Häviääkö tulevaisuutemme polttopuiden mukana savuna ilmaan?
Herätkää!-lehden Nigerian-kirjeenvaihtajalta
AURINKO laskee, ja Afrikan taivas alkaa punertaa. Sampa keittää miehelleen ja lapsilleen riisiä. Hän kauhoo vettä ämpäristä ja kaataa sen savun mustuttamaan alumiinikattilaan. Kattilan alla palaa kolmessa paksussa oksassa rätisten pieni tuli.
Lähellä on lisää puita läjässä. Sampa ostaa niitä miehiltä, jotka tuovat niitä kuorma-autolla vuoristosta. Puu on välttämätöntä. Ilman puita ei voi pitää tulta. Ilman tulta riisin keittämisestä ei tule mitään.
Sampan vanhin poika sanoo: ”Kun meillä ei ole puita, emme syö.” Hän viittaa kädellään kohti kukkuloilla sijaitsevia rikkaitten taloja. ”Noissa taloissa on sähköä. Niissä on helloja, jotka toimivat sähköllä, ja sellaisia helloja, jotka toimivat kaasulla.” Hän kääntyy nuotioon päin, kohauttaa olkapäitään ja sanoo: ”Me käytämme puita.”
Sampalla ja hänen perheensä jäsenillä on paljon kohtalotovereita. 75 prosentilla kehitysmaiden asukkaista ei ole muuta vaihtoehtoa kuin käyttää puuta polttoaineena ruoanlaitossa ja lämmityksessä. Puuta on kuitenkin vain hyvin niukasti.
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n mukaan polttopuukriisi ei ole nykyään enää mikään vähäpätöinen asia. Noin miljardilla kehitysmaissa asuvalla on näet pulaa polttopuusta. Tällä menolla heidän määränsä voi vuosituhannen loppuun mennessä helposti kaksinkertaistua. Eräs FAO:n edustaja on sanonut: ”Ravinnon hankkimisesta maailman köyhille ei ole paljoakaan hyötyä, jos he eivät kykene laittamaan sitä itselleen ruoaksi.”
Miksi puusta on pulaa?
Varhaisimmista ajoista saakka ihmiset ovat käyttäneet puuta polttoaineena. Syynä on ollut se, että puuta on helppo käsitellä. Sen keräämiseen ei tarvita kalliita välineitä ja pitkälle kehitettyä tekniikkaa. Jollei puita oteta metsistä liikaa, puuston luontainen uudistuminen säilyttää puuvarat entisellään. Kun ruoanlaitossa ja lämmittämisessä käytetään polttoaineena puuta, ei tarvita helloja ja lämmityslaitteita. Parhaassa tapauksessa puu on ilmaista ja sitä saa jo lähimmästä puusta. Maailman rikkaat maat ovat käyttäneet kaasua, kivihiiltä ja öljyä polttoaineinaan vasta noin 200 vuotta. Muu maailma käyttää edelleenkin puuta.
Joidenkin asiantuntijoitten mielestä suurimpana syynä puupulaan on nykyinen voimakas väestönkasvu. Väestön kasvaessa metsiä hakataan, jotta saadaan tilaa asutukselle, uutta viljelysmaata ja puuta teollisuudelle, ja myös polttoaineeksi. Metsien nopea hävittäminen on melkein kaikissa maissa osa niissä tapahtuvaa kehitystä. Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa tämä vaihe on jo takanapäin.
Maailman väkiluku kasvaa nykyään kuitenkin huolestuttavan nopeasti. Maailmassa on jo noin 5,5 miljardia ihmistä. Kehitysmaissa väestö kaksinkertaistuu 20–30 vuoden välein. Väkimäärän kasvaessa kasvaa myös puun kysyntä. On kuin maailman väestöstä olisi tullut jättimäinen metsää syövä eläin, jolla on kyltymätön ruokahalu – eläin, joka aina vain tulee suuremmaksi ja nälkäisemmäksi. Seurauksena on ollut, että metsiä käytetään polttopuiksi nopeammin kuin ne pystyvät uudistumaan. FAO:n mukaan 26 maassa on jo yli 100 miljoonaa sellaista ihmistä, jotka eivät pysty hankkimaan tarpeeksi polttopuuta voidakseen huolehtia edes tärkeimmistä perustarpeistaan.
Kaikki eivät kuitenkaan kärsi samalla tavoin maissa, joissa puupula tuntuu ankarana. Varakkaammat vain siirtyvät käyttämään muita polttoaineita, kuten valopetrolia tai nestekaasua. Pahiten polttopuukriisi kirpaisee köyhiä, joiden määrä koko ajan kasvaa.
Vaikutus ihmisiin
Viime vuosina puun hinta on kaksin-, kolmin- ja joissakin paikoin jopa nelinkertaistunut. Nykyään hinnat jatkavat nousuaan sitä mukaa kuin kaupunkeja ympäröivät alueet parturoidaan paljaaksi metsistä. Monilta Afrikan ja Aasian kaupunkeja ympäröiviltä alueilta metsät on hävitetty melkein tyystin. Joihinkin kaupunkeihin joudutaan tuomaan puuta yli 150 kilometrin päästä.
Hinnankorotukset lisäävät entisestään niiden taakkaa, jotka jo muutenkin elävät epätoivoiselta tuntuvassa köyhyydessä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että paikoitellen Keski-Amerikassa ja Länsi-Afrikassa saattaa työläisperheitten kokonaistuloista mennä jopa 30 prosenttia polttopuiden ostamiseen. Loppuosa tuloista täytyy saada riittämään kaikkeen muuhun: ravintoon, vaatteisiin, asumiseen, kyytimaksuihin ja koulunkäyntiin. Heidän tapauksessaan pitää paikkansa sanonta ”se, mitä pannaan kattilan alle, maksaa enemmän kuin se, mitä pannaan kattilaan”.
Miten he tulevat toimeen? Siellä, missä puuta on niukasti tai se on kallista, ihmiset syövät aiempaa vähemmän lämpimiä aterioita. He ostavat halvempia ruoka-aineita tai ylipäätään vähemmän ruokaa, mistä seurauksena on se, että heidän ravintonsa muuttuu yksipuoliseksi. He myös kypsyttävät ruokiaan vähemmän kuin ennen. Pieneliöt ja loiset eivät kuole, ja heidän elimistönsä pystyy käyttämään hyväkseen vain osan ruoan sisältämistä ravintoaineista. He eivät voi keittää juomavettään. He keräävät tarkkaan talteen kaiken, mikä palaa.
Miljoonat ihmiset ovat ruvenneet käyttämään heikkolaatuisia polttoaineita, kuten olkia, korsia ja kuivaa eläinten lantaa. Siellä missä puu on kallista ja lanta halpaa, tuntuu ehkä taloudellisesti järkevältä käyttää lantaa ennemmin polttoaineena kuin peltojen lannoitteena. Usein tarjolla on vain vähän vaihtoehtoja. Hintana on kuitenkin se, että maaperä jää vaille tarvitsemiaan arvokkaita orgaanisia aineita. Vähitellen maaperä laihtuu ja kuivuu kovaksi koppuraksi.
Vaikka maaseudun asukkaitten ei yleensä tarvitsekaan maksaa käyttämästään puusta, niin puuta saattaa olla niukasti ja sen keräämiseen menee paljon aikaa. Joissakin paikoin Etelä-Amerikassa naiset käyttävät 10 prosenttia ajastaan puiden keräämiseen. Joissakin Afrikan maissa riittää yhden päivän puusaalis vain kolmeksi päiväksi. Joskus perheet asettavat yhden lapsen keräilemään täyspäiväisesti puita.
Aivan liian usein maaseutu uhrataan kaupunkien tarpeitten tyydyttämiseksi. Puuta hakataan ja myydään paljon nopeammin kuin se kasvaa. Metsien huvetessa perheet joko muuttavat kaupunkeihin tai käyttävät enemmän aikaa polttopuiden keräilemiseen itselleen.
Miljoonat ihmiset siis käyttävät enemmän aikaa ja rahaa saadakseen polttoainetta, joka kuuluu kotitalouden välttämättömyystarvikkeisiin. Vaihtoehdoksi köyhille jää se, että he tyytyvät syömään vähemmän, palelemaan ja elämään iltaisin ilman valoa.
Mitä parhaillaan tehdään
Joitakin vuosia sitten polttopuukriisin vakavuus alkoi saada osakseen huomiota kautta maailman. Maailmanpankki ja muut järjestöt antoivat paljon rahaa metsänhoitohankkeisiin. Vaikka nämä hankkeet eivät kaikki onnistuneetkaan, niistä on silti opittu paljon. Kokemus on osoittanut, ettei polttopuupula poistu vain sillä, että istutetaan uusia puita. Yksi ongelma on ollut se, että joissakin tapauksissa istuttajat eivät ole ottaneet huomioon paikallisen väestön tunteita. Niinpä eräässä Länsi-Afrikan maassa kyläläiset tuhosivat taimet sen takia, että niitä oli istutettu perinteisille laidunmaille.
Toinen ongelma on se, että metsän uudistuminen on hidasta. Voi kestää jopa 25 vuotta, ennen kuin metsän kasvussa päästään siihen vaiheeseen, että sen kasvukyky korvaa sen käytön polttopuiksi. Sijoitus ei siis ala heti tuottaa. Se tietää myös sitä, että istutuksilla ei kyetä tyydyttämään nykyistä puunkysyntää.
Metsityshankkeita on meneillään monissa maissa. Pystytäänkö niillä tyydyttämään puun kysyntä tulevaisuudessa? Metsänhoidon asiantuntijoitten vastaus on kieltävä. Puita hakataan paljon nopeammin kuin metsät kykenevät uudistumaan. Eräs ympäristönsuojelukysymyksiin erikoistuneen Worldwatch-instituutin tutkija kirjoittaa: ”Monissa kolmannen maailman maissa ei valitettavasti ole poliittista tahtoa eikä tunneta vastuuta luonnonvaroista, jotka molemmat ovat välttämättömiä, jotta metsien hävittämisen myötävaikutuksella syntynyt noidankehä saataisiin rikotuksi. Tällä hetkellä jokaista paljaaksi hakattua kymmentä hehtaaria kohden istutetaan vain hehtaarin verran uutta metsää. Heikointa metsänuudistus on Afrikassa, jossa hakkuiden ja istutusten suhde on 29:1. Jotta kolmannen maailman arvioitu polttopuutarve saataisiin vuoteen 2000 mennessä tyydytetyksi, metsää pitäisi istuttaa 13 kertaa nykyistä enemmän muihin kuin teollisiin tarkoituksiin.”
Millainen on tulevaisuus?
Nykyään monet vilpittömät ihmiset etsivät polttopuupulaan tarmokkaasti ratkaisukeinoja. Heidän tulevaisuudenkuvansa on silti usein hyvin pessimistinen. Earthscan-ympäristöjärjestön tutkijat kirjoittavat: ”Kaikki tällaiset [polttopuupulan voittamiseksi tarkoitetut] toimenpiteet yhdessä eivät voi täysin poistaa niitä taakkoja, joita polttoaineen niukkuus ja puun hinnannousut aiheuttavat köyhille.” (Fuelwood—The Energy Crisis That Won’t Go Away.) Eräässä FAO:n laatimassa oppaassa mainitaan: ”Kaikilla yrityksillä, joita tämän ongelman ratkaisemiseksi tehdään, on vain pienet onnistumismahdollisuudet niin kauan kuin väestönkasvu saadaan hallintaan.” Samaisessa julkaisussa kuitenkin osoitetaan, että väestönkasvu tulee jatkumaan, ”koska huomispäivän vanhempia on enemmän kuin tämän päivän vanhempia. Huomispäivän vanhemmat ovat jo syntyneet.” (The Fuelwood Crisis and Population—Africa.)
Raamatun profetiat ovat kuitenkin aivan erilaisia kuin tällaiset synkät ennusteet, sillä niiden mukaan Kaikkivaltiaan Jumalan tarkoituksena on ei enempää eikä vähempää kuin paratiisin täydellinen ennallistaminen maapallolle (Luukas 23:43). Polttopuupula, väestönkasvu ja köyhyys eivät ole niin vaikeita ongelmia, etteikö hän kykenisi niitä ratkaisemaan (Jesaja 65:17–25).
Häviääkö tulevaisuutemme savuna ilmaan? Ei missään tapauksessa! Pian toteutuu se profetia, jossa rakkaudellisesta Luojastamme sanotaan: ”Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät.” (Psalmi 145:16.)
[Huomioteksti s. 14]
”Ravinnon hankkimisesta – – ei ole paljoakaan hyötyä, jos he eivät kykene laittamaan sitä itselleen ruoaksi”