Tarkkailemme maailmaa
”Lajien joukkotuho”
Nykyään on olemassa miljoonia kasvi- ja eläinlajeja. Tutkijat arvioivat aikoinaan, että niin kauan kuin luomakunta on ollut olemassa, lajeja on hävinnyt (tautien takia sekä ravinnon ja sopeutumiskyvyn puutteen vuoksi) keskimäärin alle 10 lajin vuosivauhtia. YK:n tiedotustoimiston mukaan tutkijat uskovat lajien häviämisen olevan nyt satoja, kenties tuhansia kertoja nopeampaa. Vuonna 1970 kuoli joka päivä arviolta yksi laji sukupuuttoon. Vuoteen 1990 mennessä häviämisvauhti oli kiihtynyt jo yhteen lajiin tunnissa. Vuonna 1992 lajeja hävisi jo 12 minuutin välein. Tärkein syy lajien häviämiseen on niiden luonnollisen elinympäristön katoaminen, jota hakkuut, kaupunkien laajentuminen, maanviljelyksen muuttuminen ja ilman ja vesien saastuminen ovat aiheuttamassa. Monet luonnonsuojelijat puhuvat nykyään planeetallamme tapahtuvasta ”lajien joukkotuhosta”. YK:n ympäristöohjelman UNEP:n johtaja Mostafa Tolba on sanonut: ”Jos Charles Darwin eläisi nykyään, hän mitä todennäköisimmin ei tutkisi lajien syntyä, vaan laatisi niille muistokirjoituksia.”
Miten kehitysapua jaetaan?
Onko kehitysavusta paljon hyötyä köyhille? YK:n kehitysohjelman UNDP:n uuden vuosiraportin (Human Development Report 1992) mukaan kehitysavusta menee vain 27 prosenttia niihin kymmeneen maahan, joissa on 72 prosenttia maailman köyhimmistä ihmisistä. Rikkain 40 prosenttia kolmannen maailman maista saa yli kaksi kertaa niin paljon apua kuin köyhin 40 prosenttia. Eteläisen Aasian maat, joissa asuu melkein puolet maailman köyhimmistä ihmisistä, saa vuosittain kehitysapua noin 20 markkaa asukasta kohden. Lähi-idän maat, joissa kansantuote asukasta kohden laskettuna on kolme kertaa suurempi kuin Etelä-Aasiassa, saavat henkeä kohden noin 220 markkaa. Raportissa todetaan edelleen, että maat, jotka käyttävät runsaasti rahaa aseisiin, saavat kehitysapua asukasta kohden kaksi kertaa niin paljon kuin ne maat, jotka käyttävät aseisiin vähemmän rahaa. Prosentuaalisesti pienin osa kehitysavusta (noin 7 prosenttia, kun auttajana on vain yksi maa, ja 10 prosenttia, kun auttajamaita on monta) menee ihmisten perustarpeitten tyydyttämiseen: koulutukseen, terveydenhoitoon, puhtaan juomaveden hankkimiseen, hygieniaan, perhesuunnitteluun ja ravitsemusohjelmiin.
Ydinasepainajaisen vaara
”Länsi on epäonnistunut yrityksissään estää ydinaseita leviämästä, ja on alkanut uusi, entistä paljon vaarallisempi aikakausi, jolle on tunnusomaista ydinaseitten nopea lisääntyminen”, kirjoittaa aikakauslehti U.S.News & World Report. Nyt länsimailla on kaksi vaihtoehtoa: joko estää voimakeinoin muita valtioita hankkimasta itselleen ydinaseita tai ”oppia elämään maailmassa, jossa lähes jokaisella valtiolla, joka haluaa saada ydinaseita, myös on niitä”. Miten tällaiseen tilanteeseen on tultu? ”Se, mikä vuonna 1943 oli hyvin vaikeaa lahjakkaimmillekin ihmisille, on nykyisin helppoa tavallisille ihmisille”, sanoo entinen ydinaseiden suunnittelija, fyysikko Richard Garwin. Matemaattiset ongelmat, joiden kanssa sen ajan parhaat lahjakkuudet joutuivat painimaan tosissaan, voidaan nykyään ratkaista henkilökohtaisella tietokoneella. Sitä paitsi päättäväisten valtioitten on entistä helpompaa hankkia pommin valmistamiseen tarvittavaa taitoa ja välineistöä. Ydinaseitten leviämistä yritetään estää 27 valtion viime huhtikuussa solmimalla sopimuksella, jonka tarkoituksena on rajoittaa sellaisten materiaalien ja laitteiden myyntiä, joita voidaan käyttää atomipommien valmistamiseen. Sopimuksessa on kuitenkin merkittäviä aukkoja, sillä sen ulkopuolelle jäi monia sellaisia maita, jotka pystyvät valmistamaan ydinaseita tai jotka haluaisivat päästä valmistamaan niitä.
Australiassa syödään paljon lääkkeitä
Australiassa tehty maanlaajuinen terveystutkimus on antanut huolestuttavia tuloksia. Tutkimus osoitti joka 50. australialaisen käyttävän rauhoittavia lääkkeitä joka päivä. Lisäksi 750000 myönsi käyttäneensä jossakin vaiheessa tutkimusta edeltäneiden kahden viikon aikana Valiumia ja muita sen kaltaisia lääkkeitä. Sydneyssä ilmestyvän The Sun-Herald -sanomalehden mukaan Australian valtakunnallinen lääkkeiden ja alkoholin tutkimuskeskus sanoo, että lääkärit kirjoittavat joka vuosi lähes 10 miljoonaa kertaa bentsodiatsepiineja ja että ne ovat eniten käytettyjä reseptilääkkeitä länsimaissa. Erään tämän tutkimuslaitoksen tutkijan mukaan monet niistä, jotka säännöllisesti käyttävät tällaisia lääkkeitä, eivät välttämättä edes tajua tulleensa riippuvaisiksi niistä.
Afrikan uusi vitsaus
”Huumekaupasta on tullut pahimpia [Afrikan] mantereen olojen vakautta ja talouden kehitystä uhkaavia vaaroja.” Näin sanoo Etelä-Afrikan Afrikka-instituutissa työskentelevä tri Simon Baynham Johannesburgissa ilmestyvässä The Star -sanomalehdessä. Huumekauppa on lisääntynyt voimakkaasti Afrikassa viime vuosikymmenellä, sillä siitä on maantieteellisesti edullisen sijaintinsa ansiosta tullut tärkeä välietappi Kolumbiasta ja Aasiasta saapuville huumekuljetuksille. ”Vuonna 1990 oli kolmannes Euroopassa takavarikoidusta heroiinista tullut Afrikan kautta”, sanoo Baynham. Hänen mukaansa kansainvälinen huumekauppa ja terroristijärjestöt ovat myös lisäämässä yhteistyötään. Baynham pitää Afrikan huumekauppaa ilmiönä, josta voi tulla ”uusi, valtavat mittasuhteet saavuttava epidemia” ja joka ”vain lisää Afrikan ongelmia sen jo nykyisellään kärsiessä sodista, nälästä ja aidsista”.
Ylijäämämaito maahan
Etelä-Afrikan tasavallassa ovat meijerit viimeisten viiden vuoden aikana kaataneet maahan miljoonia litroja maitoa, vaikka ympärillä kärsitään ankarasta ravinnonpuutteesta. Meijerivirasto kerää meijereiltä veroa, joka sen oli määrä käyttää ylijäämämaidon jakelukustannuksiin. Koska se ei kuitenkaan ollut tehnyt näin, muuan Etelä-Afrikan maitokauppiasyhdistyksen virkailija sai aiheen sanoa: ”Mitä voimme tehdä? Meidän on kaadettava se maahan. Meidän ei ole taloudellisesti järkevää heikentää omia markkinoitamme antamalla se pois tai maksamalla sen pois viemisestä.” Toisetkin tahot ovat pahoitelleet tällaista tuhlausta. Etelä-Afrikan vanhustenneuvosto sanoo maitoa kaadettavan maahan ”aikana, jolloin miljoonat iäkkäät eteläafrikkalaiset saavat vain vaivoin ostetuksi sen, mitä he tarvitsevat hengenpitimikseen”.
Araknofobia aiheetonta
Araknofobia (hämähäkkikammo) ”on usein seurausta tietämättömyydestä”, kirjoittaa aikakauslehti South African Panorama. Lehdessä kerrotaan työstä, jota on tehnyt Afrikan hämähäkkien parhaisiin tuntijoihin lukeutuva tri Ansie Dippenaar, ja siinä mainitaan, että kaikista maailman tunnetuista hämähäkkilajeista on vain 0,2 prosenttia ihmisille vaarallisia. Näitä pieniä luontokappaleita ei pitäisi kohdella vihollisina, vaan ystävinä silloin, kun ne ovat omalla paikallaan. Ne ovat korvaamattoman arvokkaita viljan tuholaisten torjunnassa. Joidenkin lajien yksilöt pystyvät tappamaan jopa 200 tuholaisentoukkaa päivässä. Jos hämähäkkien sallitaan olla esimerkiksi mansikkapellolla, pellon tuotto voi kasvaa hehtaaria kohden jopa 6000 kiloa suuremmaksi kuin niillä pelloilla, joilta hämähäkit on hävitetty. Kirjoituksessa todetaan vielä: ”Viljelijöitten pitäisi suojella hämähäkkejä, sillä näin he voivat myös vähentää kalliitten, ympäristön saastumista edistävien tuholaismyrkkyjen käyttöä.”
Tuskallista musiikkia
”Pane se heti hiljemmalle”, ovat ärtyneet vanhemmat jo kauan huutaneet lapsilleen. Monet nuoret ovat sitä mieltä, että he voivat nauttia musiikista vasta silloin, kun he fyysisesti tuntevat sen rytmin vaikutuksen itsessään. Vaikka äänekkään musiikin on yleensä ajateltu aiheuttavan kuulon heikkenemistä, niin kanadalaisen The Globe and Mail -lehden mukaan se voi aiheuttaa myös tinnitusta, jatkuvaa korvan soimista. Tinnitukseksi luetaan ”päässä, useimmiten molemmissa korvissa, kuuluvat kilinät, surinat, suhinat, kohinat tai sihinät. Tämä [kuvaus] ei kuitenkaan kerro tästä äänestä koko totuutta”, lehti jatkaa. Sillä, joka sen saa, ”ei ole enää koskaan täydellistä rauhaa ja hiljaisuutta”, sanoo Kanadan korvien soimisesta kärsivien yhdistyksen koordinaattori Elizabeth Eayrs. Erityisen suuressa vaarassa ovat ne korvakuulokkeitten käyttäjät, jotka säätävät musiikin niin lujalle, että toisetkin kuulevat sen. Monet heistä eivät myöhemmällä iällä kykene enää nauttimaan musiikista eivätkä muistakaan äänistä lähimainkaan sillä tavoin kuin aikaisemmin.
Paavi pyytää anteeksi
Paavi Johannes Paavali II on pyytänyt Afrikan mantereelta kahdesti anteeksi orjakauppaa. Ensimmäisen kerran hän teki näin helmikuussa, vieraillessaan Senegalissa. Tuolloin italialainen päivälehti Corriere della Sera kertoi, että paavi oli pyytänyt ”’anteeksiantoa taivaalta’ ja anteeksiantoa Afrikalta historialliselle orjuusrikokselle, joka tahrasi kristittyjäkin”. Toisen anteeksipyyntönsä paavi esitti kolmisen kuukautta myöhemmin, vieraillessaan São Tomén saarella. Vatikaanissa paavi selitti, että ”koska kirkko on myös syntisistä ihmisistä koostuva yhteisö, rakkauden käskyä on rikottu vuosisatojen kuluessa. – – Heikkouksia oli sekä yksilöillä että ryhmillä, jotka kaunistivat itsensä kristittyjen nimellä.” Päivälehti La Repubblica sanoi ”paavin anteeksipyyntöjä” tarkastellessaan, että paavi puhui ”kristittyjen syntisyydestä yleensä, mutta hän olisi voinut puhua myös paaveista, Rooman kongregaatioista sekä piispoista ja papeista. Orjuuden historia ei näet anna katolisen kirkon hierarkiallekaan puhtaita papereita.”
Japanilaiset pitkäikäisiä
Ihmisten odotettavissa oleva elinikä on suurempi Japanissa kuin missään muussa maailman maassa, kertovat Maailman terveysjärjestön WHO:n tuoreimmat tilastot. Tällä hetkellä naisten odotettavissa oleva keskimääräinen elinikä Japanissa on 82,5 ja miesten 76,2 vuotta. Toiseksi korkein se on naisilla Ranskassa, 81,5 vuotta, ja kolmanneksi korkein Sveitsissä, tasan 81 vuotta. Miehillä odotettavissa oleva elinikä on toiseksi korkein Islannissa, 75,4 vuotta, ja kolmanneksi korkein Kreikassa, 74,3 vuotta. WHO:n 350-sivuinen tilastollinen vuosikirja sisältää muitakin kiintoisia tietoja. Tätä nykyä naisten hedelmällisyys on suurinta Ruandassa, jossa jokaisella naisella on keskimäärin 8,3 lasta. Itsemurhakuolleisuus on pienintä Bahamasaarilla, 1,3 tapausta 100000 asukasta kohden, ja suurinta puolestaan Unkarissa, 38,2 tapausta 100000 asukasta kohden. Tieliikenteessä kuolleita on suhteellisesti eniten pienessä Surinamin valtiossa Etelä-Amerikassa, 33,5 kuolonuhria 100000 asukasta kohti. Vähiten heitä on Maltalla, 100000 asukasta kohden vain 1,6 tieliikenteessä kuollutta.