Nuoret kysyvät:

Miksen minä sovi mukaan joukkoon?

”Se oli vaikein este, mitä eteeni on tullut.” – Craig.

”Olin hyvin yksinäinen.” – Jessica.

”Tunsin itseni niin turhautuneeksi.” – Chris.

”Se suututti ja harmitti minua. Itkin ja itkin.” – Sommar.

”Olin hämilläni ja kerta kaikkiaan loukkaantunut.” – Erin.

KUVAILLAANKO näillä sanoilla jotain katastrofaalista tapahtumaa? Ei, vaan nämä henkilöt puhuvat tässä niistä tuskallisista tunteista, joita he kokivat nuorina koska eivät sopineet mukaan ikäistensä joukkoon. Ja jos sinulle on joskus käynyt niin, että sinut on jätetty jonkin ryhmän tai joukon ulkopuolelle, tai nuoret, joita olet halunnut ystäviksesi, ovat kaihtaneet seuraasi, tiedät kuinka tuskallista se voi olla.

Tietenkin on aivan luonnollista haluta olla samanikäisten seurassa. Sosiaalitutkijat kuvailevat ihmistä laumasieluksi; meillä on luonnostaan taipumus kokoontua ryhmiin. Tämä halu on erityisen voimakas teini-iässä. 14-vuotias Micalah totesi: ”Tunnemme olomme turvalliseksi ja itsemme hyväksytyiksi, kun olemme sellaisten ihmisten parissa, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin me itse.” Sellaisia yhteisiä asioita voisivat olla samasta urheilulajista, samanlaisesta ruoasta, samoista kouluun liittyvistä toiminnoista, samanlaisesta vaatetuksesta tai musiikista pitäminen. Tai se voi olla jokin harrastus tai ajanvietteen muoto, joka pitää ystäväjoukon yhdessä.

Ongelmia syntyy silloin, kun ryhmää yhdistäviä siteitä käytetään ahdasmielisinä tekosyinä muiden nuorten sulkemiseen joukon ulkopuolelle. Brendan muistelee: ”Jollei käyttänyt juuri oikeita tenniskenkiä, ei päässyt joukkoon mukaan. Silloin ei ollut osa porukasta.” Kun kaikki muut pukeutuvat ”oikein” eikä itse pysty samaan, niin se voi – niin typerältä kuin se saattaakin vaikuttaa – tuntua todella pahalta.

Milloin on hyvä olla menemättä joukon mukana

Kysy kuitenkin itseltäsi: haluanko ylipäätään kuulua johonkin porukkaan? Jo raamatullisina aikoina tottelemattomat nuoret yrittivät usein houkutella toisia ystäväpiiriinsä. ”Lähde mukaamme!” he viekoittelivat toisia. ”Heitä arpasi meidän kanssamme.” Mutta Raamattu varoitti: ”Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa. Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen.” – Sananlaskut 1:11–16.

Samalla tavoin nykyään nuorilla voi olla houkutus yrittää päästä mukaan johonkin suosittuun joukkoon tai ryhmään. Mutta minkälaisia nuoria siinä porukassa on? He saattavat olla huvituksia rakastavia, mutta ovatko he Jumalaa pelkääviä? Vahvistaako heidän kanssaan seurusteleminen suhdettasi Jumalaan, vai heikentääkö se sitä? 1. Korinttolaiskirjeen 15:33 varoittaa: ”Huono seura turmelee hyödylliset tavat.”

Kysy myös itseltäsi, mitä johonkin joukkoon liittyminen maksaisi sinulle. ’Nuoria painostetaan kovasti mukautumaan joukkoon’, kertoo Grace-niminen nuori. ’Nuorempana minulla oli tapana esimerkiksi kiroilla, koska kaverit sanoivat: ”Siitä vaan.” Se johtui todellisuudessa vain siitä, ettei halunnut joutua jätetyksi joukon ulkopuolelle.’ Kirjailijatar Mary Susan Miller kertoo eräästä toisesta nuoresta, joka teki myönnytyksiä tullakseen toveriensa hyväksymäksi. Hän antoi tarkoituksella koulunumerojensa laskea, ”jottei hän vaikuttaisi älykkäämmältä kuin ne hänen luokkatoverinsa, joiden kanssa hän halusi olla”. – Childstress!

Siinä ei tietenkään ole mitään väärää, että ponnistelemme järkevässä määrin tullaksemme toimeen toisten kanssa. (Vrt. 1. Korinttolaisille 9:19–23.) Mutta kun toisten joukkoon pääseminen edellyttää sitä, että täytyy tupakoida, käyttää huumeita tai alkoholia, puhua siivottomasti, nauraa rivoille vitseille, harrastaa sukupuolisuhteita tai muuta senkaltaista, niin se ei enää ole oikein. Silloin mennään liian pitkälle. Ei ole myöskään järkevää antaa toisten nuorten sanella kaikkia pukeutumisesi, puhetyylisi ja ulkoasusi yksityiskohtia.

Sitä paitsi kristittyjä kielletäänkin havittelemasta niiden hyväksyntää, jotka ovat Jumalasta vieraantuneita. Jeesus sanoi opetuslapsistaan: ”Maailma on vihannut heitä, koska he eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” (Johannes 17:14) Eikö olekin parempi saada Jumalan hyväksyntä kuin sellaisten ikätoverien hyväksyntä, jotka eivät palvele Jumalaa? – Vrt. Jaakob 4:4.

Kristittyjen toverien ystävyyden saaminen

Mutta entä jos et tahdo oikein päästä kristittyjenkään nuorten toveripiiriin – nuorten joilla on sama uskonkäsitys ja vakaumus kuin sinulla? Siihen saattaa olla asialliset syynsä.

Olet esimerkiksi saattanut juuri muuttaa paikkakunnalle, ja sikäläiset nuoret voivat olla ujonpuoleisia tai suhtautua hiukan varauksellisesti vieraisiin. Kun toiset oppivat tuntemaan sinut, tilanne todennäköisesti muuttuu. Jessicalle kävi näin, kun hän muutti perheensä mukana toiseen Jehovan todistajien seurakuntaan. Hän muistelee: ”Kaikki olivat hyvin ystävällisiä ja kivoja minulle, mutta silti kesti melkein vuoden, ennen kuin tunsin olevani hyväksytty omana itsenäni. Kun nyt ajattelen sitä, tajuan, että ystävyyssuhteiden solmimiseen tarvitaan aikaa.” Jessica toteaa myös, että julkiseen saarnaamistyöhön osallistuminen muiden uuteen seurakuntaan kuuluvien kanssa auttoi häntä suuresti tulemaan osaksi sitä.

Stephen kiinnittää huomion toiseen piirteeseen, joka liittyy ystävyyssuhteiden solmimiseen. Hän sanoo: ”Olin vuosia ilman kavereita, koska olin ujo. Sitten tajusin, että mikäli halusin saada ystäviä, minun pitäisi ottaa aloite.” Mitä siitä on ollut seurauksena? Stephenillä on tätä nykyä joukko hyviä ystäviä. Sinullakin voi olla, jos näet vaivaa sen eteen. Sen sijaan että jäisit odottamaan, että toiset tulevat tutustumaan sinuun, yritä sinä tutustua heihin. Kutsu nuoria kotiisi, tai kysy vanhemmiltasi, voisivatko uudet toverisi osallistua kanssasi johonkin perhepiirissä tapahtuvaan toimintaan. Tämä voi olla alkuna kestäville ystävyyssuhteille.

Jos toiset eivät osoita vastakaikua ponnisteluillesi, se johtuu usein jostakin väärinkäsityksestä. Jerusalemin kristityt karttoivat apostoli Paavalia, koska he luulivat, että hän vainosi yhä kristittyjä. Sikäläinen seurakunta hyväksyi Paavalin vasta sen jälkeen, kun tilanne oli selvitetty. (Apostolien teot 9:26–28) Jos sinäkin olet joutunut jonkin väärinkäsityksen uhriksi – ehkäpä juoruilun vuoksi – niin miksi et tekisi voitavaasi selvittääksesi asian?a

Kaikkiin ongelmiin ei kuitenkaan löydy helposti ratkaisua. Toisinaan jopa kristityt nuoret syyllistyvät vahingollisten nurkkakuntien muodostamiseen ja toisten epäreiluun syrjimiseen. Tämä voi olla hyvin tuskallista sille, jota ei hyväksytä mukaan joukkoon. Silloin kuitenkin helpottaa sen muistaminen, että ikätoverisi ovat sinun itsesi tavoin nuoria ja heillä on vielä paljon opittavaa, ennen kuin he kasvavat kypsyyteen. Aikanaan he saattavat päästä eroon kuppikuntaisuudestaan. Mutta siihen asti kun nuo nuoret oppivat osoittamaan kristillisempää asennetta, onkin ehkä parempi, ettet ole päässyt heidän lähipiiriinsä. – Ks. 2. Timoteukselle 2:20, 21.

’Avartukaamme’

Älä sillä välin anna tilanteen katkeroittaa itseäsi. Voisit kokeilla puhua asiasta vanhemmillesi tai jollekulle kristitylle valvojalle. Muista myös, että kristittyjä käsketään ’kestämään toisiaan’ jopa silloin, kun on aiheellista valituksen syytä. (Kolossalaisille 3:13) Nuori Tiffany, joka kärsi siitä, ettei häntä hyväksytty porukkaan, muistelee: ”Rukoilin Jehovalta voimaa kestää ja koetin olla puolueeton. Yritin myös olla loukkaantumatta siitä liikaa.”

Lisäksi Raamattu kannustaa kristittyjä ’avartumaan’ toveripiirissään. (2. Korinttolaisille 6:13) Tutkijat Jane Norman ja Myron Harris toteavat kuppikuntien jäsenistä: ”He rajaavat ystäväpiirinsä ja eväävät itseltään mahdollisuuden saada tietää, miten heistä itsestään poikkeavat ihmiset ajattelevat ja toimivat.” On monia muita – myös itseäsi iäkkäämpiä – joiden ystävyydestä voit nauttia.

Omien puutteiden tajuaminen

Sinun on myös ehkä otettava huomioon se tuskallinen mahdollisuus, että toiminnallasi annat jollekulle perusteltuja syitä karttaa seuraasi. Nuori Dana esimerkiksi huomasi, ettei häntä oikein huolittu mukaan hengellismielisten kristittyjen nuorten joukkoon. Olivatko nämä nuoret olevinaan? Eivät, vaan Dana myöntää: ”Kielenkäyttöni ja pukeutumiseni olivat maailmallisia”, toisin sanoen kristitylle sopimattomia. Niinpä vaikka toiset olivatkin ystävällisiä ja kilttejä hänelle, he eivät halunneet viettää hänen kanssaan vapaa-aikaansa.

Dana teki muutoksia. Hän muistelee: ”Tajusin, että minun pitäisi olla hengellismielisempi, jos halusin päästä mukaan.” Täytyykö sinun tehdä samantapaisia muutoksia? Jos teet niin, saavutat paitsi jumalisten nuorten, myös itsensä Jumalan ystävyyden. – Vrt. Sananlaskut 27:11.

Sinulla saattaa myös olla persoonallisuudenpiirteitä, jotka helposti tympäisevät toisia. Wally kertoo: ”Minulla oli tapana puhua liian paljon ja aiheista, joista muut eivät olleet erityisen kiinnostuneita. Heti kun tajusin, miten ikävystyttävää se oli, aloin työskennellä persoonallisuuteni hyväksi. Luulen, että se auttoi minua pääsemään toisten toveruuteen.” Kun keskustelet asioista vanhempiesi tai jonkun muun luotettavan aikuisen kanssa, saatat havaita, että sinullakin on samantapaisia puutteita. Tilanne voi korjaantua jo pelkästään sillä, että yrität olla ystävällisempi tai puhut vähemmän ja kuuntelet enemmän.

Vaikka se ettei onnistu saamaan toisten hyväksyntää, voikin olla tuskallista, se ei suinkaan ole kohtalokasta. Voit iloita siitä tiedosta, että jos sinulla on jumalinen persoonallisuus ja todella välität toisista, niin silloin sinulla ei ole koskaan pulaa ystävistä.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 25]

Yksin jääminen tuntuu pahalta