Meksikon uskonto – sekoitus uutta ja vanhaa
Herätkää!-lehden Meksikon-kirjeenvaihtajalta
MEKSIKON pääkaupungissa sijaitsevaan suureen ”Kansalliseen antropologiseen museoon” tutustuminen osoittaa, miten menneitten vuosisatojen heimouskonnot ovat vaikuttaneet siihen katoliseen uskontoon, jota monet nykyään harjoittavat tässä maassa.
Historiaa lukeneelle on tuttua se, millä tavoin Hernándo Cortés ja muut konkistadorit, espanjalaisvalloittajat, toivat katolilaisuuden Meksikoon 1500-luvulla. Kuten tämän museon esineistö kiintoisasti osoittaa, Meksikossa oli jo siihen aikaan olemassa vakiintuneita kulttuureja omine uskonnollisine käsityksineen.
Mexica-heimon ensimmäinen jumala oli Mexi, joten on helppoa arvata, mistä maa ja sen pääkaupunki, Ciudad de México, ovat saaneet nimensä. Nämä muinaiset intiaanit perustivat Méxicon kaupungin noin vuonna 1325 keskelle Texcoco-järveä karulle saarelle. Sen ensimmäisinä asukkaina olivat erilaiset intiaaniheimot, joita olivat esimerkiksi olmekit, chichimekit, atsteekit ja mayat. Kullakin heimolla oli omat taiteentuotteensa, ja joistakin heidän muinaisista rakennuksistaan, temppeleistään ja kaupungeistaan on jäljellä raunioita.
Uskontojen sekoitus
Ne, jotka käyvät tässä museossa, joka sijaitsee kauniissa Chapultepec-puistossa, ovat yleensä ihmeissään, kun heille selviää, missä määrin meksikolaisten muinaiset ja uudemmat käsitykset ovat sekoittuneet toisiinsa. Lisäksi monissa herättää uteliaisuutta se, kun he havaitsevat muinaisten heimouskontojen käsitysten ja katolisten konkistadorien käsitysten samankaltaisuuden.
Atsteekkien osastolla kerrotaan lukuisin kartoin Meksikon perustamisesta. Sen esineistö ei jätä mitään epäilystä siitä, että atsteekit olivat hyvin uskonnollisia. Esillä on paljon veistoksia, jotka esittävät atsteekkien palvomia jumalia ja jumalattaria. Eräs suuri veistos, josta on kuva tällä sivulla, esittää Coatlicue-jumalatarta, jota pidettiin sekä jumalten että ihmisten äitinä. Huomaamme, että sillä on ihmispään asemesta kaksi käärmeenpäätä, jotka katsovat toisiaan. Sen hame koostuu toisiinsa kietoutuneista käärmeistä. Osa veistoksen symboliikasta nähtävästi kuvaa elämää ja kuolemaa.
Konkistadorien tulon jälkeen monet intiaanit pakenivat karuille seuduille tai metsiin. Tällainen eristäytyminen sai aikaan sen, että jotkin intiaaniryhmät ovat säilyttäneet alkuperäiset uskonkäsityksensä aina tähän päivään asti. Yksi museon oppaista selittää: ”Esimerkiksi huichol-intiaanit uskovat auringon, hirven ja maissin muodostavan kolmikon, mikä muistuttaa katolisen kirkon kolminaisuusoppia”. Hän jatkaa: ”Chiapasin osavaltiossa intiaanit palvovat nykyäänkin muinaisia, espanjalaisten tuloa edeltäneen ajan jumalia, kuten sateenjumalaa, maanjumalaa ja tuulenjumalaa, ja heillä on näille kullekin omat seremoniansa.”
Voidaan kysyä, miksi monet meksikolaiset tunnustautuvat kristityiksi, kun he samalla harjoittavat toisenlaistakin palvontaa. Saamme asiaan lisävalaistusta mennessämme osastolle, jonka nimenä on ”Johdanto kansatieteeseen”, ja siellä eräässä tekstissä lukee: ”Uskonto vaikuttaa intiaanien elämän kaikkiin puoliin. – – Tärkein intiaanien uskonnon tuntomerkki on katolisten tapojen sekoittuminen pakanallisiin tapoihin, espanjalaisten tuloa edeltäneen ajan uskomuksiin ja palvontatapoihin. Parhaiten ovat espanjalaisia edeltäneen ajan piirteet säilyneet huichol-, lacandon- ja otomi-intiaanien uskonnossa. Huicholit palvovat jumalia, jotka kuvaavat aurinkoa, vettä ja tulta, ja he säilyttävät niitä luolissa. Lacandonit palvovat yhä ikivanhoja jumalankuvia, jollaisia on mayojen temppeleissä.” Katolilaisuuden sekoittuminen vanhoihin pakanauskontoihin on siis yleistä Meksikossa.
Tämän havaitsee edelleen niistä esineistä, joita on niin sanotulla koillisosastolla. Ne kertovat yaqui-, seri- ja tarahumara-intiaanien uskomuksista. Eräässä tämän osaston tekstissä lukee: ”Nykyään yaquit ovat hyvin uskonnollista väkeä, ja heidän käsitteensä ovat kristillisiä, vaikka ne ovatkin muuttuneet ja niitä on muokattu. He uskovat Kristuksen olleen yaqui, joka tuli maan päälle varjelemaan heidät tulvalta, antamaan heille heidän alueensa, perustamaan heidän kahdeksan kaupunkiaan ja antamaan heille comunilan (joukon johtajia). – – He eivät salli protestanttien suorittaa käännytystyötä, eivätkä he hyväksy katolisen papin läsnäoloa.”
Samaisessa tekstissä kuitenkin todetaan vielä: ”Mutkikkaitten uskomustensa, maagisten seremonioittensa ja espanjalaisia edeltäneen ajan uskonnon jäänteiden ohella he hyväksyvät myös katolisen uskonnon. He uskovat kristittyjen jumalaan ja usein samastavat hänet auringon kanssa.”
Tarahumara-intiaanien osaston esineistö tarjoaa lisävalaistusta muinaisten ja nykyisten uskonnollisten käsitysten sekoittumiselle. Siellä on näytteillä pieni ikkuna, jossa on puisia ristejä. Alla olevassa tekstissä lukee: ”Tarahumarojen uskonto on syntynyt kristillisten ja pakanallisten käsitysten sekoittumisesta. Edelliset ovat lähetyssaarnaajien, fransiskaanimunkkien, 1600-luvulla tuomia. He uskovat Tata Rioshiin (Isään Jumalaan), Kristukseen Jeesukseen, Everuameen (suureen Äitiin eli neitsyt Mariaan) ja muihin pyhimyksiin, jotka ovat joidenkin kylien suojeluspyhimyksiä. Kaikille on annettu Jumalan asema. Risti on aivan erityisen tärkeä, koska he yhdistävät sen aurinkoon ja kuuhun ja maan hedelmällisyyden palvontaan.”
Seri-intiaanien osastolla selittää eräs teksti: ”Serien uskonto on muinaisten uskomusten ja kristinuskosta saatujen vaikutteitten sekoitusta.”
Museo tietää kertoa paljon muutakin Meksikoa ensimmäisinä asuttaneitten intiaanien uskonnollisista käsityksistä. Esimerkiksi Keski-Amerikan osastolla on kauniita seinämaalauksia, ja ne edustavat viittä eri kulttuuria, jotka ovat peräisin Tyynenmeren rannikolta, Meksikonlahden puoleiselta rannikolta, mayojen alueelta, keskusylängöltä ja mitsteekkien alueelta. Näissä maalauksissa asukkaat palvovat maissia, jaguaaria, kalkkarokäärmettä ja kotkaa, joita kaikkia on pidetty jumalina.
Kauniissa Meksikon antropologisessa museossa vierailevaan tekee todella syvän vaikutuksen sen näkeminen, miten suuresti Meksikon muinaisten intiaaniasukkaitten ja katolisten valloittajien seremoniat ja uskomukset ovat sekoittuneet toisiinsa. Kuten näyttelyesineistö osoittaa, menneitten vuosisatojen heimouskonnot vaikuttavat tänäkin päivänä moniin meksikolaisiin.