Lystikäs pahkasika

LÖNKYTTELEVÄ pahkasikaperhe on Afrikan savannien huvittavimpia näkyjä. Se voidaan nähdä hölkkäämässä reipasta vauhtia juhlallisella pahkasikojen tyylillä jokaisen ohuen, tupsupäisen saparon seistessä jäykästi pystyssä kuin pieni antenni. Pahkasian tarkoitus ei ole tietenkään viihdyttää katselijoita. Kirjan Maberly’s Mammals of Southern Africa mukaan ”tämä tapa auttaa niitä – varsinkin nuoria yksilöitä, joilla on hyvin pieni näkökenttä – todennäköisesti näkemään toisensa niiden paetessa korkeassa ruohossa”.

Vieläkin huvittavampaa on se, miten ne menevät ”kotiinsa”, erityisesti jos ne tekevät sen kovalla vauhdilla. Pahkasikojen ”koti” voi olla suurennettu maassa oleva maasian tai piikkisian kolo, ja pahkasioilla on ainutlaatuinen tapa mennä siihen sisään. Porsaat, jotka eivät ole vielä oppineet oikeita pahkasikojen tapoja, voivat vilahtaa pesään pää edellä niin kuin mikä tahansa itseään kunnioittava eläin tekisi. Mutta vanhemmat eivät! Täydessä vauhdissa ne tekevät pesäaukolla täyskäännöksen sotilaallisella täsmällisyydellä – ja peruuttavat nopeasti kotinsa suojiin! Tällä tempulla ei yritetä vain hauskuttaa sivustakatsojia. Pahkasika on siten kääntynyt saalistajaa kohti, mistä on sille selvää etua, koska se pystyy nyt torjumaan hyökkäykset vaarallisilla kulmahampaillaan.

Tästä kiireisestä perääntymisestä voi tietysti joskus aiheutua odottamattomia hankaluuksia. Ongelma on se, että pahkasikojen lisäksi muutkin suosivat näitä tomuisia, maan sisällä olevia pesiä. Hyeenat, mesimäyrät, sakaalit ja piikkisiat saattavat myös hakea suojaa samoista koloista. ”Jos kolot on jo asuttu, – – [pahkasikoja] voi odottaa yllättävä, epämiellyttävä tapaaminen”, kerrotaan Custos-lehdessä. ”Joskus pahkasioilla on nähty [piikkisian] piikkejä takamuksissaan.” Siinä tuskin on mitään huvittavaa onnettoman pahkasian mielestä.

Pahkasika näyttää uhkaavine kulmahampaineen saalistamiseen valmiilta häijyltä pedolta. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Pahkasikaa on kuvailtu ”yleensä vaarattomaksi eläimeksi”. Pahkasika osoittautuukin kasvinsyöjäksi – kaiken lisäksi melkoisen nirsoksi ruoissaan! Se elää lähes yksinomaan lyhyellä ruoholla ja näykkii vain ruohon versojen hentoja latvoja; se karttaa rikkaruohoja, pitkää ruohoa ja muita kasveja. Varsinainen ”sika” tosiaan! Pahkasika on lisäksi valmis menemään mitä epämiellyttävimmille paikoille löytääkseen ateriansa. Ja kun se työntää kärsänsä okaisen pensaikon läpi etsiessään maukasta uutta ruohoa, jota pensaikon alla saattaa kasvaa, kulmahampaat suojaavat sitä.

Päivän kuumimpina hetkinä pahkasiat pysyttelevät usein kotonaan hylätyssä maasian pesässä, jota ne ovat laajentaneet kulmahampaillaan. Jos ne eivät ole lepäämässä, ne voidaan nähdä läheisellä vesipaikalla rypemässä ja juomassa. Ruoka-aikaan ne lönkyttelevät pitkin ruohotasankoja. (Ne kieltäytyvät vaihtamasta juoksuun, jos ei ole aivan pakko.) Jokainen niistä – täysikasvuisesta pikkuporsaaseen – liikkuu arvokkaasti, jäntevä saparo pystyssä sojottaen.

Pahkasiat eivät ole sikojen heimon komeimpia edustajia. Niiden nimi on kuitenkin mitä osuvin, koska niillä on pitkulaisessa naamassaan huomiota herättävät ”pahkat”. Itse asiassa ne eivät ole mitään pahkoja vaan ulostyöntyviä ihokovettumia, ja ne voivat olla hyvin käytännölliset. Ne voivat suojella pahkasian silmiä, kun se kaivaa ja syö. Niistä voi olla myös hyötyä keskenään taisteleville karjuille, koska ne suojaavat vastustajan kulmahampaiden iskuilta.

Tuon hullunkurisen naaman takana piilee raivoisa taistelija. Pahkasikaemakot ovat hyvin valppaita suojelemaan poikasiaan. Myös lauman muut täysikasvuiset yksilöt suojelevat nuoria, jopa vaarantaen henkensä. Jos esimerkiksi gepardi uhkaa pahkasian porsasta, aikuiset siat käyvät hyökkääjän kimppuun. Tavallisesti gepardi lähtee karkuun, kun se vain näkeekin rivin julmia ja teräviä kulmahampaita. Samaan aikaan poikaset kirmaavat ympäriinsä yrittäessään pysyä emonsa vatsan alla suojassa. Jos hyökkääjä on vaarallisempi – esimerkiksi leijona tai leopardi – pahkasiat tietenkin lähtevät viisaasti pakoon, saparot ylhäällä. Täysikasvuiset siat suojaavat kuitenkin jälkijoukkoa ja antavat pienempien mennä suojaan ensin.

Tohtori Darryl Mason kertoo kuitenkin Custos-lehdessä, että ”aikuiset pahkasiat voivat olla pelottavia vastustajia gepardeille, leopardeille ja hyeenoille”. Pahkasikaemakon nähtiin kerran puolustavan porsastaan suurta urosleopardia vastaan. Se hyökkäsi urhoollisesti leopardin kimppuun ja jahtasi tätä kolmisenkymmentä metriä, kunnes tämä pakeni hädissään puuhun. Erään toisen kerran kaksi pahkasikaa piti loitolla 16:n hyeenakoiran laumaa.

Miten ihastuttavaa onkaan seurata tämän Afrikan savannien pelottavan koomikon temppuja!