Daiku san rakentaa unelmatalon
Herätkää!-lehden Japanin-kirjeenvaihtajalta
MONET Japanin-kävijät ihastuvat siellä näkemiinsä viehättäviin perinteisiin taloihin. Katon kaltevuus ja ylöspäin kaartuvat räystäät, aidattu puutarha sekä veranta lisäävät kaikki niiden viehättävyyttä. On kuitenkin kiinnostavaa, että tavallisesti yksi ainoa ihminen ohjaa näiden talojen suunnittelua, rakentamista ja koristelua. Häntä kutsutaan nimellä Daiku san eli mestaripuuseppä.
Kato-nimisellä Daiku sanilla on 40 vuoden työkokemus. Hän ja hänen työryhmäänsä kuuluvat rakentavat parhaillaan sitä, mitä monet japanilaiset pitäisivät unelmiensa talona. Kuunnelkaamme, kun hän kertoo meille jotakin tästä ainutlaatuisesta talotyypistä ja sen rakentamisessa käyttämistään menetelmistä.
Klassinen talotyyppi
Daiku san kertoo meille: ”Klassisen japanilaisen talon olemus voidaan tiivistää vain kahteen sanaan: wabi ja sabi.” Muiden merkitysten ohella nämä molemmat sanat tarkoittavat ”hienostunutta ja aistikasta yksinkertaisuutta”. ”Herkkä”, ”hillitty” ja ”hieno” ovat muita sanoja, jotka auttavat meitä ymmärtämään japanilaista arkkitehtuuria ja sitä, miksi se on niin viehättävää.
Daiku san selittää, että Japanissa usein esiintyvien hirmumyrskyjen ja maanjäristysten sekä kesän kosteuden vuoksi puu on joustavuutensa ansiosta suosittu omakotitalojen rakennusmateriaali. Perusrakennusaineina käytetään myös savea, bambua ja paperia. Talon yhteyteen suunnitellaan puutarha, jotta kokonaisuus saataisiin näyttämään sopusointuiselta.
Miltä unelmatalo ja puutarha näyttävät? Miten talo rakennetaan? Daiku san ehdottaa, että ajamme eräälle toiselle rakennuspaikalle, jossa voimme omin silmin nähdä hänen opastuksellaan, miten Daiku san rakentaa unelmatalon.
Perustuksesta ylöspäin
”Sata vuotta sitten rakennettujen talojen perustusta ei kaivettu maahan”, kertoo Daiku san meille kävellessämme työmaalla. ”Ne pystytettiin poikkiparruristikon varaan, joka tuettiin kivien päällä oleviin lyhyisiin tolppiin.” Se, että monet näistä rakennuksista ovat vielä pystyssä, antaa todisteen Daiku sanin kyvyistä. Meille kerrotaan: ”Nykyään kivijalka ja perustus tehdään betonista. Mutta rakennusperiaatteet ovat edelleen samat.” Tämä pätee myös seiniin, jotka eroavat melko lailla käyttötarkoitukseltaan ja rakenteeltaan länsimaisten talojen seinistä.
Japanilaisen talon sisäseinien on tarkoitus toimia pikemminkin tilanjakajina kuin kiinteinä seininä. ”Tällaisen halkaistuista bambuista tehdyn ristikon päälle levitetään kahdesta viiteen kerrosta savea”, selittää Daiku san ja näyttää parhaillaan rakennettavaa seinää. ”Kunkin kerroksen koostumus on erilainen, ja jokaisen niistä täytyy kuivua läpikotaisin ennen seuraavan kerroksen levittämistä. Talon viimeisteleminen kestää tämän vuoksi keskimäärin kolme kuukautta.” (Unelmatalon rakentaminen kestää luonnollisesti paljon kauemmin.) Tällaiset seinät, jotka peitetään hienosta savesta tai hiekasta tehdyllä pintakerroksella – maanläheiset sävyt ovat eniten japanilaisten mieleen – hengittävät eivätkä betoniseinien tavoin hikoile kosteassa ilmassa.
Daiku san kiinnittää seuraavaksi huomiomme lattiaan. Verannan, eteisen ja keittiön lattiat tehdään kovapuusta. Useimpien muiden huoneiden lattiat peitetään tiukkakudontaisilla olkimatoilla. Tällaista mattoa kutsutaan tatamiksi. Tämä ainutlaatuinen lattiapäällyste on lämmin talvella ja viileä kesällä. Se on myös tukeva ja kuitenkin riittävän pehmeä istumista tai makaamista varten. Jokainen matto on noin kaksi metriä pitkä ja metrin leveä sekä viisi senttimetriä paksu. Huoneet tunnetaan siitä, kuinka monta mattoa niihin mahtuu. Niinpä niitä kutsutaan kahdeksan, kuuden tai neljän ja puolen maton huoneiksi.
Tarkoin varjeltu perhesalaisuus
Daiku sanin taidot tulevat erityisesti esille siinä, miten mestarillisesti hän käyttää liitoksia. Oppaamme näyttää meille 70 vuotta vanhoja ohjekirjoja, jotka hän on saanut perintönä isältään. Ne sisältävät sivu toisensa perään monimutkaisia ja kiehtovia liitoksia. Muinaisista ajoista asti mestaripuuseppä on pitänyt huolellisesti salassa liitosten veistämismenetelmänsä, jotka hän on luovuttanut vain pojalleen tai seuraajalleen. Koko talo voitaisiin rakentaa käyttämättä ainuttakaan naulaa, vaikkei se enää olekaan tarpeellista.
”Jotkin näistä liitoksista tehdään samalla tavoin kuin muualla päin maailmaa. Puukappaleiden yhteen liittämiseen käytetään esimerkiksi pyrstö-, kynte-, pusku- ja jatkoliitoksia”, selittää Daiku san. Se minkälaisia liitoksia kulloinkin käytetään, riippuu kyseisen rakennuksenosan kuormituksesta ja jännityksistä. Oikeanlaiset liitokset vaimentavat myös maanjäristyksen aiheuttamaa tärinää, koska tällaisten liitosten ansiosta talo antaa periksi järähtelylle.
Katto kruunaa talon
Kenties huomattavin piirre perinteisessä japanilaisessa talossa on katto. Se vaikuttaa koko muuhun taloon verrattuna suurelta ja melko raskaalta. Mutta Daiku san selittää meille, että katolla on todellisuudessa lujittava vaikutus, kun se painautuu elementtejä vasten, ja sen vahvuus taas perustuu tukeviin, kokopitkiin kattoparruihin. Vaikka rakennetaankin monenmuotoisia kattoja, yleisimpiä tyyppejä ovat satula- ja aumakatot tai näiden kahden yhdistelmät. Daiku san näyttää meille joitakin poltetusta savesta tehtyjä kattotiiliä. Yleisesti esiintyvää säihkyvää taivaansinistä lukuun ottamatta maanläheiset sävyt ovat jälleen vallitsevia.
”Hieman ylöspäin kaartuvat katonkulmat ja pitkälle ulkonevat räystäät ovat tärkeitä yksityiskohtia tulevien asukkaiden mukavuutta ajateltaessa”, huomauttaa Daiku san. ”Niiden ansiosta huoneenkorkuiset, verannalle johtavat lasiset liukuovet voidaan jättää auki kostean sadekauden aikana. Toisaalta räystäät on rakennettu juuri oikeaan kulmaan, jottei kuuma kesäaurinko paista sisään.”
Tarkastusmatkamme rakennuspaikalle päättyy. Oppaamme haluaa nyt esitellä meille asunnon, jonka rakentaminen vei häneltä puolitoista vuotta.
Oikea unelmatalo
Saapuessamme määränpäähämme ja katsellessamme rakennuksen viehättäviä muotoja tiedämme, että tämän talon voisi tuntea kodikseen kuka tahansa. Etuovessa on puuliitosten avulla rakennettu lasitaustainen puusäleikkö. Se liukuu helposti auki, ja kävelemme kauniiseen eteiseen. Otettuamme kengät jalastamme astumme taloon sisään. Aulan lattialaudat tuntuvat tukevilta jalkojemme alla.
Pysähdymme katsomaan esillä olevia tukirakenteita. Niiden pinta on niin sileä, että se tuntuu kosketeltaessa kuin silkiltä, ja se kiiltää kuin se olisi lakattu. ”Mitään tämän talon puupintoja ei ole petsattu tai lakattu”, kertoo Daiku san meille aivan kuin hän lukisi ajatuksiamme. ”Ne on tasoitettu niin sileiksi kuin mahdollista.”
Japanilaistyylisessä olohuoneessa kiinnitämme huomiota yksityiskohtiin. Liukuovien eli paneelien kamanassa on monia kauniisti veistettyjä kirsikankukkia. Kaikkialla huoneessa on liukuvia paneeleja, jotka on tehty paperilla päällystetyistä puukehikoista. Verannalle johtavissa liukuovissa on puusäleikkö, ja ne on päällystetty ohuella, valkoisella paperilla. Ne ovet (nimeltään fusuma), joista päästään eteiseen tai muihin huoneisiin, on päällystetty paksummalla paperilla. Jokainen näistä liukuovista, joita käytetään huonetilan jakajina, on koristeltu yksilöllisillä kuvioilla. ”Nämä pienet huoneet voidaan muuttaa yhdeksi isoksi huoneeksi yksinkertaisesti siirtelemällä näitä liukuovia”, selittää Daiku san. Miten käytännöllistä!
Ainoassa kiinteässä seinässä on tokonoma eli kuvaa varten tehty syvennys, jonka yhteydessä on hyllynurkkaus. ”Tämä on talon kauneuspilkku”, sanoo Daiku san, ”ja sen rakentamiseen käytetään parasta puuta ja ammattitaitoa.” Tänään sinne on ripustettu vaikuttava kaunokirjoitusta sisältävä kirjakäärö.
Meille näytetään talon muut osat. Setrin, sypressin, männyn ja tatamin vieno tuoksu leijuu jokaisessa huoneessa. Hienostunut yksinkertaisuus ja aistikkuus on tunnusomaista kaikelle talossa olevalle.
Matkallamme ulos puutarha odottaa tutkivia katseitamme. Vaikkei se olekaan kovin suuri, se on rauhallinen ja tyyni. Siellä on lammikko, jossa on kirkkaanvärisiä karppeja ja ihastuttava vesiputous. Lähdemme pois tyytyväisinä ja ihmettelemme sitä, miten taitavasti ja nerokkaasti Daiku san rakentaa talon.