Kauppamaailman nousu ja tuho

4. osa: Teollinen vallankumous – mihin se on johtanut?

VAIN harvat asiat olivat muuttaneet maailmaa ennen 1700-lukua yhtä paljon kuin teollinen vallankumous on muuttanut sitä siitä eteenpäin. Englannissa oli tuolloin olemassa yhtaikaa monia teolliselle kehitykselle välttämättömiä edellytyksiä, esimerkiksi teknistä asiantuntemusta, riittävästi pääomaa, raaka-aineita ja mahdollisuus raaka-aineiden ja valmiiden tuotteiden kuljettamiseen halvoin kustannuksin. Seurauksena oli, että hyödykkeiden tuotanto alkoi kasvaa aivan ennennäkemätöntä vauhtia.

Jotta tällainen kehitys olisi ollut mahdollista, jotakin oli täytynyt tapahtua jo sitä ennen. Englannissa oli helppo louhia kivihiiltä, ja sitä ruvettiin käyttämään polttoaineena. Vaikka Manner-Eurooppaa raastoivat uskonsodat, elämänmeno oli Englannissa suhteellisen rauhallista. Sen pankkilaitos oli kehittynyt pitemmälle kuin muissa maissa. Jopa sen ja roomalaiskatolisen kirkon välirikolla oli oma merkityksensä, sillä protestanttisuus piti tärkeänä sitä, että ihmiset pyrkivät saavuttamaan aineellisen hyvinvoinnin mahdollisimman nopeasti eli pyrkivät niin sanoaksemme luomaan taivaan maan päälle.

1740-luvulla Englannin väkiluku alkoi kasvaa nopeasti. Teollisuuden oli keksittävä uusia menetelmiä kasvaneen kysynnän tyydyttämiseksi. Yleisenä pyrkimyksenä näytti kaikesta päättäen olevan, että koneita tarvitaan enemmän ja niiden tulee olla aiempaa parempia. Sitä mukaa kuin pankkilaitos järjesti pääomaa uusien teollisten tuotantolaitosten perustamiseen, työläisiä virtasi joukoittain tehtaisiin, jotka olivat täynnä koneita. Ammattiyhdistykset olivat olleet kiellettyjä, mutta nyt niiden asema laillistettiin. Englannissa kiltalaitos ei ollut päässyt sääntelemään työläisten elämää yhtä paljon kuin Manner-Euroopassa, ja niinpä englantilaiset työläiset tekivät työtä urakkapalkalla. Tämä sai heidät tavallista pontevammin etsimään keinoja hyödykkeiden valmistamiseksi nopeammin.

Englannissa oli myös hyvin koulutettua työvoimaa. Professori Shepard B. Clough sanoo, että ”1700-luvun lopussa Glasgow’n ja Edinburghin yliopistot olivat koko maailmassa luonnontieteellisen tutkimus- ja koetoiminnan kärjessä”. Teollinen vallankumous alkoi siis ensimmäisenä Englannissa, ja sieltä se levisi kaikkialle Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Nykyään se on käynnissä kehitysmaissa.

Huonoja puolia

Historiateos The Columbia History of the World sanoo, että tällaisen kehityksen johdosta ”Englannin kaupunkeihin tuli silmiinpistävää vaurautta, joka näkyi elintason kohentumisena, maaseutukulttuurin kukoistuksena ja ylpeyden ja itseluottamuksen kasvuna”. Englanti jopa ”saavutti sotilaallisen valta-aseman, ennen kaikkea merten herruuden, joka vuorostaan antoi sille paljon ’diplomaattista’ valtaa”. Eräiden tuotantomenetelmien hallitseminen antoi Englannille etumatkaa taloudellisessa kilpailussa muiden maitten kanssa. Sen teollisuussalaisuudet olivat niin arvokkaita, että säädettiin lakeja, joilla haluttiin estää niiden joutuminen kaikkien käsiin.

Kun esimerkiksi Samuel Slater lähti Englannista vuonna 1789, hän joutui muuttamaan nimensä ja salaamaan ammattinsa sen takia, että tekstiilityöläisiltä oli kielletty toiseen maahan muuttaminen. Hän kiersi tekstiiliteollisuuden piirustusten maastaviennin kieltävät lait opettelemalla ulkoa kokonaisen englantilaisen tekstiilitehtaan piirustukset. Näin hän pystyi rakentamaan Yhdysvaltoihin ensimmäisen sikäläisen puuvillakehräämön.

Kauppasalaisuuksia pyritään yhä suojelemaan. Time-viikkolehden mukaan ”yhtiöt ja valtiot koettavat päästä käsiksi yhtiösalaisuuksiin kuin hurjistuneet haikalat ruokinta-aikana”. Liikesalaisuuksien varastaminen joltakin toiselta yhtiöltä voi säästää vuosien tutkimustyöltä ja arvaamattoman paljon rahaa. ”Olipa yhtiöiden tuotteena sitten jokin lääke tai leivonnainen, niille on nykyään tärkeämpää kuin koskaan ennen se, miten ne pystyisivät suojelemaan kauppasalaisuuksiaan.” Eräs asiantuntija, joka tilaustyönä etsii elektroniikkateollisuudelle henkilöstöä, selittää: ”Liikemaailma on valtavan ahne. Jos joku vain pääsee sopivaan asemaan, hänestä voi hetkessä tulla miljonääri.”

Tekstiiliteollisuuden historia kohdistaa huomiomme erääseen toiseen taloudellisen kehityksen kielteiseen puoleen. Kun uudet kudontamenetelmät olivat mahdollistaneet puuvillatuotteitten koneellisen valmistamisen, raakapuuvillan kysyntä kasvoi. Käsin tapahtuva puuvillan alkukäsittely oli kuitenkin niin hidasta, ettei tarjonta kyennyt tyydyttämään kysyntää. Vuonna 1793 keksi amerikkalainen Eli Whitney puuvillansiemenien erottelukoneen. 20 vuodessa laajentuivat yhdysvaltalaiset puuvillaviljelmät pinta-alaltaan 57-kertaisiksi. Shepard Cloughin mukaan Whitneyn keksintö aiheutti myös ”plantaasijärjestelmän ja neekeriorjuuden laajentumisen”. Clough selittää, että vaikka puuvillansiemenien erottelukone osoittautuikin hyödylliseksi, se ”suuresti myötävaikutti siihen, että Yhdysvaltain pohjois- ja etelävaltioitten välille kehittyi jännitystä, joka lopulta johti sodan syttymiseen niiden välille”.

Teollinen vallankumous edisti valtavien tehtaitten järjestelmän syntymistä rikkaitten käsiin. Ainoastaan rahapohatoilla oli varaa kalliisiin koneisiin, jotka olivat niin suuria ja raskaita, että ne täytyi sijoittaa vankkatekoisiin, hyvin rakennettuihin rakennuksiin. Niitä rakennettiin paikkoihin, joista energiaa oli helposti saatavissa ja joihin raaka-aineita voitiin kuljettaa halvoin kustannuksin. Seurauksena oli, että liike- ja tehdaslaitokset yleensä keskittyivät suuriin teollisuuskeskuksiin.

Jotta koneiden käyttö – aluksi vesivoimalla ja myöhemmin höyryvoimalla – olisi ollut taloudellista, niitä kytkettiin yhteen koneikoiksi, toimimaan samanaikaisesti. Näin tehtaiden koko kasvoi. Mitä suuremmaksi ne tulivat, sitä persoonattomammiksi ne muuttuivat. Työntekijät eivät olleet enää ihmisten vaan yhtiöitten palveluksessa.

Mitä suurempi jokin teollisuuslaitos oli, sen suurempia olivat myös sen rahoitusongelmat. Perustettiin yhä enemmän yhtiöitä eli kahden tai useamman henkilön yhteenliittymiä, ja osakeyhtiöt, joista ensimmäiset oli perustettu 1600-luvulla, pääsivät oikeuksiinsa. (Ks. alla olevaa tekstiruutua.) Niiden ansiosta valta pääsi kuitenkin keskittymään harvojen käsiin, sillä sijoittajat eli osakkeenomistajat eivät kyenneet kovinkaan hyvin valvomaan liikkeenjohdon toimia. Liikemiehillä, jotka samanaikaisesti toimivat useiden eri yhtiöitten tai pankkien johtajina, oli tavattomasti valtaa. Clough puhuu siitä, miten ”samat miehet saattoivat istua usean yhtiön johtokunnissa”, jolloin ”pieni klikki pystyi päättämään, paljonko liikeyrityksille voidaan korkeintaan antaa lainaa, sulkemaan lainahanat kilpailijoiltaan ja hankkimaan itselleen niin paljon valtaa, että se pystyi määräämään, miten hallitusten tuli toimia, ja jopa kaatamaan sellaisia hallituksia, jotka suhtautuivat siihen vihamielisesti”. – Kursivointi lisätty.

Näin teollinen vallankumous lisäsi kauppamaailman valtaa. Haluaisiko kauppamaailma käyttää sitä vastuuntuntoisesti?

Markkinatalous vai keskusjohtoinen talous?

Kapitalismi puhkesi täyteen kukkaansa Englannissa. Tämä myös markkinataloutena tunnettu, yksityiseen yritteliäisyyteen perustuva talousjärjestelmä on tuottanut runsaasti miljonäärejä sekä kaikkien aikojen korkeimman elintason.

Kapitalismin sinnikkäimmätkin kannattajat kuitenkin myöntävät sillä olevan heikkouksia. Kapitalismin vallitessa on esimerkiksi taloudellinen kasvu epävarmaa. Sen epävakaisuus aiheuttaa hyvien ja huonojen aikojen, nousukausien ja laskukausien vuorottelua. Aiemmin suhdannevaihtelut johtuivat sodista, sääoloista ja sen sellaisista, mutta nykyään voi tämä talousjärjestelmä jo itsessään aiheuttaa niitä.

Toinen kapitalismin heikkous on se, että sen tuottaman aineellisen hyvän hintana on usein myös ikäviä asioita: savua, myrkyllisiä jätteitä tai epäterveellisiä työoloja. Teollinen vallankumous teki kaiken tämän hyvin ilmeiseksi, ja se on osaltaan edistänyt myös niin sanotun kasvihuoneilmiön syntymistä ja sen ei-toivottuja seurauksia.a

Kolmas kapitalismin heikkous on se, että se ei kykene takaamaan tuottamansa vaurauden ja valmistamiensa tuotteiden tasapuolista jakamista kaikille. Esimerkistä käy Yhdysvallat. Vuonna 1986 sai siellä köyhin viidennes perheistä vajaat 5 prosenttia kokonaistuloista, kun taas vaurain viidennes sai kaikista tuloista lähes 45 prosenttia.

Samalla kun kapitalismi teollisen vallankumouksen aikana kehittyi täyteen kukoistukseensa, eivät myöskään sen heikkoudet jääneet huomaamatta. Yksi sen tuomitsijoista oli Karl Marx, joka vaati sen korvaamista ohjatulla taloudella, keskusjohtoisella suunnitelmataloudella. Marx ja monet muut taistelivat sen puolesta, että valtiovallan tulee saada asettaa tuotantotavoitteet, säännellä hintoja ja johtaa teollisuuslaitoksia ja ettei yksityisille ihmisille saa jättää tällaisissa asioissa juuri minkäänlaista päätäntävaltaa. Tällaista järjestelmää on kokeiltu vuosikymmeniä Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopassa, mutta nykyään sillä ei enää ole viehätysvoimaa. Keskusjohtoinen suunnittelu toimii parhaiten silloin, kun jotakin halutaan saada aikaan mahdollisimman rivakasti ja nopeasti, esimerkiksi sotaolosuhteissa tai avaruusohjelmia toteutettaessa. Sen on kuitenkin erittäin vaikeaa saada kuntoon kulutustavaratuotantoa kansalaisten perustarpeitten tyydyttämiseksi.

Kapitalismin kannattajat myöntävät – kuten myönsi aikoinaan jo Adam Smith, jonka oppeihin kapitalismi paljolti perustuu – ettei talouselämä voi täysin tulla toimeen ilman valtiollista sääntelyä. Jos esimerkiksi inflaatio ja työttömyys aiotaan jotenkin pitää aisoissa, tarvitaan valtiovallan toimenpiteitä. Siksi useimmat markkinatalousmaat ovatkin siirtyneet puhtaasta kapitalismista sekatalouteen.

Britannica-tietosanakirjayhtiön vuosikirja 1990 Britannica Book of the Year ennustaa tällaisesta kehityksestä: ”On todennäköistä – – [että] talousjärjestelmät voivat menettää osan ratkaisevista eroavuuksistaan, jotka aiemmin ovat olleet niille tunnusomaisia, ja alkaa sen sijaan muistuttaa sellaisten järjestelmien katkeamatonta sarjaa, joissa on yhtaikaa sekä markkinatalouden että suunnitelmatalouden aineksia, kuitenkin erilaisissa suhteissa. Tällä tavoin luokitellut yhteiskunnat voivat vastaisuudessakin nimittää itseään kapitalistisiksi ja sosialistisiksi, mutta on kuitenkin luultavaa, että niissä keinoissa, joilla ne pyrkivät selviytymään talousongelmistaan, on havaittavissa yhtä paljon yhtäläisyyksiä kuin edelleen myös tärkeitä eroavuuksia.”

Lisännyt ongelmia

Vuonna 1914 alkoi ensimmäinen maailmansota. Sotaa käyvät valtiot tarvitsivat tällöin aseita, ja ahne kauppa varusti ne auliisti tykeillä, tankeilla ja lentokoneilla, joiden valmistamisen teollinen vallankumous oli tehnyt mahdolliseksi.

Historiateoksessa The Columbia History of the World todetaan, että vaikka ”teollistumisen avulla on saatu ratkaistuksi monia ihmisen aineellisia ongelmia”, se on myös ”osaltaan luonut erittäin vakavia ja hankalia yhteiskunnallisia ongelmia”.

Kun me nyt elämme vuotta 1992, jolloin vuodesta 1914 on kulunut jo 78 vuotta, meillä on enemmän kuin koskaan ennen syitä yhtyä näihin sanoihin. Kirjoitussarjamme seuraavan osan nimenä onkin sopivasti ”Suurpääoma tiukentaa otettaan”.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 18]

Osakemarkkinat – niiden alku ja loppu

1600-luvulla oli jo yleisenä tapana perustaa uusia liikeyrityksiä siten, että useat eri sijoittajat sijoittivat niihin yhdessä pääomiaan. Yhtiöistä tarjottiin myös osuuksia eli osakkeita toisten ostettavaksi tiettyyn hintaan. Osakeyhtiötä onkin sanottu yhdeksi tärkeimmistä keksinnöistä liike-elämän organisoitumisen historiassa. Englantilaiset olivat jo 1500-luvun puolivälissä yrittäneet perustaa tällaisia yhtiöitä, joissa yhtiömiehet olivat mukana omalla riskillään, mutta ne alkoivat yleistyä vasta sen jälkeen, kun vuonna 1600 oli perustettu Englannin Itä-Intian kauppakomppania.

Osakeyhtiöitten määrän kasvaessa kasvoi myös osakkeiden välittäjien tarve. Aluksi he tapasivat asiakkaitaan erilaisissa paikoissa, esimerkiksi kahvihuoneissa. Myöhemmin osakekauppaa varten perustettiin vakinaisia markkinapaikkoja eli pörssejä. Lontooseen perustettiin arvopaperipörssi vuonna 1773. Maailman vanhin pörssi saattaa kuitenkin olla Amsterdamin pörssi, joka eräiden tietojen mukaan on avattu vuonna 1642, tai Antwerpenin pörssi, joka toisten tietolähteitten mukaan olisi perustettu jo vuonna 1531.

Osakeyhtiöillä on puolellaan seuraavia etuja: niillä on käytettävissään riittävästi pääomaa suurtenkin hankkeitten toteuttamiseen; ne antavat yleisölle tilaisuuden panna pienetkin pääomamäärät tuottamaan; jos osakeyhtiöllä menee huonosti, tappiot eivät kohdistu täydellä painollaan yksityiseen sijoittajaan; osakkeenomistajat voivat helposti muuttaa osakkeensa rahaksi myymällä ne kaikki tai vain osan niistä; osakkeet voi myös jättää perinnöksi.

Osakkeitten odottamattomat kurssivaihtelut voivat kuitenkin merkitä katastrofia. Viimeaikaiset New Yorkin pörssiskandaalit osoittavat myös sen, että osakemarkkinoilla voi esiintyä myös kurssimanipulaatiota eli rikollista toimintaa, joka tähtää kurssien laskemiseen tai nostamiseen. Tämä voi tapahtua niin sanotuilla sisäpiirikaupoilla, jotka ovat lisääntymässä. Tällöin yksityishenkilöt käyttävät hyväkseen tai myyvät tärkeitä ennakkotietojaan – kenties tietoa kahden yhtiön odotettavissa olevasta yhteen sulautumisesta – ja näin he hyötyvät näiden yhtiöitten osakkeilla käytävän kaupan vilkastumisesta. Erään sisäpiirikaupoista vuonna 1989 syytetyn miehen ystävä sanoi tällaisen toiminnan johtuvan ahneudesta. Vaikka monet maat ovat jo kieltäneet sisäpiirin kaupat, viikkolehti Time toteaa: ”Lait eivät yksinään kykene poistamaan tätä ongelmaa.”

Jehovan nopeasti lähestyvänä tuomiopäivänä tulee kyseinen ongelma poistumaan lopullisesti. Hopea ja kulta tulevat muuttumaan arvottomiksi, ja osakkeet ja obligaatiot tulevat olemaan enää vain sen paperin arvoisia, jolle ne on painettu. Hesekielin 7:19:ssä sanotaan: ”Hopeansa he viskaavat kaduille, ja heidän kultansa tulee heille saastaksi.” Sefanjan 1:18:ssa sanotaan lisäksi: ”Eivätkä voi pelastaa heitä heidän hopeansa ja kultansa Herran vihan päivänä.”

[Kuva s. 17]

Puuvillansiemenien erottelukoneen keksimisestä oli seurauksena orjatyön lisääntyminen

[Lähdemerkintä]

The Old Print Shop/Kenneth M. Newman