Raamatun näkökanta

Mitä pitäisi tehdä kun on loukannut jotakuta?

JOTAIN on vialla. Sinä vain tiedät sen. Kristitty veljesi kohtelee sinua kylmäkiskoisesti. Hän ei ole kertonut, mikä häntä vaivaa, mutta hän tuskin tervehtii sinua – ja jos tervehtii, niin vain siinä tapauksessa, että sinä tervehdit häntä ensin! Pitäisikö sinun mennä hänen luokseen selvittämään, mikä on vialla?

”Sehän on hänen ongelmansa”, saatat ajatella. ”Jos hänellä on jotakin minua vastaan, hänen pitäisi tulla puhumaan siitä minulle.” Raamatussa tosiaankin kannustetaan sellaista ihmistä, jota on loukattu, ottamaan aloite ja tekemään sovinto veljensä kanssa (vrt. Matteus 18:​15–17). Entä se, joka on loukannut jotakuta? Millainen vastuu – jos minkäänlainen – lepää hänen harteillaan?

Jeesus sanoi vuorisaarnassaan: ”Jos siis tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja mene pois; tee ensin sovinto veljesi kanssa, ja sitten takaisin tultuasi uhraa lahjasi.” (Matteus 5:​23, 24.) Huomaa, että Jeesus osoittaa tässä sanansa sille, joka on loukannut jotakuta. Millainen vastuu hänellä on sopia asia? Voidaksemme vastata tuohon kysymykseen tarkastellaanpa ensin, mitä Jeesuksen sanat merkitsivät hänen ensimmäisellä vuosisadalla eläneille juutalaisille kuulijoilleen.

”Jos – – tuot lahjaasi alttarille”

Jeesus esittää tässä eloisan kuvauksen tilanteesta: Juutalainen palvoja on tullut Jerusalemiin viettämään yhtä kolmesta vuosittaisesta juhlasta. Hänellä on mukanaan lahja – todennäköisesti eläin – uhrattavaksi Jehovalle.a Uhrin uhraaminen ei ollut mikään merkityksetön rituaali. Kirjassa Judaism​—⁠Practice and Belief selitetään: ”Lihavien, moitteettomien uhrien valitseminen, sen katseleminen, kun asiantuntijat tarkastavat ne, niiden kanssa käveleminen muutaman metrin päähän liekehtivästä alttarista, eläinten luovuttaminen, käsien paneminen eläimen pään päälle, epäpuhtauden tai syyllisyyden tunnustaminen tai eläimen vihkiminen muulla tavoin uhriksi, sen kurkun auki viiltäminen tai vain eläimestä kiinni pitäminen – tämä kaikki takasi sen, että tästä hetkestä muodostui merkityksellinen ja kunnioitusta herättävä. – – Kukaan, joka uskoi Jumalan käskeneen suorittaa koko tämän palvontamenon, – – ei voinut suorittaa sitä niin, ettei hän olisi syventynyt siihen täysin.”

Matteuksen 5:​23, 24:ssä olevat Jeesuksen sanat siirtävät hänen kuulijansa näin ollen hyvin merkitykselliseen ja kunnioitusta herättävään hetkeen juutalaisen palvojan elämässä. Muuan raamatunoppinut kuvailee tilannetta näin: ”Palvoja on tullut temppelialueelle; hän on kulkenut sen useiden esipihojen, pakanoiden esipihan, naisten esipihan ja miesten esipihan, poikki. Niiden takana sijaitsee pappien esipiha, jonne maallikko ei voinut mennä. Palvoja seisoo aidan luona valmiina luovuttamaan uhrinsa papille; hänen kätensä ovat – – [eläimen pään päällä], jotta hän voi tunnustaa syntinsä.”

Tuolla ratkaisevalla hetkellä palvoja muistaa, että hänen veljellään on jotakin häntä vastaan. Kenties hänen omatuntonsa kertoo sen hänelle, tai ehkä hän on huomannut veljensä asenteessa häntä kohtaan jotakin, joka osoittaa hänen olevan jossain määrin loukkaantunut. Mitä palvojan tulee silloin tehdä?

”Jätä lahjasi – – ja mene pois”

”Jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja mene pois”, neuvoo Jeesus. Miksi? Mikä voisi tuolla hetkellä olla tärkeämpää kuin uhrin uhraaminen Jehovalle? ”Tee ensin sovinto veljesi kanssa”, selittää Jeesus edelleen, ”ja sitten takaisin tultuasi uhraa lahjasi.” Palvoja siis jättää uhrinsa elävänä polttouhrialttarin luo ja menee etsimään loukkaantunutta veljeään.

Koska on juhla-aika, loukkaantunut veli on epäilemättä Jerusalemiin kerääntyneiden matkalaisten joukossa. Jerusalemin asukasluku on melko suuri, koska kadut ovat kapeita ja talot lähellä toisiaan. Mutta nyt on juhla-aika, ja kaupunki on tupaten täynnä vieraita.b

Vaikka samasta kaupungista lähteneet ihmiset olisivat matkustaneet ja majoittuneet yhdessä, silloinkin kaupungin läpi kulkeminen ja jonkun löytäminen olisi ollut kovan työn takana. Esimerkiksi lehtimajanjuhlan aikana vieraat rakensivat lehtimajoja joka puolelle kaupunkia, teiden varsille ja Jerusalemin puutarhoihin (3. Mooseksen kirja 23:​34, 42, 43). Juutalaisen palvojan on joka tapauksessa etsittävä loukkaantunutta veljeään, kunnes hän löytää tämän. Entä mitä sitten?

”Tee – – sovinto veljesi kanssa”, sanoo Jeesus. Vastineella ”tee – – sovinto” käännetty kreikkalainen ilmaus tulee verbistä (di·al·lasʹsō), joka merkitsee ”’saattaa muutos voimaan, vaihtaa’ ja siten ’saattaa sovintoon’”. Kun juutalainen palvoja on nähnyt melkoisesti vaivaa löytääkseen loukkaantuneen veljensä, hän yrittää tehdä sovinnon tämän kanssa. Jeesus sanoo, että sitten hän voi palata temppelialueelle ja uhrata lahjansa, sillä nyt Jumala hyväksyy sen.

Matteuksen 5:​23, 24:ssä olevat Jeesuksen sanat opettavat näin ollen tärkeän läksyn: Sovinto tehdään ennen uhraamista. Se, miten kohtelemme palvojatovereitamme, vaikuttaa suoraan suhteeseemme Jumalaan (1. Johanneksen kirje 4:​20).

Mitä pitäisi tehdä kun on loukannut jotakuta?

Entä jos huomaat olevasi juuri sellaisessa tilanteessa, joka kuvailtiin tämän kirjoituksen alussa – tunnet, että olet loukannut jotakuta palvojatoveriasi? Mitä sinun pitäisi tehdä?

Ota Jeesuksen neuvoa soveltaen aloite ja mene puhumaan veljesi kanssa. Mihin sinun tulisi pyrkiä? Sen vakuuttamiseenko hänelle, ettei hänellä ole mitään syytä olla loukkaantunut? Ei missään tapauksessa! Kyseessä voi olla enemmän kuin pelkkä väärinkäsitys. ”Tee sovinto”, sanoi Jeesus. Jos mahdollista, poista paha mieli hänen sydämestään (Roomalaisille 14:​19). Voidaksesi tehdä tämän sinun täytyy ehkä tunnustaa, ei kieltää, hänen loukatut tunteensa. Sinun on kenties myös kysyttävä, mitä voit tehdä hyvittääksesi tämän. Usein riittää pelkkä vilpitön anteeksipyyntö. Joissakin tapauksissa loukattu osapuoli voi tarvita jonkin verran aikaa tunteidensa selvittämiseen.

Entä jos et toistuvista yrityksistä huolimatta saa aikaan sovintoa? Roomalaiskirjeen 12:​18:ssa sanotaan: ”Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu.” Voit näin ollen luottaa siihen, että kun olet yrittänyt saada aikaan sovinnon, Jehova hyväksyy mielellään palvontasi.

[Alaviitteet]