Kauppamaailman nousu ja tuho

3. osa: Ahne kauppa paljastaa todellisen luonteensa

KUN 1500-luku alkoi, Euroopan kaupan valtiaita olivat pohjoisessa hansaliitto eli pohjoissaksalaisten kaupunkien kauppaliitto, lännessä Englanti ja Hollanti ja etelässä Venetsia.

Maustekauppa oli vuosisatoja Venetsian monopolina. Arabien ja myöhemmin turkkilaisten kanssa tehdyt sopimukset sulkivat tehokkaasti idän kauppareitit mahdollisilta kilpailijoilta. Niiden, jotka halusivat uhmata tätä monopolia, täytyi ruveta etsimään Kauko-itään uusia reittejä. Näin myös kävi. Eräänä tällaisen etsinnän seurauksena oli Amerikoitten löytyminen ja joutuminen eurooppalaisten vallanalaisuuteen.

1490-luvulla paavi antoi Portugalille ja Espanjalle luvan rynnistää valloittamaan silloista tuntematonta maailmaa. Näiden kahden katolisen suurvallan tavoitteitten takana oli muutakin kuin vain uskonnollinen into. Professori Shepard Clough selittää: ”Heti kun valloittajat olivat saaneet vahvistetuksi oikeutensa vasta löytämiinsä alueisiin, he ryhtyivät aikailematta ammentamaan itselleen sitä taloudellista hyötyä, jota nämä heidän löytönsä suinkin saattoivat tarjota.” Hän jatkaa: ”Eurooppalaisten tulokkaiden kiire rikastumaan oli melkeinpä luonnottoman kiihkeää. Tämä kiintoisalla tavalla selittää, miksi tutkimusmatkoille pohjimmiltaan lähdettiin ja mille länsimaitten vallitsevat ideologiat pohjimmiltaan perustuvat.” Kullanhimo ja voimakas halu käännynnäisten tekemiseen antoivat espanjalaisille konkistadoreille intoa ja tarmoa heidän ryöstäessään Uutta maailmaa.

Näihin aikoihin oli Hollanti kasvamassa hallitsevaksi kauppavallaksi, eikä tätä kehitystä pystynyt yksikään toinen kaupan jättiläisistä pysäyttämään. 1600-luvun aikana kävi ilmeiseksi, että ainoastaan Englanti oli kyllin voimakas uhmaamaan Hollantia. Taloudellinen kilpailu kiihtyi. Vuoteen 1618 päättyneenä 30 vuoden ajanjaksona Englannin laivasto kaksinkertaistui, kun taas Hollannin kauppalaivasto oli 1600-luvun puolivälissä noin neljä kertaa niin suuri kuin Italian, Portugalin ja Espanjan sotalaivastot yhteensä.

Euroopan kaupan painopiste oli näin siirtynyt Välimeren alueelta Atlantin rannikolle. Shepard Clough sanoo sitä ”kaupan vallankumoukseksi” ja ”yhdeksi historian mahtavista paikanvaihdoksista”, ja hänen mukaansa se loi ”taloudellista vaurautta, joka mahdollisti Länsi-Euroopan nousemisen johtoasemaan politiikan ja sivistyksen alalla läntisessä kulttuurissa”.

Kaupan jättiläisiä joiden valta ei perustunut vain hyviin tekoihin

Vuonna 1602 sulauttivat hollantilaiset joukon kauppiaittensa johtamia kauppahuoneita Hollannin Itä-Intian kauppakomppaniaksi. Sen lisäksi että se seuraavina vuosikymmeninä onnistui käymään jonkin verran kauppaa Japanissa ja Jaavan saarella, se myös karkotti portugalilaiset alueilta, jotka nykyisin tunnetaan Länsi-Malesiana, Sri Lankana ja Molukkeina (Maustesaarina). Shepard Clough sanoo: ”Portugalilaisten ja espanjalaisten tavoin [hollantilaiset] halusivat pitää kaiken Aasian kaupasta koituvan hyödyn itsellään.” Eikä tätä pidä ihmetellä, sillä kaupankäynti oli ollut Hollannille niin tuottoisaa, että 1600-luvulla siitä oli tullut jokaista asukasta kohden laskettuna Länsi-Euroopan vaurain maa. Amsterdamista tuli länsimaiden raha- ja kauppakeskus. – Ks. sivun 23 tekstiruutua.

Tanska ja Ranska perustivat samantapaisia kauppakomppanioita. Kauppakomppanioista vanhin ja myöhemmin myös vaikutusvaltaisin oli kuitenkin Englannin Itä-Intian komppania, joka oli perustettu vuonna 1600. Sen onnistui työntää ranskalaiset ja portugalilaiset pois Intiasta. Myöhemmin englantilaiset saavuttivat kauppaylivallan myös Kiinassa.

Näihin aikoihin harjoitti Hollannin Länsi-Intian kauppakomppania läntisellä pallonpuoliskolla sokeri-, tupakka- ja turkiskauppaa. Sen jälkeen kun englantilaisten perustama Hudson’s Bay -kauppakomppania oli tullut Kanadaan vuonna 1670, he etsivät innokkaasti meritietä Atlantilta Pohjois-Amerikan pohjoispuolitse Tyynellemerelle, samalla kun he kävivät kauppaa Hudsoninlahtea lähellä olevien alueitten kanssa.

Toimittaja Peter Newman sanoo Hudson’s Bay -kauppakomppanian ja erään sen kilpailijan, North West -kauppakomppanian, välisestä kamppailusta, että se oli ”yhtiöitten kilpailua markkina-alueista ja turkiksista, mutta se muuttui nopeasti vallan ja alueitten tavoitteluksi. – – Ne selvittelivät keskinäisiä välejään verenvuodatuksen avulla.” Todellisia uhreja olivat intiaanit, joiden kanssa ne molemmat kävivät kauppaa. Hänen mukaansa ”alkoholista tuli maksuväline turkiskaupassa”, ja hän lisää, että ”alkoholin kauppaaminen johti perheiden rappeutumiseen, ja tuhosi suuren osan intiaanien kulttuurista”.a

Näin oli syntynyt kaksi voimakasta ja vaikutusvaltaista kaupan jättiläistä, joiden mahti perustui sokeriin, mausteisiin ja – verenvuodatukseen. Ahne kauppa oli ruvennut paljastamaan todellista luonnettaan. Historiateoksessa The Columbia History of the World mainitaan: ”Maailman meriä purjehtiessaan hollantilaiset ja englantilaiset palvelivat kaupan intressejä – –. Tärkeintä näille kauppakomppanioille oli taloudellisen hyödyn tavoittelu.” – Kursivointi lisätty.

Toisten kustannuksella hyötyminen

1500–1700-luvuilla vaikutti merkantilismina tunnettu talousjärjestelmä voimakkaasti eurooppalaiseen ajattelutapaan. Tietosanakirja The New Encyclopædia Britannica selittää: ”[Merkantilismin] mukaan valtion ensisijaisena tehtävänä oli rikkauksien hankkiminen, etenkin kullan muodossa. – – Merkantilistisen ajattelun sanelema kauppapolitiikka oli sen mukaisesti yksinkertainen: pyri suosimaan vientiä, asettamaan esteitä tuonnille ja hankkimaan näin syntyvän kauppataseen ylijäämän avulla maahan kultaa.”

Tällaisen politiikan toteuttaminen aiheutti usein suurta epäoikeudenmukaisuutta. Siirtomaita riistettiin siirtämällä niistä anastettua kultaa tonnikaupalla emämaahan. Lyhyesti sanottuna merkantilismi korosti sitä itsekästä, ahnetta asennetta, jota kauppamaailma syntymästään saakka on vaalinut, ja tuo sama henki on yhä olemassa.

Merkantilismilla oli arvostelijansa, eikä skotlantilainen Adam Smith ollut heistä suinkaan vähäpätöisin. Tältä maineikkaalta filosofilta ja taloustieteilijältä ilmestyi vuonna 1776 kansantaloutta käsittelevä kirja nimeltä An Inquiry Into the Nature and Causes of the Wealth of Nations (osittain suomennettu vuonna 1933 nimellä Kansojen varallisuus). Vaikka Smith vastusti merkantilismia, hän ei tuominnut itsekkyyteen perustuvaa omanvoitonpyyntiä. Hän päinvastoin väitti, että ihmisiä johtaa ”näkymätön käsi”, joka panee heidät tavoittelemaan omia itsekkäitä etujaan taloudellisen kilpailun avulla. Toisaalta hän väitti, että sama oman edun tavoittelu voi olla hyödyksi myös koko yhteiskunnalle.

Adam Smith kannatti laissez-faire (ranskaksi: ”antaa tapahtua”) -teoriaa, jonka mukaan valtioitten tulee puuttua mahdollisimman vähän yksityisten ihmisten talousasioihin. Näin hän lausui selkeästi julki perinteisen kapitalismin ideologian.

Kapitalismille, nykyajan vallitsevalle ja joidenkuiden mielestä myös menestyksekkäimmälle talousjärjestelmälle, on tunnusomaista yksityisomistus ja se, että yksityishenkilöt tai yhtiöt saavat vapaan kilpailun vallitessa käydä keskenään kauppaa päämääränään taloudellinen voitto. Nykyaikaisen kapitalismin historia alkoi 1500-luvulla keskisen ja pohjoisen Italian kaupungeista, mutta se kuitenkin juontaa juurensa paljon kauempaa. Historian emeritusprofessori Elias J. Bickerman selittää, että ”sana ’kapitaali’ tulee latinan sanan caput ’pää’ kautta babylonialaisesta sanasta, joka myös tarkoitti ’päätä’ ja jolla oli sama merkitys sen ajan taloudessa”.

Kauppa on paljastanut todellisen luonteensa yksityisten ihmisten ja valtioitten oman edun tavoittelussa. Se ei ole esimerkiksi kavahtanut salaamasta tosiasioita. Historiateos The Collins Atlas of World History tietää kertoa: ”Kartanpiirtäjilläkin on ollut oma osuutensa kaupan kauaskantoisissa suunnitelmissa, vaikka he eivät itse olisi sitä aina halunneetkaan. Löydöt paljastavat mittaamattoman arvokkaita rikkauksien lähteitä. Sallitaanko kartanpiirtäjän paljastaa tällaisia tietoja maailmalle? Eikö hänen sen sijaan tule pitää ne piilossa mahdollisilta kilpailijoilta? – – 1600-luvulla Hollannin Itä-Intian kauppakomppania ei julkaissut asiakirjoja, jotka olisivat antaneet sen kilpailijoille tietoja.”

Kauppa on saanut aikaan vielä jotakin paljon pahempaa. 1600–1800-luvuilla se myi noin kymmenen miljoonaa afrikkalaista orjiksi, ja heistä kuoli tuhansia, kun heitä kuljetettiin Amerikoihin. Alex Haleyn vuonna 1977 ilmestynyt kirja Juuret ja sen pohjalta tehty samanniminen televisiosarja antoivat havainnollisen kuvan tästä järkyttävästä murhenäytelmästä.

Rakennuskivet – miten niitä haluttaisiin käyttää?

Ihmisen historian alusta saakka epätäydelliset ihmiset ovat oppineet monenlaisia asioita yrityksen ja erehdyksen kautta. Uusissa keksinnöissä hyödynnettiin luonnontieteen perustotuuksia, joita ei ollut saatu selville Jumalan antamien tietojen avulla, vaan väsymättömän tutkimustyön avulla tai kenties sattuman kautta. Kun Englannin talouselämä alkoi vuonna 1750 muuttua maatalousvaltaisesta teollisuusvaltaiseksi ja koneita käyttäväksi, jotkin näistä keksinnöistä olivat kuin rakennuskiviä, jotka olivat jo olemassa ja odottamassa, että niitä käytettäisiin uuden maailman rakentamisessa.

Tuulimyllyt, joita tiedetään olleen Iranissa ja Afganistanissa jo 500- ja 600-luvuilla, raivasivat tietä uusien energialähteitten keksimiselle ja kehittelemiselle. Olisiko ahne kauppa halukas luopumaan ylettömistä voitoistaan, jotta taattaisiin se, että nämä lähteet olisivat turvallisia, saasteettomia ja käyttövarmoja? Vai käyttäisikö se hyödykseen energiakriisejä – mahdollisesti jopa aiheuttaisi niitä – omanvoitonpyynnin takia?

Kiinassa 900-luvulla keksitty ruuti oli siunaus kaivos- ja rakennustoiminnalle. Olisiko ahneella kaupalla kuitenkaan moraalista ryhtiä olla käyttämättä sitä hyväkseen, niin että se ei valmistaisi aseita, jotka rikastuttaisivat asekauppiaita ihmishenkien kustannuksella?

Valurauta, jota kiinalaiset käyttivät ilmeisesti jo 500-luvulla, oli teräksen edeltäjä. Teräs taas oli se metalli, jonka varaan uusi maailma tultaisiin rakentamaan. Olisiko ahne kauppa halukas tyytymään pienempiin voittoihin, jotta ei syntyisi saasteita, onnettomuuksia ja tapaturmia eikä liikakansoitusta ja tilanahtautta, jotka teollinen aikakausi toisi tullessaan?

Aika näyttäisi sen. Oli miten oli, nämä ja muut rakennuskivet tulisivat vääjäämättä aiheuttamaan maailmassa vallankumouksen, josta vuorostaan olisi seurauksena jotakin sellaista, mitä maailma ei ollut vielä siihen mennessä nähnyt. Siitä enemmän seuraavassa numerossa: ”Teollinen vallankumous – mihin se johti?”

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 23]

Pankkitoiminta

Ennen ajanlaskumme alkua: Muinaisessa Babyloniassa ja Kreikassa temppelit ottivat rahaa säilytettäväksi turvallisiin säilytyspaikkoihin. Koska kaikki eivät vaatineet rahojaan takaisin yhdellä kertaa, osa niistä voitiin lainata rahantarpeessa olleille.

Keskiaika: Nykyaikaisen pankkitoiminnan alullepanijoita ja kehittelijöitä olivat italialaiset kauppiaat, joiden matkustavat kirjurit, asiamiehet, toimittivat maksumääräyksiä maasta toiseen. Englannissa alkoivat kultasepät periä korkoa niistä heille talletetuista rahoista, joita he lainasivat toisille.

1408: Genovaan perustettiin pankkiliike, jota jotkut ovat pitäneet nykyajan pankkien edeltäjänä. Vastaavanlaiset perustettiin vuonna 1587 Venetsiaan ja vuonna 1609 Amsterdamiin. Erään historioitsijan mukaan ”Amsterdamin pankki myötävaikutti tehokkailla palveluksillaan siihen, että Amsterdamista tuli maailman rahakeskus”.

1661: Tukholman pankki, Amsterdamin pankin sivukonttori, alkoi laskea liikkeelle seteleitä (sitoumuksia, jotka pankki ilmoitti vaadittaessa lunastavansa) – käytäntö, jota englantilaiset myöhemmin kehittelivät edelleen.

1670: Lontooseen perustettiin maailman ensimmäinen clearing- eli selvityslaitos, jonka tehtävänä oli eri pankkien välisten saatavien ja velkojen selvittely. Englannissa keksittiin tuona vuonna myös ensimmäiset šekit, joiden avulla pankkiasiakas saattoi siirtää talletustodistuksia muihin pankkeihin tai luovuttaa osan tilillään olevista varoista toisille ihmisille.

1694: Perustettiin Bank of England, Englannin pankki, josta tuli johtava setelinantoon oikeutettu pankki (paperirahan luoja).

1944: Kansainvälisen jälleenrakennuspankin eli Maailmanpankin (IBRD) perustaminen. Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestönä toimiva rahalaitos. Myöntää jäsenmailleen lainoja jälleenrakennustoimintaan ja taloudelliseen kehittämistyöhön.

1946: Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) perustaminen. Pyrkii ”edistämään rahayhteistyötä, vakauttamaan valuuttoja, laajentamaan kauppaa ja vähentämään maksutasehäiriöitä”. – The Concise Columbia Encyclopedia.

1989: Delors-suunnitelmassa esitetään, että Euroopan yhteisölle EY:lle muodostetaan 1990-luvulla yhteinen valuutta ja yhteinen keskuspankki.

1991: Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) toiminnan käynnistyminen. Sitä oli vuonna 1990 perustamassa yli 40 valtiota. Sen tehtävänä on tukea lainoin Itä-Euroopan maiden heikkoa taloutta.

[Kuva s. 21]

Intiaanit, joille usein annettiin maksuksi alkoholia, olivat valkoisen miehen harjoittaman kaupankäynnin uhreja

[Lähdemerkintä]

Harper’s Encyclopaedia of United States History