Kauppamaailman nousu ja tuho

Rahahuolten alkulähteillä

ERÄÄT ihmisyhteiskunnan uskonnolliset ja poliittiset ainekset juontavat alkunsa Nimrodin ajalta. Nimrod oli se, joka tuhansia vuosia sitten perusti Babylonin. Sama alkuperä on myös eräillä kauppamaailman aineksilla, vaikka se voikin olla vähemmän tunnettua. – 1. Mooseksen kirja 10:8–12.

Ihmissuvun Luoja, Hän jolla on oikeus määrätä normit hyvälle ja pahalle – olisi helposti kyennyt kehittämään talousjärjestelmän, joka pystyy huolehtimaan tasapuolisesti suurenkin ihmismäärän tarpeista, sillä hänhän kyllä tiesi, että ihmisiä tulisi lopulta olemaan paljon. Mutta sen jälkeen kun kaksi ensimmäistä ihmistä olivat hylänneet Jumalan ohjauksen ja heidät oli karkotettu paratiisista, ihmisten oli yritettävä tulla toimeen omin neuvoin. (1. Mooseksen kirja 3:1–24) Koska he eivät olleet enää Jumalan ohjauksessa, he kehittelivät itselleen sekä oman uskonnon että oman hallintojärjestelmän. Heti kun ihmisille oli selvinnyt, että saadakseen kasvavan joukkonsa aineelliset tarpeet tyydytetyiksi heidän oli pakko järjestää taloudenpidolleen, ”ekonomialleen”, jonkinlaiset puitteet, he ryhtyivät kehittelemään jotakin sellaista, mitä me nykyään kutsumme talousjärjestelmäksi. Tällöinkin he toimivat erillään Jumalan ohjauksesta.

Näyttää siltä, että tällaisen järjestelmän perusta oli pääpiirteissään olemassa jo Nimrodin päivinä (noin vuonna 2270 eaa.). The Collins Atlas of World History selittää, että ”kolmannelta vuosituhannelta eteenpäin Mesopotamiaan [Babyloniaan] kehittyi voimakkaita kaupan harjoittajien korporaatioita eli yhdistyksiä. Ne varastoivat tavaroita, harrastivat keinottelua, käyttivät monia tavaralaatuja maksuvälineinä ja käyttivät metallinpalasia, jotka useimmiten olivat hopeaa ja jotka leikkelemällä oli saatu tietynpainoisiksi ja -kokoisiksi ja joskus varustettu leimoilla.” Americana-tietosanakirjan mukaan Sinearin muinaisilla asukkailla – Sinear tunnettiin myöhemmin nimellä Babylonia – oli käytössään ”ihmeteltävän monimutkainen järjestelmä, joka mahdollisti rahan lainaamisen, tallettamisen ja sellaisten valtakirjojen tekemisen, joilla pankista sai nostaa rahaa”.

Mesopotamia oli ilmeisesti se paikka maailmassa, jossa ensimmäisenä alettiin käyttää kapitaalia hyödykkeenä ja periä sen käytöstä korkoa. Näin rahasta tuli taloudellisen painostamisen väline. Babylonian raunioista löydetty todistusaineisto osoittaa, miten joidenkin sen kansalaisten hädänalaista asemaa oli käytetty sumeilematta hyödyksi liiketoimissa. Epäoikeudenmukainen toisten kustannuksella hyötyminen ei siis ole vain tämän ajan ilmiö, vaan se oli jo siihen aikaan yleistä. Ei ihme, että Babylonian ja Niniven kauppiaista puhuttiin usein vihamielisesti ja halveksuvasti.

Nimrodin ajan kauppatoiminnasta ei ole suoria mainintoja Raamatussa. Sen ensimmäisessä kirjassa kuitenkin puhutaan ”myymisestä”, ”ostamisesta” ja ”kaupankäynnistä”, mikä osoittaa kauppatoiminnan olleen ainakin muutama sata vuotta myöhemmin aivan yleistä. – Ks. 1. Mooseksen kirja 25:31; 34:10, 21, UM; 39:1; 41:56, 57.

Babylonian yhteiskunnan historiassa on tosin sellainen pitkä ajanjakso, jolta peräisin olevat nuolenpäätekstit eivät kerro mitään kauppatoiminnasta. Vaikka tätä kirjan Ancient Mesopotamia mukaan onkin vaikea selittää, siinä silti tullaan seuraavaan päätelmään: ”Ei voida ajatella, että kauppasuhteet olisivat tyrehtyneet koko tämän vuosituhannen ajaksi, sillä niiden tiedetään kukoistaneen suuresti seuraavalla aikakaudella.” Tämä kirja esittää käsityksenään, että senaikainen kauppa on saattanut olla lähinnä aramealaisten hallussa ja että kirjoitusmateriaaleina käytettiin papyrusta ja nahkaa.

Mesopotamia ja Egypti olivat kumpikin kuuluisia karavaanikaupastaan. Myöhemmin korvasivat foinikialaiset maitse tapahtuvan kaupan suuressa määrin merireittejä pitkin tapahtuvalla kaupalla. Karthagon, Tyroksen ja Sidonin satamakaupungeista tuli tärkeitä kauppakeskuksia. Kauppa perustui tavaroitten vaihdantaan, kunnes kreikkalaiset alkoivat 700-luvulla eaa. käyttää vaihdonvälineenä metallirahaa. The Collins Atlas of World History -teoksen mukaan ”kaupan, rahan, pankkien ja kuljetusvälineitten kehitys oli niin leimaa-antavaa [vuotta 500 eaa.] seuranneille vuosisadoille, että monet historioitsijat ovat verranneet niitä kapitalistiseen aikakauteen – näkemys, joka on ymmärrettävä mutta jossa kuitenkin täytyy olla mukana liioittelua”.

Talousjärjestelmät ovatkin jo varhaisimmista ajoista saakka perustuneet rahaan. Jumala ei ole rahan käyttämistä vastaan silloin, kun sitä käytetään oikein. (Saarnaaja 7:13; Luukas 16:1–9) Rahanhimo on kuitenkin saanut ihmiset vääristelemään oikeutta, pettämään ystäviään, muuntelemaan totuutta ja jopa tekemään murhia. Tämä ei kuitenkaan ole johtunut siitä, että rahassa sellaisenaan olisi vikaa, vaan syy on sitä kiihkeästi tavoittelevien ahneudessa. Silti on tuskin liioittelua, jos sanomme, että raha pyörittää tätä maailmaa eteenpäin tai että se on jo vuosituhansia tehnyt niin monissa eri muodoissa. – Ks. sivun 7 tekstiruutua.

Huomaamme siis, että monet meille nykyään tutut kaupan ja talouden tuntomerkit ovat peräisin jo esikristillisiltä vuosisadoilta. Vaikka kauppamaailmalla on takanaan pitkä historia, se ei silti ole kyennyt kehittämään ehdottoman varmasti toimivia talousjärjestelmiä, jotka pystyisivät estämään huolenaiheitten syntymisen. Meidän ei kuitenkaan tarvitse vaipua epätoivoon. Rahahuolten loppuminen on jo hyvin lähellä. Jatkamme aiheemme tarkastelua viidessä seuraavassa numerossa.

[Huomioteksti s. 8]

Rahanhimo on saanut ihmiset vääristelemään oikeutta, pettämään ystäviään, muuntelemaan totuutta ja jopa tekemään murhia

[Tekstiruutu/Kuva s. 7]

Suolasta muoviin

Suola:

Alkuaan roomalaiset sotilaat saivat palkkansa suola-annoksina, ”suolarahana”, mutta myöhemmin nämä annokset korvattiin selvällä rahalla. Karjaeläimet olivat käypä maksuväline antiikin Roomassa. Nimitys ”kapitaali” eli ”pääoma” juontaa alkunsa latinan sanasta caput ’pää’. Otavan suuri ensyklopedia kertoo, että ”suomen kielen rahan on arveltu alun perin tarkoittaneen arvoturkista (oravannahkaa)”.

Metallit:

Muinaisessa Mesopotamiassa (1700–1500 eaa.) käytettiin hopeaa yleisesti maksuvälineenä. Muinaisessa Egyptissä käytettiin kuparia, hopeaa ja kultaa. Kiinan historian tuntija Hans Bielenstein kirjoittaa, että Ming-dynastian (1368–1644) aikana Kiinassa ”oli sellainen määräys, että nimellisarvoltaan pienet rahat piti tehdä kuparista, kun taas hopea tuli yhä yleisemmäksi nimellisarvoltaan suurten rahojen metallina”.

Metallirahat:

Ensimmäisiä varsinaisia metallirahoja olivat todennäköisesti ne määräpainoiset ja -arvoiset metallikiekot, joita Vähässä-Aasiassa asuneet lyydialaiset 600-luvulla eaa. tekivät luonnossa esiintyvästä kullan ja hopean sekoituksesta (elektron-metalliseoksesta). Noin sata vuotta myöhemmin alkoivat kreikkalaiset lyödä metallirahoja.

Paperi:

Kiinalaiset alkoivat vuonna 1024 ensimmäisinä käyttää paperirahaa sen jälkeen, kun kaupan ennennäkemätön laajentuminen oli aiheuttanut metallirahojen puutetta. Bielenstein kirjoittaa: ”Jo vuonna 811, Tang-dynastian aikana, oli kokeiltu niin sanotun ’lentävän rahan’ käyttöä. Hallitus oli sen jälkeen laskenut liikkeelle maksumääräyksiä, joita käytettiin liiketoimissa ja lopuksi vaihdettiin rahaksi.” Sen jälkeen kun Englanti oli vuonna 1821 siirtynyt kultakantaan, tekivät monet muut maat samoin. Kultakannan vallitessa kansalaiset saattoivat milloin tahansa vaihtaa setelinsä kullaksi, jota keskuspankeilla oli tietty reservi holveissaan. Kultakannasta on sittemmin luovuttu. Koska rahan tukena ei enää ole mitään konkreettista, rahan arvo on se, millaiseksi viranomaiset ovat sen määränneet.

Šekit:

Englantilaisten pankkiirien 1600-luvulla keksimät šekit ovat maksuosoituksia, joilla pankista saa nostaa rahaa. Koska tämä maksuväline on turvallinen ja sitä on helppo käsitellä, sitä käytetään nykyään hyvin paljon.

Muovikortit:

Luottokortteja, joita jotkut kutsuvat myös muovirahaksi, alettiin käyttää Yhdysvalloissa 1920-luvulla, ja pian niihin mieltyi koko maailma. Vaikka luottokortit ovat helppokäyttöisiä ja tarjoavat muitakin etuja, niiden käytössä on se vaara, että niiden avulla on helppoa tehdä harkitsemattomia ostoksia ja elää yli varojensa.