Koulujen kriisi

Vanhemmat lähettävät lapsensa kouluun, jotta nämä oppisivat muutakin kuin vain lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. He odottavat koulujen antavan monipuolista kasvatusta, jonka avulla lapset kykenevät kehittymään aikuisiksi, joista vanhemmat voivat olla ylpeitä. Heidän odotuksensa jäävät kuitenkin usein toteutumatta. Syynä on se, että koulut ovat kautta maailman pahassa pinteessä.

MONISSA maissa lasten koulutus on rahan ja opettajien puutteen vuoksi vaarassa. Esimerkiksi kaikkialla Yhdysvalloissa on monien koulujen ollut viime vuosien säästötoimien takia pakko ”sitoa vanhoja oppikirjoja uudelleen, antaa rappausten lohkeilla sisäkatoista, jättää pois taideaineita ja liikuntatunteja tai sulkea ovensa päiväkausiksi kerrallaan”, kirjoittaa viikkolehti Time.

Afrikassa ovat koululaitoksen voimavarat samalla tavoin riittämättömiä. Nigerian Lagosissa ilmestyvän Daily Times -sanomalehden mukaan tuossa maassa on jokaista 70:tä oppilasta kohden vain yksi opettaja, ”ja on hyvin todennäköistä, että joka kolmas opettaja on epäpätevä”. Etelä-Afrikan tasavallassa ovat täpötäydet luokkahuoneet ja poliittiset levottomuudet – opettajapulan ohella – osaltaan johtaneet tilanteeseen, jota aikakauslehti South African Panorama nimittää ”kaaokseksi mustien kouluissa”.

Vaikka koulussa olisikin riittävästi päteviä opettajia ja riittävästi varusteita, se ei luonnollisestikaan vielä takaa koulumenestystä. Esimerkiksi Itävallasta kerrotaan, että siellä noin joka kolmas 14-vuotias ei selviydy yksinkertaisista laskutehtävistä tai osaa lukea kunnolla. Englannissa koululaiset suoriutuvat matematiikan, luonnontieteiden ja äidinkielen kokeistaan ”paljon heikommin kuin koululaiset Saksassa, Ranskassa ja Japanissa”, toteaa Lontoossa ilmestyvä sanomalehti The Times.

Yhdysvalloissa opettajat valittavat sitä, että vaikka koululaiset saavat hyviä arvosanoja kokeissa, monet heistä eivät kykene kirjoittamaan kunnollista ainetta, ratkomaan laskutehtäviä tai laatimaan tiivistelmää erilaisten oppituntien tai kirjallisen aineiston pääkohdista. Seurauksena on ollut, että kouluviranomaiset ovat ympäri maailman ruvenneet arvioimaan uudelleen niin lukusuunnitelmia kuin myös niitä menetelmiä, joilla oppilaitten edistymistä on arvioitu.

Kouluväkivalta

Raporttien mukaan oppilaitten koulussa harjoittama väkivalta on lisääntymässä ja saamassa pahaenteisiä muotoja. Saksassa kerrottiin opettajien neuvottelupäivillä, että oppilaista 15 prosenttia on ”valmis turvautumaan väkivaltaan, eikä 5 prosenttia kavahda edes äärimmäistä raakuutta, vaan he voisivat jopa potkia maassa makaavaa puolustuskyvytöntä ihmistä” (Frankfurter Allgemeine Zeitung).

Yksittäiset, erittäin raa’at tapaukset herättävät suurta levottomuutta. Kun neljä poikaa oli raiskannut 15-vuotiaan tytön pariisilaisen lukion WC:ssä, tapaus sai oppilaat marssimaan kaduille ja vaatimaan koulunkäynnin turvallisuuden parantamista. Vanhemmat ovat huolissaan seksuaalirikosten, kiristyksen ja henkisen väkivallan lisääntymisestä. Eikä tällaista tapahdu vain Euroopassa, vaan enenevässä määrin myös muualla maailmassa.

Japanin opetusministeriön tiedot kertovat väkivallan hyökyaallosta sekä yläasteen että lukion oppilaitten keskuudessa. Etelä-Afrikan tasavallassa ilmestyvä sanomalehti The Star kertoi otsikon ”Pistoolein varustautuneet oppilaat ottavat vallan kouluissa” alla, että monissa Soweton luokkahuoneissa meno on samantapaista kuin 1800-luvulla Yhdysvaltojen ”villissä lännessä”. Jopa New Yorkin maine väkivaltaisena kaupunkina on lontoolaisen The Guardian -lehden mukaan noussut ”uusiin korkeuksiin sen jälkeen, kun eräs turvavälineitten valmistaja oli ilmoittanut, että alan yrityksiltä oli tilattu suuret määrät luodinkestäviä vaatteita koululapsille”.

Englanti kärsii myös kouluväkivallan vitsauksesta. Eräs opettajien ammattijärjestön edustaja on todennut: ”Kymmenen viime vuoden aikana suuntaus on ollut se, että aseiden käyttö on yhä yleisempää. Se on levinnyt myös nuorempiin ikäluokkiin ja on nykyään leviämässä pojilta tytöille.”

Voidaan hyvin ymmärtää, miksi jotkut vanhemmat ovat mieluummin ottaneet lapsensa pois koulusta ja alkaneet opettaa heitä kotona.a Ne, joiden mielestä se on epäkäytännöllistä, kantavat usein huolta siitä huonosta vaikutuksesta, joka koululla on heidän lapsiinsa, ja he miettivät, mitä sen torjumiseksi on tehtävissä. Mitä vanhemmat voivat tehdä auttaakseen lapsiaan selviytymään koulussa kohtaamistaan ongelmista? Entä miten vanhemmat voivat olla yhteistyössä opettajien kanssa sen varmistamiseksi, että lapset saisivat täyden hyödyn koulunkäynnistään? Seuraavat kirjoitukset antavat näihin kysymyksiin vastauksia.

[Alaviitteet]