähistöllä on lapsia.
Eversti J. Corbett kertoo kirjassaan The Man-Eating Leopard of Rudraprayag, miten eräs leopardi tappoi Intiassa 125 ihmistä vuosina 1918–26. Vuosikymmeniä myöhemmin tappoivat ihmissyöjäleopardit Bhagalpurin alueella ainakin 82 ihmistä.
Tanganjikassa (nykyisessä Tansaniassa) kertoi eräs riistanvalvoja, miten hän vuonna 1950 oli viisi kuukautta tuloksetta etsinyt tilaisuutta päästäkseen ampumaan ihmissyöjäleopardin, joka oli pitänyt kauhun vallassa Rupondan kylän asukkaita. Lopulta se kävi erään kyläläisen loukkuun, sen jälkeen kun se oli tappanut 18 lasta. Eräs toinen leopardi tappoi 26 naista ja lasta Masagurun kylässä.
Ei pidä unohtaa myöskään leijonaa. Kun siitä tulee ihmissyöjä, ovat sen uhrit usein aikuisia miehiä. C. Ionides kirjoittaa kirjassaan: ”Niiden 23 vuoden aikana, jotka olin riistanhoito-osaston palveluksessa, olen ampunut yli 40 leijonaa, joista useimmat olivat ihmissyöjiä, kun taas loput olivat joko tulossa ihmissyöjiksi tai olivat karjantappajia.” (Mambas and Man-Eaters) Ionidesin mukaan leijonista tulee uhka ihmisille silloin, kun ihminen on voimakkaasti vähentänyt niiden saaliseläinten määrää.
Maailmanlaajuinen rauha ennustettu
Vaikka ihmisten ja eläinten välisen rauhan tiellä onkin tällaisia esteitä, Raamatussa kuitenkin sanotaan: ”Jokainen villieläinten – – laji on ihmiskunnan kesytettävissä ja onkin sen kesyttämä.” – Jaakob 3:7.
Raamattu on ennustanut Hesekielin 34:25:ssä: ”Minä [Jumala] teen heidän kanssansa rauhan liiton; minä lopetan maasta pahat eläimet, niin että he asuvat turvallisesti erämaassa ja nukkuvat metsiköissä.”
Tulevatko tällaiset Raamatun profetiat jäämään epärealistiseksi haaveeksi? Ennen kuin torjumme mielestämme sellaisen tulevaisuudenodotteen, että ihmiset ja eläimet tulevat vielä kaikkialla elämään sovussa, tarkastelkaamme joitakin osoituksia sen puolesta, ettei se mitä Raamatussa sanotaan, ole suinkaan tuulesta temmattua. Meillä on käytettävissämme joitakin suorastaan hämmästyttäviä esimerkkejä siitä sopusoinnusta, jollainen voi syntyä eläinten hyvinvoinnista kiinnostuneitten ihmisten ja sellaisten eläinten välille, jotka muutoin saattavat olla todella vaarallisia.