Onko teollinen elämäntapa epäonnistuma?
Onko teollinen elämäntapa epäonnistunut? Joidenkuiden mielestä on helppo vastata tuohon kysymykseen myöntävästi. Viime vuosien todisteet osoittavat selvästi, että teollistuneet valtiot ovat joutuneet valtaviin vaikeuksiin.
Mutta kysypä vanhoilta ihmisiltä jotka hakivat juomavetensä kaivosta tai lähteestä kaikenlaisella säällä, pitävätkö he sitä menettelyä parempana kuin veden saamista heti nykyajan vesijohdoista. Tunnetko monia, jotka käyttäisivät edelleen mieluummin ulkokäymälää kuin sisällä olevaa WC:tä?
Käyttäisivätko monet mieluummin öljylamppuja, jos heillä olisi sähkövalot. Haluaisivatko he pestä vaatteita lyömällä niitä kiviin tai hankaamalla niitä pyykkilautaa vasten käsin, jos he voisivat sen sijaan pestä ne koneella? Kävelisivätkö he mieluummin useita kilometrejä puhuakseen lyhyesti jonkun kanssa, sen sijaan että soittaisivat puhelimella ja voisivat heti vaihtaa ajatuksia?
Saadakseen kuumaa vettä kylpyä varten monien ihmisten täytyi kantaa ämpäreittäin vettä ulkoa, lämmittää se polttopuilla ja kaataa saaviin. (Monien täytyy yhä toimia siten.) Kysy entisinä aikoina eläneiltä, pitävätkö he sitä menettelyä parempana vai kääntäisivätkö he mieluummin nykyaikaisen kylpyhuoneen kuumavesihanaa.
Harvat nykyajan ihmiset haluaisivat palata vanhoihin aikoihin tällaisissa seikoissa. Teollinen elämäntapa on epäilemättä saanut aikaan muutoksia, joista monet pitävät. Niinpä oltiin erittäin toivorikkaita sen suhteen, että ”teollinen vallankumous”, joka alkoi noin vuonna 1600, toisi tullessaan verrattoman elämäntavan.
Ajateltiin, että työtä säästävät laitteet, mukavuudet, nopea kuljetus ja tiedonvälitys parantaisivat jatkuvasti elämää. Monet ottivat siksi teknologian tervetulleena vastaan. Kun sitten keksittiin auto, lentokone, puhelin, sähkövalo ja radio, yhä useammat ihmiset olivat vakuuttuneita siitä, että uusi, loistava aikakausi oli tosiaan koittanut.
Muutamana viime vuosikymmenenä tapahtumain kulku on nopeutunut. Tuli televisio, tietokoneet, automaatio, tekokuut, suihkulentokoneet ja monenlaiset pitkälle kehitetyt koneet.
Vaikka koneitten hyöty tuli ilmeiseksi, syvällisemmät ongelmat pysyivät aluksi piilevinä. Pulmat näyttivät suhteellisen vähäisiltä. Mutta sitten ne alkoivat paisua.
Ongelmat paisuvat
Ennen teollista vallankumousta maanviljelys oli ihmisten normaali elämäntapa. Oli pikkukaupunkeja, mutta hyvin harvoja suurkaupunkeja. Niissäkin harvoissa suurkaupungeissa, joita oli, oli jonkin verran maaseudun tuntua, koska niissä ei ollut suuria, monikerroksisia rakennuksia.
Teollisen aikakauden koittaessa tilanne kuitenkin muuttui. Jotta koneita olisi voitu tuottaa, tarvittiin tehtaita. Jotta tehtaissa olisi työntekijöitä, näiden oli muutettava lähelle työpaikkaansa, koska siihen aikaan ei ollut nopeita kuljetusvälineitä. Niinpä yhä useammat ihmiset lähtivät maatiloilta ja muuttivat kaupunkeihin. Lopulta sadat miljoonat ihmiset olivat ahtautuneet kaupunkeihin kaikkialla maailmassa.
Esimerkiksi Japanissa ennen toista maailmansotaa 15 miljoonaa ihmistä työskenteli maanviljelyksen parissa; nyt tuo määrä on vähentynyt noin 6,5 miljoonaan. Aikaisemmin vuosittain noin 400000 koulunsa päättänyttä jäi jatkamaan työtä perheen maatilalla, mutta nyt ainoastaan noin 20000 vuodessa jää viljelemään maata. Kuitenkin Japanin väestö ylittää jo 100 miljoonan rajan.
Tapahtui vielä yksi levottomuutta herättävä muutos. Ennen teollista vallankumousta monet ammatinharjoittajat kokivat tyydytystä työssään, koska siinä saattoi soveltaa jossakin määrin omaa aloite- ja luomiskykyä. Mutta tehtaissa koneet hallitsivat ja määräsivät tahdin. Monista työntekijöistä alkoi tuntua siltä, että he olivat koneitten orjia.
Koneet lisäksi usein korvasivat työntekijät, joiden taitoja ei enää tarvittu. Näin joutui monia työttömiksi, eivätkä he aina kyenneet hankkimaan uutta ammattia.
Tuhoisa käänne
Kun sellaiset pulmat pahenivat, ajateltiin tieteen ja teknologian löytävän ratkaisut. Niinpä viime vuosisadanvaihteen tienoilla ihmiskunnan uskottiin yhä olevan astumassa ”kultaiseen aikaan”.
Sitten tuli murskaava isku. Juuri ne koneet, joiden otaksuttiin auttavan ihmistä, käännettiin häntä vastaan vuosien 1914–1918 ensimmäisessä maailmansodassa. Lähes 10 miljoonaa ihmistä kuoli. Uudet aseet, kuten konekivääri, sukellusvene, panssarivaunu, lentokone ja muut, niittivät kauhistavaa satoa.
Ensimmäisen kerran historiassa oli saatavissa joukkotuhoaseita – suoranainen seuraus teollisesta vallankumouksesta. Teollinen aikakausi edisti sotaa myös toisella tavalla: yksi selkkauksen syitä oli Euroopan valtioitten kiista siitä, miten maailma jaettaisiin, jotta noiden maiden kasvava teollisuus saisi riittävästi raaka-aineita ja markkinointialueita.
Kirjan Promise of Greatness, The War of 1914–1918 (Lupaus suuruudesta, vuosien 1914–1918 sota) eräässä luvussa brittiläinen kirjailija Richard Rees toteaa: ”Vuosien 1914–1918 sota toi päivänvaloon kaksi seikkaa: ensinnäkin sen, että teknologinen kehitys oli edennyt siihen pisteeseen, mistä se saattoi edetä ilman tuhoa ainoastaan yhtyneessä maailmassa, ja toiseksi sen, että olemassa olevat maailman poliittiset ja yhteiskunnalliset järjestöt tekivät tämän yhtymisen mahdottomaksi.”
Näin oli, sillä pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen teollisuusvaltiot antautuivat uuteen kilpavarusteluun, joka huipentui vuosina 1939–1945 käytyyn toiseen maailmansotaan. Kehitettiin vielä hirveämpiä joukkotuhoaseita, kuten atomipommi. Niinpä teurastus oli entistä suurempi. Arviolta 55 miljoonaa ihmistä kuoli! Tähän päivään asti teollisuus on syytänyt markkinoille entistä tuhoisampia aseita. Kansat käyttävät nyt noin 900 miljardia markkaa vuodessa asevarusteluun.
Teollinen aikakausi on luonut ”Frankensteinin hirviön”, joka on kääntynyt keksijöitään vastaan. Tämä tunnustettiin toisen maailmansodan aikana kiinnostavassa kirjeessä, jonka oli kirjoittanut Orville Wright, joka veljensä Wilburin kanssa oli työskennellyt lentokoneen kehittämiseksi. Tämä kirje oli kirjoitettu Henry Ford vanhemmalle, joka oli massatuotantoauton uranuurtaja. Wright huomautti:
”Wilbur ja minä ajattelimme lentokoneen edistävän maailmanrauhaa. Mutta tähän mennessä näyttää käyneen päinvastoin.
”Uskon, että kun kehitit massatuotannon, – yhden kaikkien aikojen suurista keksinnöistä – tuskin ajattelit, että 35 vuotta myöhemmin sitä käytettäisiin panssarivaunujen rakentamiseen maailman tuhoamiseksi.
”Näyttää siltä, että mitään hyödyllistä ei voida tuottaa jonkun keksimättä sille vahingollista käyttöä.”
Lisää ongelmia
Nämä miehet tuskin käsittivät, että ne ja muut keksinnöt aiheuttaisivat jopa vielä enemmän vaikeuksia myöhempinä vuosina. Esimerkiksi Euroopan ja Amerikan mantereitten erittäin teollistuneitten maitten liikenne on tulossa entistä epäluotettavammaksi ja vaikeammaksi hallita.
Ruuhka-aikoina suurten pääkaupunkiseutujen liikenne ”puuroutuu”. Miljoonat ihmiset, jotka ajavat työmatkansa autolla, joutuvat keskelle liikenneruuhkia ja saastetta, ärtyvät ja menettävät aikaa. Suurten kaupunkien ympärillä oleva ilmatilakin alkaa olla täynnään lentoliikennettä.
Yhdysvalloissa samoin kuin muualla auto on osoittautunut yhdeksi tuhoisimmista aseista, joita on koskaan kehitetty. Siitä lähtien kun auto keksittiin, se on tappanut enemmän yhdysvaltalaisia kuin on kuollut tuon kansakunnan sodissa!
Dennis Pirages ja Paul Ehrlich sanovat kirjassaan Ark II:
”Pitkänmatkankuljetuksissa aikaa myöten tapahtunut siirtyminen junasta linja-autoon ja autosta lentokoneeseen on samaten määritelty edistykseksi. Ekologiselta näkökannalta katsoen kukin askel on kuitenkin merkinnyt taantumista siinä mielessä, että kukin on energiankäytön suhteen entistä tuhlaavampi. . . .
”On sangen epävarmaa, onko kuljetusten vallankumous olennaisesti parantanut elämisen laatua, kun tämän mittana on ihmisen onnellisuus. Kun autojen ja lentokoneitten kaikki yhteiskuntaan, luonnonvaroihin ja ympäristöön kohdistamat rasitteet otetaan huomioon, maailma saattaa tajuta, että kehityksen olisi täytynyt pysähtyä polkupyöriin, juniin, raitiovaunuihin ja purjelaivoihin.”
Pettävä toivo
Kasvavan teollistumisen toivottiin poistavan huonot elinolot. Mutta tuo toivo on osoittautunut pettäväksi. Teollisuusmaissa on aina ollut miljoonia köyhiä ja erittäin köyhiä ihmisiä.
Indianan yliopiston valtiotieteen professori Herbert Muller sanoo: ”Tavaroitten määrän paisuessa industrialismin [teollistumisen] pohjimmainen epäonnistuminen tuli entistä ilmeisemmäksi: se ei ole koko aikana onnistunut järjestämään sangen monille tyydyttävän elämän vähimmäisedellytyksiä – riittävää ravintoa, riittävää terveydenhoitoa, kunnollisia asuntoja, miellyttävää ympäristöä. Uusien teollisuuskaupunkien elinolot olivat mitä surkeimmat. . . . slummit jäivät jäljelle, ennen kaikkea rikkaassa Amerikassa, ja niiden mukana jäivät muut pohjimmaiset epäkohdat, jotka vain pahenivat.”
Muut ”pohjimmaiset epäkohdat”, kuten rikollisuus, saastuminen, liikenteen ruuhkautuminen, huumeitten väärinkäyttö, köyhyys ja nälkä, ovat selvästi pahentuneet. Samoin ovat pahentuneet teollisen elämäntavan synnyttämään paineeseen liittyvät sairaudet, kuten sydäntaudit, mielenhäiriöt ja syöpä.
Professori Muller esittää näiden vaikeuksien syyn: ”Mistä kaikki tällainen olennaisten inhimillisten arvojen laiminlyönti ja jopa halveksunta johtui? Mielestäni ilmeinen vastaus on: se johtui kerskutusta vapaasta yksityisyritteliäisyydestä, joka synnytti industrialismin henkilökohtaisen voiton haluamisen tähden.” Hän sanoo, että teollisen vallankumouksen ”sankarit” ”kunnostautuivat harjoittamalla laajamittaista riistoa, rosvousta ja petosta”.
Teollista elämäntapaa on vitsannut itsekäs vallantavoittelu ja voitonpyynti. Se on usein syy siihen, miksi uusia keksintöjä toteutetaan seurauksista välittämättä. Niinpä vaikka jokin uusi kone tai menettely saattaa olla höydyllinen jollakin alueella, se voi aiheuttaa pulmia toisaalla. Harper’s-aikakauslehden avustava toimittaja John Fischer sanoo siitä:
”Olen vakuuttunut siitä, että teknologia on palvelija, josta on ainoastaan rajallista hyötyä ja joka on erittäin epäluotettava. Kun se ratkaisee jonkin pulman, se usein luo kaksi uutta pulmaa – ja niiden sivuvaikutuksia on tavallisesti vaikea nähdä ennalta. . . .
”Joka kerta kun katsot johonkin nykyajan teknologian ihmeeseen, havaitset sivutuotteen – tahattoman, ennalta aavistamattoman ja usein kuolemaa tuottavan. . . .
”Lisäksi teknologia on tehokkain sellaisessa, mitä kukaan ei todella tarvitse, kuten kuukivien keräämisessä tai ääntä nopeampien lentokoneitten rakentamisessa. Mutta kun yritämme soveltaa sitä johonkin vakavaan, se tavallisesti epäonnistuu täysin.”
Vielä pahempaa on se, että teknologian luomat pulmat vaarantavat nyt koko ihmiskunnan olemassaolon. New York Times -lehti kertoi erään tiedemiesryhmän tulleen seuraavaan johtopäätökseen: ”Nopean teknologisen kehityksen aiheuttama paine ja rasitus eivät ainoastaan ylitä ihmisen mukautumiskykyä – sekä fyysistä että henkistä – vaan vaarantavat hänen koko olemassaolonsa.”
Jyrkkä muutos välttämätön
Mitä tarvitaan kaikkien niiden hämmentävien pulmien ratkaisemiseksi, jotka vuosi vuodelta pahenevat? Kirjassaan An Inquiry into the Human Prospect (Ihmisen tulevaisuudennäkymiä koskeva tutkimus) Robert Heilbroner sanoo: ”Uskon, että pitkän aikavälin ratkaisu ei edellytä sen vähempää kuin kuolemaa tuottavien menetelmien, epäterveellisten elämäntapojen ja itse teollisen kulttuurin vaarallisen mielenlaadun asteittaista hylkäämistä.”
Mitä kaikkea tämä merkitsisi? Heilbroner lisää: ”Tämä merkitsee tuotantomenetelmien laajamittaista uudelleen järjestelyä tavoilla, joita ei voi kertoa ennalta, mutta näyttäisi siltä, että se merkitsee jättiläismäisen tehtaan, suunnattoman toimiston ja ehkä kaupunkiyhteisön loppua.”
Psykoanalyytikko Erich Fromm sanoo, että teollisen yhteiskunnan nykyiset sairaudet voidaan voittaa ”ainoastaan, jos koko järjestelmä sellaisena kuin se on ollut olemassa historian menneet 6000 vuotta voidaan korvata perin pohjin erilaisella järjestelmällä”. [Kursivointi meidän]
Uskotko, että ihmiset itse todennäköisesti toteuttavat sellaisen muutoksen, vaihtavat ”koko järjestelmän”? Kukaan ei varmasti voi sanoa, ettei heillä ole ollut aikaa sen toteuttamiseksi menneisyydessä. Sen sijaan heidän keskittymisensä itsekkäitten etujen valvomiseen toisten kustannuksella osoittaa, että sellaisia ehdottomasti tarvittavia jyrkkiä muutoksia ei tulla toteuttamaan ihmisen tahdosta.
Merkitseekö tämä sitä, että ne eivät toteudu koskaan? Päinvastoin. Tarvittavat jyrkät muutokset, kokonaan uusi elämäntapa rauhan, turvallisuuden ja onnellisuuden tuomiseksi ihmiskunnalle, tulevat väistämättä!
Kuka toteuttaa sellaisen jyrkän muutoksen? Ihmiskunnan Luoja, Jehova Jumala. Hän on antanut takeen siitä, että hän ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan” ja että hän ’musertaa ja tekee lopun’ nykyisestä asiainjärjestelmästä. – Ilm. 11:18; Dan. 2:44.
Nykyisen epätyydyttävän asiainjärjestelmän tilalle tulee yksi hallitus koko maata varten, Jumalan valtakunta, joka hallitsee taivaasta. (Matt. 6:10) Maanpäällisessä täysin uudessa järjestyksessä koneitten ei sallita enää määrätä elämisen laatua. Mitä tahansa käyttöä niillä onkin oleva, se on koituva ihmisen hyväksi. Lisäksi koska ihminen asetettiin alun perin puutarhamaiseen puistoon, paratiisiin, hän kokee suurempaa onnea ollessaan luonnon eikä betonin, teräksen, saasteen ja melun keskellä. Jeesus Kristus lupasi, että paratiisi ennallistetaan. – Luuk. 23:43.
Niinpä ne, jotka todella ottavat vastaan Jumalan sanan, odottavat ihmisen ahneen teollisen kulttuurin pian loppuvan ja sen sijaan tulevan jumalisen järiestelmän, joka on koituva ihmisen ikuiseksi onneksi.