Maailmanhallitus – onko Yhdistyneistä kansakunnista sen luomiseen?

VIIME vuosina Yhdistyneet kansakunnat on alkanut jälleen saada osakseen luottamusta ja ihailua maailman taholta. Nimilyhenne YK herättää miljoonissa ihmisissä sankarillisia mielikuvia: sinibaretit rientämässä urheasti rakentamaan rauhaa maailman levottomuuspesäkkeisiin, avustustyöntekijät toimittamassa ruokaa Afrikan nälkää näkeville pakolaisille ja antaumukselliset miehet ja naiset tekemässä epäitsekästä työtään uuden maailmanjärjestyksen luomiseksi.

The Washington Post -sanomalehden teettämän yhdeksän kuukautta kestäneen tutkimuksen perusteella, josta sanomalehti International Herald Tribune raportoi, mielikuvien takaa paljastuva todellisuus on kuitenkin jotakin aivan muuta: ”Valtavan suuri, suurimmaksi osaksi valvomaton byrokraattinen virkakoneisto, jolla on taipumusta syyllistyä väärinkäytöksiin ja tehottomuuteen, jotka heikentävät sen toimintakykyä.” Tässä tutkimuksessa, jonka yhteydessä käytiin läpi tuhansia asiakirjasivuja ja haastateltiin myös nykyisiä ja entisiä YK:n virkailijoita, paljastui seuraavanlainen kuva.

Afrikan auttaminen: YK on toimittanut miljardien dollarien arvosta kipeästi kaivattua apua Afrikkaan, maanosaan, joka kärsii sodista, nälästä, köyhyydestä ja taudeista. Lukematon määrä ihmishenkiä on säästynyt.

Toisaalta tuhansia ihmishenkiä ja miljoonia dollareita on myös menetetty taitamattoman toiminnan, huolimattomuuden ja aika ajoin epärehellisyyden takia. YK on toimittanut hätäapua nälästä kärsivään Somaliaan, missä joka päivä on kuollut paljon ihmisiä. International Herald Tribune lainaa Human Rights Watch -ihmisoikeusjärjestön toiminnanjohtajan Aryeh Neierin sanoja: ”Yhdistyneet kansakunnat ja sen eri järjestöt ovat olleet niin pöyristyttävän leväperäisiä ja kykenemättömiä, että ne eivät ole oikeastaan millään tavoin saaneet lievitetyksi Somalian kurjuutta.”

Raportissa esitettiin myös sellainen syytös, että eräät YK:n virkailijat ovat syyllistyneet ruoka-avun toimittamiseen vääriin käsiin, humanitaarisen avun kavaltamiseen, vilpillisiin keinoihin tavaroiden ja palvelusten hankinnassa, mustan pörssin kauppaan ja valuuttakeinotteluun. YK:n tutkijat löysivät todisteita tällaisesta epärehellisyydestä peräti seitsemästä Afrikan maasta.

Rauhanturvaaminen: Vaikka maailmassa on YK:n perustamisen jälkeen vuodesta 1945 lähtien käyty toistasataa suurta sotaa ja niissä on tapettu 20 miljoonaa ihmistä, rauhanturvaaminen on sen tärkeimpiä tavoitteita. Vuoden 1987 jälkeen YK on kuitenkin käynnistänyt 13 rauhanturvaoperaatiota eli yhtä monta kuin koko historiansa aikana siihen mennessä.

Vaikka jotkut voivat sanoa, että on parempi käyttää rahaa tällaisiin operaatioihin kuin maksaa sotien hirvittävää hintaa, monet valittavat, että tilanne on jotenkin karannut käsistä. Esimerkiksi rauhanturvaoperaatiot saattavat kestää vuosikymmeniä ja tulla maksamaan satoja miljoonia dollareita, samalla kun neuvottelut polkevat paikallaan. YK:n Kambodžaan lähettämille rauhanturvaajille on myönnetty yli miljoona dollaria televisioiden ja videolaitteiden hankkimiseen ja 600000 dollaria sanoma- ja aikakauslehtien tilaamiseen.

Uudistuminen: YK:lta vaaditaan laajoissa piireissä sisäistä uudistumista, mutta siitä, mitä pitäisi uudistaa, ollaan monta eri mieltä. Kehitysmaat vaativat suurempaa sananvaltaa päätöksenteossa, ja ne haluavat laajentaa taloudellisia ja sosiaalisia ohjelmia. Teollisuusmaat haluavat supistaa tällaisia ohjelmia ja tehdä lopun korruptiosta, leväperäisestä asiainhoidosta ja tuhlauksesta.

Kokenut YK:n virkailija selittää: ”Jos halutaan todellisia uudistuksia, on pakko tehdä jotakin sellaista, mikä on täysin mahdotonta byrokratiassa: on pidettävä suursiivous. Jos halutaan saada aikaan jotakin merkittävää, on hangattava pois kaikki sellainen, mikä 45 vuoden aikana on kertynyt painolastiksi hidastamaan maailmanjärjestön vauhtia, ja sitä on totisesti paljon.”

Kristityt pitävät kyllä välttämättömänä sitä, että ihmiskunnan asioita olisi hoitamassa vain yksi hallitus, mutta he eivät odota, että Yhdistyneistä kansakunnista olisi siihen. Sen sijaan he panevat luottamuksensa Jumalan valtakuntaan, hallitukseen, jonka tuloa Jeesus käski seuraajiensa rukoilla (Matteus 6:10).