Pehmeä kuskus

Herätkää!-lehden Papua-Uuden-Guinean-kirjeenvaihtajalta

JOUDUTTUAAN huomion kohteeksi pehmeä pikkuotus tuijotti meitä hämmästyneenä suurensuuret kosteat silmät tulvillaan viattomuutta. Sen pyöreiden kasvojen hallitsevana piirteenä oli esiin työntyvä kärsä, ja sen korvat olivat melkein kokonaan kätkössä turkin seassa. Tämä epätavallinen kellanvalkoinen karvapallo pitkine karvattomine häntineen oli kuskus.

Siirtyessämme lähemmäksi nähdäksemme sen paremmin se pakeni korkeammalle puihin tarttuen oksiin kaikilla neljällä jalallaan ja toisinaan hännällään, ja näin se pääsi murjottamaan ylhäiseen yksinäisyyteensä.

Koalan serkku

Kuskus on yksi niistä epätavallisista eläimistä, joita tavataan ainoastaan Uuden-Guinean saarella, Pohjois-Australiassa ja sen lähisaarilla. Vaikka kuskus ei olekaan yhtä tunnettu kuin sen kuuluisa serkku koala, yhtäläisyyksiä on monia.

Koalan tavoin kuskus on pussieläin, mikä tarkoittaa sitä, että synnytettyään poikasensa, joita on kahdesta neljään kerrallaan, se kantaa ja imettää niitä pussissa. Kuskus on lisäksi ujo ja hidasliikkeinen puiden asukki. Sen päiväohjelma sisältää nukkumista, ja aina vain nukkumista. Se ahtautuu oksanhaaraan korkealle puuhun ja sen vaaleanpunainen häntä roikkuu kuin ylösalaisin käännetty kysymysmerkki. Näin se viettää päivänsä täysin tietämättömänä alhaalla olevasta touhusta ja hyörinästä. Koska se on yöeläin, se virkistyy illan mittaan.

Luonnollisessa elinympäristössään kuskus käyttää ravinnokseen enimmäkseen puiden lehtiä, silmuja ja pehmeäkuorisia hedelmiä sekä pikkulintuja ja hyönteisiä. Sen tieteellinen nimi Phalanger tarkoittaa ’sormellista’. Näimme yhden kuskuksen jököttelevän pulskalla takapuolellaan, kuorivan pikkutarkasti banaanin ja nuoleskelevan sitä sitten vähän samaan tapaan kuin me syömme jäätelötötterön.

Viehättävä lemmikki

Ehkä juuri sävyisän luonteensa vuoksi kuskus on melko suosittu lemmikki. Sillä on kieltämättä viehätysvoimaa. Ensiksikin se on värikäs. Itse turkin väri saattaa vaihdella lähes täysin valkoisesta, kellanruskeasta tai harmaan eri sävyistä melkein kokonaan mustaan. Jotkut ovat täplikkäitä, kun taas toisilla on tumma juova selässään. Kuskuksen villainen, pyöreä olemus, sen jatkuva utelias tuijotus ja sen hitaat ja verkkaiset liikkeet tekevät siitä viehättävän lemmikin.

Voit jopa rutistella kuskusta kuin kissaa, kun vain muistat varoa sen teräviä kynsiä. Kuskus voi kasvaa noin 60 senttimetriä pitkäksi, ja lisäksi on vielä häntä, jonka pituus on kolmisenkymmentä senttimetriä. Hännän pää on karvaton ja karkeiden suomujen peitossa, mikä saa sen näyttämään ja tuntumaan hienolta hiekkapaperilta – siitä onkin apua tarttumisessa.

Yksi lajin edustajista huvitti meitä näyttämällä, miten maissintähkän voi syödä. Se piti tähkästä kiinni molemmilla käpälillään, pureskeli yhden jyvärivin kerrallaan, ja ennen kuin se siirtyi riviltä toiselle, se nuuhki edellistä, juuri syömäänsä riviä varmistaakseen sen, ettei yksikään jyvä ollut jäänyt syömättä. Mutusteltuaan kaikki jyvät se nuoleskeli käpälänsä puhtaiksi ja oikaisi itsensä pitkälleen puunoksalle pulleana ja tyytyväisenä.

Kuskuksella on tuskin muita vihollisia kuin ihminen. Alkuasukkaat pyydystävät eläintä sen lihan vuoksi ja valmistavat sen kauniista turkista lyhyitä viittoja ja päähineitä. Nykyään se että ihminen on tunkeutunut sen luonnolliseen elinympäristöön, sademetsään, muun muassa maankäytön, kaivostoiminnan ja turismin välityksellä, on suureksi uhkaksi sen elossasäilymiselle. Tämä on jälleen yksi esimerkki siitä, miten ihminen turmelee sitä, minkä Jumala on uskonut hänen haltuunsa (1. Mooseksen kirja 1:26; Ilmestys 11:18).