Kirkkojen maailmanneuvosto – yhteistyötä vai hämmennystä?
Herätkää!-lehden Australian-kirjeenvaihtajalta
YLEISKOKOUS avattin 7. helmikuuta 1991 Australian Kansallisyliopiston viehättävällä kentällä Canberrassa Australian pääkaupungissa. Arviolta 4000 maallikkoedustajaa ja 316 kirkon johtajaa yli sadasta maasta oli läsnä. KMN:n (Kirkkojen maailmanneuvoston) kuusi aiempaa yleiskokousta on pidetty eri maissa noin 35 vuoden aikana. Ensimmäinen yleiskokous pidettiin vuonna 1948 Amsterdamissa Hollannissa.
Mikä on Kirkkojen maailmanneuvosto? Se ei ole jättiläiskirkkokunta. Se on kirkkojen yhteys, foorumi näkemysten vaihtoa varten. Australian pääministeri Robert J. Hawke esitti tämän seitsemännen yleiskokouksen virallisen tervetuliaispuheen – vaikka hän tunnustaa julkisesti olevansa agnostikko. Tälle kaksi viikkoa kestäneelle yleiskokoukselle valittu teema oli rukouksen muodossa: ”Tule, Pyhä Henki, uudista koko luomakunta!”
Odottamaton tapahtumien käänne maailmannäyttämöllä suuntasi edustajien mielialan ja odotukset kuitenkin pyhän hengen voimassa tapahtuvasta uudistamisesta politiikkaan ja Persianlahden sodan oikeutukseen. Tämä alussa tapahtunut keskustelun kääntyminen pois hengellisistä asioista sai anglikaanisen arkkipiispan ja Uuden-Seelannin entisen kenraalikuvernöörin sir Paul Reevesin esittämään hämmästyksensä: ”Alamme tämänkaltaisissa yleiskokouksissa riidellä helposti vallasta, jolla ei ole juuri mitään tekemistä Pyhän Hengen kanssa.” Canberran arkkipiispa yritti järkeillä epäsovun arvoa: ”Ykseys on Pyhän Hengen lahja. Terve vaihtelevuus on saman Pyhän Hengen lahja.”
Myös David Gill, Australian kirkkojen neuvoston pääsihteeri, ilmaisi olevansa huolissaan siitä, että KMN:n yhtenäisyys sinänsä on vaarassa, ja mainitsi, että järjestö on tulossa yhä myötäilevämmäksi joidenkin tarkoitushakuisten ryhmien suhteen, jotka etsivät tilaisuutta tuoda julki tiettyjä huolenaiheitaan.
Naisten pappisvihkimys – lisää hajaannusta
Naisten osa nykyaikaisessa kirkossa oli myös esityslistalla, mutta naiset olivat tyytymättömiä. Useimmat heistä pitivät käsittelyä miesvaltaisena. Lois Wilson Kanadasta sanoi ärtyneenä näin: ”KMN:n politiikka löyhkää taivaaseen asti, enkä usko sen olevan sitä, mitä Jeesuksella oli mielessään.” Mikä sai aikaan tällaisen pettymyksen? Sanomalehti Canberra Times sanoi seuraavaa: ”Naistenhuone on täyttynyt itkijöistä, sillä naisia on peloteltu, jotta he eivät ottaisi vastaan nimitystä neuvoston keskuskomiteaan. Erästä naista oli koetettu estää ottamasta vastaan nimitystä sanomalla hänelle, että hänet erotettaisiin hänen uskontokunnastaan.”
Mitä tapahtui hengelliselle teemalle?
Jotkut olivat huolissaan siitä, ettei yleiskokous ollut riittävästi korostanut työnsä raamatullista tai teologista luonnetta. Se ei ole yllättävää, sillä suurin osa esityslistalla olleista suurista kysymyksistä oli poliittisia. Itse asiassa yleiskokouksen painetussa raportissa on vain yksi lyhyt viittaus Raamattuun.
Uskonnollinen lehti National Outlook sanoi, että David Gill ”kuvastaa toisten viimeaikoina KMN:n kokouksissa läsnä olleiden ajatuksia. Kuten joku sanoi äskettäin, he tulevat suurin odotuksin mutta lähtevät saamatta mitään.”
Toisaalta kun hengellisesti nälkäiset ja janoiset tulivat Kristuksen Jeesuksen luo, he eivät lähteneet ”saamatta mitään”. He lähtivät virvoittuneina: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja tulkaa minun opetuslapsikseni, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte virvoituksen sielullenne. Sillä minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on kevyt.” – Matteus 11:28–30.