Teollisuusvakoilu – suuri liiketoimi
TEOLLISUUSVAKOILIJOISTA on joissakin maissa tullut paljon yleisempiä kuin poliittisista vakoilijoista. Heidän toimintansa saattaa kuitenkin olla uutinen useimmille ihmisille. Miksi? Teollisuusvakoilun uhriksi joutuneet yhtiöt eivät usein mielellään päästä tapahtunutta julkisuuteen, koska siitä saattaisi olla etua heidän kilpailijoilleen. Se saattaisi myös vahingoittaa yhtiön mainetta.
Saksalaisen Der Spiegel -viikkolehden mukaan, jossa oli 20. maaliskuuta 1972 pitkä kirjoitus tästä aiheesta, teollisuusvakoilu maksaa Länsi-Saksan teollisuudelle kolme miljardia Saksan markkaa (4,8 miljardia markkaa) vuodessa. Yhdysvaltalaisille yhtiöille se maksaa joka vuosi neljä miljardia dollaria (15 miljardia markkaa). Teollisuusvakoilun sanotaan itse asiassa olevan nykyajan teollisuuden suurimpia vaaratekijöitä. Dun’s-aikakauslehti selosti lokakuussa 1970: ”On monia todistettuja tapauksia, joissa tarkkailijat ovat lentäneet helikoptereilla Detroitin koeratojen yllä ja innokkaat valokuvaajat ovat tulleet yllättäen paikalle, reväisseet pois suojapeitteen kilpailijan vielä esittelemättömien mallien päältä, näpänneet kuvia ja ajaneet pois 100 kilometrin tuntinopeudella.”
Teollisuusvakoilun laajuudesta antaa vihjeen se, että Saksassa on kahtena viime vuotena myyty 100000 teollisuusvakoilijoitten käyttämää pienoiskokoista elektronista laitetta.
Yhtiöt yrittävät suojella itseään kilpailijoittensa vakoilijoilta hankkimalla kallispalkkaisia vastavakoojia. Suurten kaupunkien puhelinluetteloiden ”keltaisilla sivuilla” on ilmoituksia ”kaupan ja teollisuuden vastavakoilun” palveluksista. Yhdysvaltain johtavalla salapoliisitoimistolla kerrotaan olevan palveluksessaan viisituhatta miestä, jotka yrittävät paljastaa tai ehkäistä teollisuusvakoilua.
Teollisuussalaisuuksien varastaminen ei ole kuitenkaan uutta. Yli 1400 vuotta sitten kaksi munkkia harjoitti teollisuusvakoilua salakuljettaessaan Kiinasta silkin valmistuksen salaisuuden, jonka Kiina oli onnistunut pitämään omana tietonaan noin 3000 vuoden ajan.
Seitsemännentoista vuosisadan alussa eräs ranskalainen jesuiitta kykeni salakuljettamaan Kiinasta posliinin valmistamisen salaisuuden ja raaka-aineet. Kahdeksannellatoista vuosisadalla erään saksalaisen apteekkarin oppipoika Johann Friedrich Böttger keksi ilman kiinalaisten tai ranskalaisten apua, miten posliinia valmistetaan, ja alkoi harjoittaa posliiniteollisuutta Dresdenissä. Pian hänen työntekijöistään tuli käytännöllisesti katsoen posliinitehtaitten vankeja, sillä Dresdeniin alkoi virrata teollisuusvakoilijoita, jotka jopa viekoittelivat työntekijöitten vaimoja ja tyttäriä yrittäessään saada salaisuuden selville.
Mistä johtuu, että teollisuusvakoilu, josta viime aikoihin asti kuultiin vain huhupuheena, on lisääntynyt ilmiömäisesti? Siihen on pohjimmaltaan kolme syytä.
Yksi tekijä on se, että teknologian ja siihen liittyvän lisääntyneen tieteellisen tutkimustyön merkitys on suuresti kasvanut. Tutkimustyö on äärimmäisen kallista, joten kiusaus toisten aherruksen hedelmien varastamiseen on suuri. Toiseksi nykyajan yhtiöitten jatkuvasti kasvaessa kilpailusta on tullut entistä rajumpaa. Ja ’laittomuuden päästessä valtaan’ kaikilla inhimillisen ponnistelun aloilla on tietenkin odotettavissa, että myös teollisuusvakoilun kaltainen tuottoisa, epärehellinen toiminta kukoistaisi. – Matt. 24:12.
Epäluotettavia työntekijöitä
Teollisuusvakoilun ahne liiketoimi tuo mieleen muinaisen sananlaskun: ”Kuka löytää luotettavan miehen?” – Sananl. 20:6.
Työntekijät ovat nykyään entistä epäluotettavampia, ja niinpä yhä useammat myöntyvät kiusaukseen myydä yhtiön salaisuuksia rahasta. Tämä on sangen todennäköistä, jos työntekijällä on mielestään valittamisen aihetta esimerkiksi sen tähden, että häntä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti, hänelle ei ole annettu ylennystä, hänet on epäoikeudenmukaisesti alennettu tai häntä on kohdeltu jollakin muulla tavalla ennakkoluuloisesti. Teollisuusvakoilun yleisyyden vuoksi jotkin yhtiöt pitävät jokaista työnhakijaa kilpailevan yhtiön mahdollisena agenttina.
Yhtiön palveluksessa jo olevien, kuten tyytymättömien tai ahneitten työntekijöitten, lisäksi teollisuusvakoilua harjoittavat myös ulkopuoliset.
Ammattivakoojat
Kerrotaan, että Länsi-Saksassa on nykyään toimisto, joka hankkii maksua vastaan minkä tahansa salaisen tiedon, jonka joku haluaa. Sen palveluksista maksettava perusmaksu saattaa olla jopa 170000 Suomen markkaa vuodessa.
Yhtiön johtavat toimihenkilöt sanovat olevansa kiinnostuneita yhteensulautumisesta kilpailevan yhtiön kanssa saadakseen tältä salaisia tietoja. Eräs vastavakoilija sanoi: ”Useimmat liike-elämän johtavat toimihenkilöt järkyttyisivät, jos he tietäisivät, miten usein keskustelut yhteensulautumisesta ovat pelkästään korkean tason vakoilun näkösuoja.”
Ammattivakooja saattaa käyttää miten monia naamioita tahansa. Hän saattaa esiintyä palotarkastajana, joka tutkii, onko paloturvallisuutta koskevia määräyksiä rikottu. Tai hän saattaa esiintyä paikanhakijana, joka haluaa tietää enemmän yhtiöstä, jossa hän aikoo työskennellä. Tai hän saattaa väittää olevansa toimittaja, joka haluaa saada ensi käden tietoja luotettavaa artikkelia varten. Niinpä eräs ammattivakooja pani vaimonsa esiintymään aikakauslehden toimittajana ja menemään alas sinkkikaivokseen hankkimaan tietoja salaisesta menetelmästä, jolla päästään eroon dieselmoottorin pakokaasuista. Luottavaiset työntekijät antoivat auliisti halutun tiedon.
Kansainvälistä vakoilua
Huomattavaa kansainvälistä vakoilua liittyi englantilaisten ja ranskalaisten yhtiöiden hallitustensa tukemina kehittämän Concorde-yliäänikoneen valmistusvaiheisiin. Poliisi löysi neuvostoliittolaisen lentoyhtiön Aeroflotin Pariisinjohtajan kodista valtavan määrän asiakirjoja, joissa esitettiin koneen rakentamisen yksityiskohtia. Vakoilijat olivat todellisuudessa kyenneet varastamaan niin paljon aineistoa, että neuvostoliittolaiset pystyivät tekemään koelentoja omalla yliäänikoneellaan TU 144:llä jopa ennen kuin englantilaiset ja ranskalaiset ehtivät suorittaa koelentoja Concordellaan.
Kehitteillä olevien lääkevalmisteiden ja lääkkeiden valmistukseen liittyvien tietojen varastaminen on myös ollut erittäin kannattavaa. Ryhmä italialaisia vakoilijoita varasti mikrobiviljelmiä, mikä merkitsi satojen miljoonien markkojen menetystä. Eräs Robert S. Aries lahjoi johtavassa amerikkalaisessa kemiallisen teollisuuden yhtiössä Merck’sissä toimivan nuoren kemianinsinöörin antamaan hänelle tietoja joistakin Merck’sin kalleimmista lääkkeistä. Aries puolestaan myi ne eräälle ranskalaiselle yhtiölle. Vei vuosia, ennen kuin syylliset, jotka tekivät saman tempun muillekin lääketehtailijoille, saatiin selville. Yhtiöt voittivat jutun oikeudessa, mutta Aries, joka määrättiin maksamaan yli 20 miljoonaa dollaria (yli 70 miljoonaa markkaa), pakeni Pariisiin, missä hänen onnistui saada patentit näille lääkkeille neljässäkymmenessä eri maassa.
Vakoilijan tehokkaat ”silmät” ja ”korvat”
On hyvin tunnettua, että me saamme suurimman osan hankkimastamme tiedosta silmiemme välityksellä, ja ammattivakoojat käyttävät silmiään tehokkaasti varastaessaan tietoja asiakkailleen. Esimerkiksi erään lentokoneen havaittiin epäilyttävällä tavalla kaartelevan rakenteilla olevan monta miljoonaa dollaria maksavan kemiallisen tehtaan yllä, jossa oli määrä valmistaa uutta, vielä patentoimatonta tuotetta. Työmiehet ilmoittivat asiasta työnantajalleen, du Pont -yhtiölle, jonka onnistui tavoittaa valokuvaaja ja tuoda hänet oikeuteen. Tuomari ratkaisi jutun du Pontin hyväksi ja sanoi: ”Kyseessä on teollisuusvakoilu, jossa lentokone on naamio ja kamera tikari. . . . Henkilö voi käyttää kilpailijansa salaista menetelmää, jos hän saa sen selville purkamalla valmiin tuotteen tai jos hän paljastaa sen omien itsenäisten tutkimustensa avulla; mutta hän ei saa karttaa näitä ponnistuksia ottamalla keksijältä hänen menetelmänsä ilman lupaa silloin, kun tämä on ryhtynyt järkeviin varotoimiin salaisuutensa säilyttämiseksi.”
Helikopterit samoin kuin nopeat kamerat, joissa on kauko-objektiivi, ovat näiden vakoilijoitten suosimia työvälineitä. Vakoilija voi valokuvata nopealla kameralla koko huipputason kokouksen lähellä olevasta rakennuksesta. Mitä hyötyä sellaisesta filmistä on? Huulilta lukemisen asiantuntija voi filmiä katselemalla saada selville kokouksen ohjelman alusta loppuun!
Koska äänen tallettaminen on helppoa, teollisuusvakoilija käyttää ”korvinaan” haluamiensa salaisten tietojen hankkimiseksi vielä todennäköisemmin nykyaikaisia elektronilaitteita. Vakoilija voi nykyään hankkia mikrofonin, joka ei ole paidannappia suurempi, ja vahvistimet, jotka ovat sormen kynnen kokoiset. Tai hän saattaa käyttää täytekynäksi naamioitua mikrofonia, jonka avulla hän voi kuulla 100 metrin päässä käytäviä keskusteluja. On jopa olemassa nauhuri, joka ei ole sokeripalaa suurempi; siinä on oma lähetin ja paristot, ja se äänittää kuuden metrin päässä käytävän keskustelun ja välittää sen 75 metrin päähän, mistä FM-vastaanotin voi ottaa lähetyksen vastaan. Vakoilija voi kiinnittää sellaisen laitteen teipillä kokouspöydän alle tai piilottaa sen johtajan kirjoituspöytään, sillä sen paristot kestävät päiviä ja jopa viikkoja. Jopa tuhkakuppi tai martinilasissa oleva oliivilta näyttävä esine saattaa itse asiassa olla elektroninen salakuuntelulaite.
Teollisuusvakoilu on todellakin suuri liiketoimi, ja se on vain yksi esimerkki tavasta, jolla tämä paha asiainjärjestelmä toimii. Jättiläisyhtiöt käyttävät suuria rahasummia toistensa vakoilemiseen ja vielä suurempia summia itsensä suojelemiseen toisten vakoilijoilta. Koska he mielellään lahjovat kilpailijoittensa työntekijöitä, seurauksena on, että he saavat suuresti epäillä omien työntekijöittensä uskollisuutta. Jos vakoilija ei onnistu lahjomaan työntekijää, hän saattaa turvautua kiristykseen. Vakooja voi käyttää viehättävää prostituoitua saadakseen työntekijän halukkaaksi sovittelemaan ja vakuuttaa sitten uhrilleen, että teko pysyy salassa, jos hän on yhteistoiminnallinen ja hankkii halutut tiedot työnantajansa kilpailijalle.
Kaikki tällainen toiminta tuo mieleen apostoli Johanneksen sanat: ”Tätä kaikkea tarjoaa teille maailma: kaikkea mitä syntinen ihmisluonto haluaa, mitä silmä näkee ja himoaa, kaikkea mistä ihminen elämässä ylpeilee. Ei se ole Isästä vaan maailmasta.” (1. Joh. 2:16, 17, Uusi testamentti nykysuomeksi) Teollisuusvakoilu on vain yksi syy siihen, miksi nykyinen asiainjärjestelmä lakkaa olemasta tulevassa ”suuressa ahdistuksessa” tehdäkseen tietä uusille taivaille ja uudelle maalle, missä vanhurskaus asuu. – 2. Piet. 3:13.