Tapahtumia ekumeenisen liikkeen historiassa
1844: Kirkkojenvälisen yhteistyön ensi sarastuksia, jotka myöhemmin johtivat Nuorten Miesten Kristillisten Yhdistysten (NMKY) ja Nuorten Naisten Kristillisten Yhdistysten (NNKY) perustamiseen.
1846: Ensimmäinen Evankelisen allianssin järjestämä kansainvälinen kokous Lontoossa.
1908: Yhdysvaltain kirkkojen liittoneuvoston perustaminen. Vuonna 1950 siitä tuli Amerikan yhdysvaltain kirkkojen kansallisneuvosto.
1910: Edinburghissa Skotlannissa pidettiin ensimmäinen kansainvälinen lähetyskokous, ”jossa moderni ekumeeninen liike sai varsinaisen alkusysäyksensä”. – Encyclopædia Britannica.
1919: Yhdysvaltojen anglikaaninen kirkko pyysi katolista kirkkoa osallistumaan kanssaan kokoukseen, jossa tarkasteltaisiin näiden kirkkojen eroja opillisissa ja jumalanpalveluskäsityksiä koskevissa kysymyksissä.
1921: Kansainvälisen lähetystyöneuvoston perustaminen.
1925: Ekumeeninen Elämä ja työ (Life and Work) -liike piti ensimmäisen maailmankokouksensa Tukholmassa. Tämä liike pyrki etsimään kirkkokunnille yhteistä linjaa taloudellisissa, poliittisissa ja yhteiskunnallisissa kysymyksissä.
1927: Ekumeeninen Usko ja kirkkojärjestys (Faith and Order) -liike piti ensimmäisen maailmankokouksensa Lausannessa Sveitsissä.
1928: Paavi Pius XI julkaisi kiertokirjeen Mortalium animos, jossa hän kielsi katolilaisia tukemasta millään tavoin ekumeenista liikettä.
1937: Oxfordissa Englannissa pidetty Elämä ja työ -konferenssi ja Edinburghissa pidetty Usko ja kirkkojärjestys -konferenssi asettivat yhteisen toimikunnan valmistelemaan kirkkojenvälisen maailmanneuvoston perustamista. Toinen maailmansota kuitenkin lykkäsi hankkeen toteuttamista.
1948: Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) perustamiskokous Amsterdamissa. Neuvoston jäseniksi liittyi heti lähes 150 protestanttista kirkkoa ja muutama ortodoksinen kirkko. Tämän jälkeen on KMN säännöllisin välein järjestänyt yleiskokouksia (vuonna 1954 Evanstonissa Yhdysvalloissa, 1961 New Delhissä Intiassa, 1968 Upsalassa Ruotsissa, 1975 Nairobissa Keniassa ja 1983 Vancouverissa Kanadassa).
1960: Paavi Johannes XXIII asetti Vatikaaniin Kristittyjen yhteyden edistämisen sihteeristön. Se ”oli ensimmäinen kerta, jolloin roomalaiskatolinen kirkko virallisesti tunnusti ekumeenisen liikkeen olemassaolon”. – Encyclopædia Britannica.
1961: Kansainvälinen lähetystyöneuvosto liitettiin KMN:ään. Vatikaani alkoi lähettää KMN:n yleiskokouksiin virallisia tarkkailijoita.
1964: Paavi Paavali VI:n Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa hyväksymässä ekumeniaa käsittelevässä asiakirjassa piirrettiin rajat sille, missä määrin katolilaiset voivat osallistua ekumeeniseen liikkeeseen.
1965: Paavi ja Konstantinopolin patriarkka molemminpuolisesti peruuttivat kirkonkiroukset, jotka heidän edeltäjänsä olivat julistaneet toisiaan vastaan vuonna 1054.
1968: Vatikaani ja KMN perustivat Yhteistyökomitean yhteiskunnallisen kehityksen ja rauhan edistämiseksi (lyhenne SODEPAX).
1969: Paavi Paavali VI teki vierailun KMN:n päämajaan Genevessä. Hän kuitenkin tähdensi sitä, että hän on apostoli Pietarin seuraaja ja että on täysin ennenaikaista puhua katolisen kirkon liittymisestä KMN:ään.
1980: SODEPAX lakkautettiin.
1986: Paavi Johannes Paavali II organisoi ekumeenisen ”kansainvälisen rauhanrukouspäivän” Assisiin Italiaan, jonne maailman suurimpien uskontojen hengelliset johtajat kokoontuivat rukoilemaan rauhan puolesta kukin omien jumalanpalvelusmenojensa mukaisesti.