Raamatun näkökanta:
Tuleeko kristityn antaa rahaa hyväntekeväisyyteen?
ALLE kymmenen vuotta sitten Yhdysvaltain kaakkoisosassa päämajaansa pitänyt PTL-seurakunta (PTL on lyhenne sanoista Praise the Lord, ’ylistä Herraa’) pyysi lahjoituksia uskonnolliseen hyväntekeväisyyteen. Käyttämällä hyväkseen satelliittitelevisioverkkoa ja postilaitosta se keräsi satoja miljoonia dollareita; rahaa tuli virtanaan sen rahakirstuihin – näennäisesti evankeliumin levittämiseen.
Kuvittele, miltä niistä tuhansista on tuntunut, jotka lähettivät rahaa PTL-seurakunnalle, kun he saivat lukea uutistoimisto Associated Pressin raportin kaltaisia uutisia. Tuossa raportissa sanottiin, että PTL:n entiselle johtajalle Jim Bakkerille ja hänen vaimolleen Tammylle ”maksettiin kertoman mukaan vuonna 1986 palkkaa ja muita ansioita 1,6 miljoonaa dollaria (noin 10 miljoonaa markkaa)”. Tilannetta pahentaa entisestään se, mitä raportissa lisättiin: ”Nämä korvaukset maksettiin, vaikka seurakunnalla oli ainakin 50 miljoonan dollarin (noin 300 miljoonan markan) velat niskassaan – – Noin 265000 dollaria (noin 1,5 miljoonaa markkaa) pantiin syrjään [Jessica] Hahnia varten, jotta hän vaikenisi [seksuaalisesta] suhteestaan Bakkeriin.”
Juuri ennen kuin Bakkerille langetettiin tuomio siitä, että hän oli huijannut kannattajiaan, hänen juttuaan käsitellyt tuomari sanoi: ”Ne meistä, jotka kuuluvat johonkin uskontoon, ovat saaneet tarpeekseen siitä, että rahaa hamuavat saarnaajat ja papit käyttävät hyväuskoisuuttamme hyväkseen.”
Uskonnolliset järjestöt eivät ole ainoita, jotka vetoavat kiihkeästi lahjoittajien tunteisiin ja kahmivat sen jälkeen itselleen suurimman osan rahoista. Ei ole epätavallista, että jotkin rahankeräysten järjestäjät pitävät itsellään yli 90 prosenttia lahjoitusvaroista.
Ihmiset alkavat ymmärrettävästi olla kurkkuaan myöten täynnä tällaisia keräyksiä. Mutta miten kristittyjen tulisi toimia? Tulisiko heidän lahjoittaa rahaa keräyksiin? Mitä ohjaavia näkökohtia Raamatussa esitetään sen varmistamiseksi, että rahat käytetään viisaasti toisia autettaessa? Mikä on paras ja järkevin tapa auttaa toisia?
Tuleeko antaa vai eikö tule?
Raamatussa ihmistä neuvotaan luonnollisesti olemaan huomaavainen ja antelias puutteenalaisia kohtaan. Muinaisista ajoista saakka Jumalan kansaan kuuluvia on kannustettu olemaan ”anteliaita, auliita jakelemaan” (1. Timoteukselle 6:18; 5. Mooseksen kirja 15:7, 10, 11). Kristityille sanotaan 1. Johanneksen kirjeen 3:17:ssä: ”Jos jollakulla on tämän maailman varoja elämän ylläpidoksi ja hän näkee veljensä olevan puutteessa ja kuitenkin sulkee häneltä hellän sääliväisyytensä oven, niin millä tavalla Jumalan rakkaus pysyy hänessä?”
Sinun tulee siis antaa, mutta ole samalla varovainen. Uskonnolliset, yhteiskunnalliset ja hyväntekeväisyysjärjestöt pommittavat meitä jatkuvasti pyynnöillään, joista useimmat esitetään hyvin vetoavasti. Niitä punnittaessa on kuitenkin hyvä palauttaa mieleen Raamatun sananlasku: ”Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.” (Sananlaskut 14:15.) Toisin sanoen älä ota muitta mutkitta täydestä avustusjärjestöjen väitteitä tai lupauksia. Miten kerätty raha todella käytetään? Onko kristityn sopivaa tukea sitä järjestöä, jolle varoja kerätään? Onko sen toiminta poliittista, kansallismielistä tai yhteydessä väärään uskontoon? Onko varojen käyttötarkoitus järkevä ja sopusoinnussa Raamatun periaatteiden kanssa?
Jotkin hyväntekeväisyysjärjestöt kykenevät tekemään paljon hyvää hädänalaisille ihmisille. Jouduttuaan luonnononnettomuuden tai vaarallisen sairauden uhreiksi kristityt ovat monesti itsekin hyötyneet tällaisten avustusjärjestöjen toiminnasta. Joillakin järjestöillä kuluu kuitenkin paljon rahaa hallintokoneistonsa pyörittämiseen tai varojen keräämiseen, minkä vuoksi vain pieni osa lahjoitusvaroista käytetään mainostettuun tarkoitukseen. Esimerkiksi 117:ää Yhdysvaltain suurinta ei-kaupallista järjestöä – joiden joukkoon kuului myös hyväntekeväisyysjärjestöjä – koskeneessa tutkimuksessa kävi ilmi, että yli neljännes niistä maksoi toimitusjohtajilleen 200000 dollaria (yli miljoona markkaa) tai enemmän palkkaa vuodessa. Tilintarkastukset paljastavat usein, että rahoja on käytetty ylellisyystavaroihin ja loisteliaan elämän ylläpitämiseen. On vaikea kuvitella, että tällaisten järjestöjen avustaminen täyttäisi hädänalaisten auttamista koskevan Raamatun käskyn, olipa avustusjärjestön nimi sitten mikä hyvänsä.
Tasapainoinen näkemys
Vaikka kukaan ei haluakaan rahojensa menevän hukkaan – tai, mikä vielä pahempaa, joutuvan itsekkäitten ihmisten taskuun – on myös varottava tulemasta kyyniseksi antamiseen nähden. Älä ajattele, että joidenkin ”hyväntekeväisyysjärjestöjen” tehottomuus tai edes epärehellisyys antaa oikeuden suhtautua puutteenalaisiin yliolkaisesti tai tukahduttaa säälintunteet. Sananlaskujen 3:27, 28:ssa neuvotaan: ”Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, milloin sitä tehdä voit. Älä sano lähimmäisellesi: ’Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan’, kun sinulla kuitenkin on.” (Vrt. 1. Johanneksen kirje 3:18.) Älä pidä selviönä, että kaikkeen järjestäytyneeseen avustustoimintaan liittyy varojen tuhlausta tai vilppiä. Ota selvää tosiasioista ja päätä sitten omasta puolestasi, annatko vai etkö.
Monet antavat lahjansa mieluiten itse, ilman välikäsiä, puutteenalaisille yksilöille ja perheille. Näin lahjoittajat varmistuvat siitä, että heidän avustuksensa tulee viipymättä hyödylliseen käyttöön. Tämä antaa myös mahdollisuuden rohkaista ja ilmaista huomaavaisuutta sanoin ja teoin. Vaikka et voisikaan antaa paljon aineellisesti, voit joka tapauksessa saada iloa antamisesta. Kun seuraavan kerran kuulet jonkun tarvitsevan tällaista apua, anna sitä, mitä voit 2. Korinttolaiskirjeen 8:12:n hengessä: ”Jos alttius on ensin, se on erityisen otollista sen mukaan mitä jollakulla on, ei sen mukaan mitä jollakulla ei ole.”
Muista myös, että toisinaan voi olla parasta antaa jotain muuta kuin rahaa. Jeesus käski seuraajiaan: ”Saarnatkaa sanoen: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle.’ – – Ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi antakaa.” (Matteus 10:7, 8.) Samoin kristityt ymmärtävät nykyäänkin, että ajan, voimien ja varojen käyttäminen ihmisten elämää kohentavan ja toivoa antavan Valtakunnasta todistamisen hyväksi on parasta hyväntekeväisyyttä.
Raamatun näkökanta on siis se, että ihmisen tulee olla huomaavainen, antelias ja järkevä. Raamattu muistuttaa meitä siitä, että aineellinen apu on usein tarpeen eikä tätä tarvetta tule sivuuttaa. Älä kuitenkaan ajattele, että sinulla on velvollisuus antaa rahaa aina, kun sitä pyydetään sinulta. Harkitse, miten voit käyttää rahasi parhaimmalla tavalla miellyttääksesi Jumalaa ja hyödyttääksesi eniten perhettäsi ja lähimmäistäsi (1. Timoteukselle 5:8; Jaakob 2:15, 16). Jäljittele Jeesusta panemalla merkille toisten hengelliset ja aineelliset tarpeet sekä antamalla heille nopeasti sopivaa apua. Heprealaiskirjeen 13:16:ssa sanotaan: ”Älkää unohtako hyvän tekemistä ja toisten kanssa jakamista, sillä sellaisiin uhreihin Jumala on hyvin mielistynyt.”