Oletko yrittänyt tehdä sovinnon?

”KATSO, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat! Se on niinkuin Hermonin kaste, joka tiukkuu Siionin vuorille.” (Ps. 133:1, 3) On tosiaan miellyttävää nähdä perheen tai kristillisen seurakunnan jäsenten olevan sovussa keskenään ja työskentelevän sopusointuisesti yhdessä. Mutta se ei ole aina helppoa, koska ihmisluonto on sellainen kuin se on. Joskus se vaatii tosi ponnistelua.

Valaisemme asiaa eräällä tosi tapahtumalla: Kymmenjäsenisessä orkesterissa säännöllisesti soittavien muusikkojen joukossa oli viulua soittava vitsikäs skotti ja selloa soittava vakavamielinen saksalainen. Heidän luonteenlaatunsa vastakkaisuus aiheutti silloin tällöin yhteentörmäyksiä ja vähitellen heidän välinsä menivät aivan poikki. Sellisti ilmeisesti antoi violistille valituksen aihetta. Jonkin aikaa sellisti suhtautui asiaan välinpitämättömästi ja ajatteli itsekseen: ’Jeesushan sanoi, että jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene hänen luokseen. Jos siis minä olen rikkonut häntä vastaan, niin tulkoon hän minun luokseni.’ Mutta sitten eräänä päivänä sellisti oli lukemassa Raamattuaan ja hänen silmiinsä osuivat Jeesuksen sanat: ”Jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.” – Matt. 5:23, 24, Kirkkoraamattu.

Nämä sanat koskettivat sellistiä. Hän ei voinut enää jättää sovinnonteon taakkaa veljensä, violistin, harteille, vaan hän tunsi itse olevansa velvollinen ottamaan ensiaskeleen. Niinpä hän lähti heti loukatun veljensä luo, ja mitä hän tapasi tämän tekemästä? Hän oli juuri kirjoittamassa valituskirjettä heidän järjestönsä presidentille ja esittämässä valituksen aiheita sellistiä vastaan! He keskustelivat asiasta suoraan ja tekivät sovinnon, mikä johti pysyvästi hyviin suhteisiin. Kuinka iloinen sellisti olikaan sen johdosta, että hän oli huomannut raamatunkohdan sinä aamuna ja oli toiminut heti sen mukaisesti!

SOVINTOON PYRKIMISEN VELVOLLISUUS

Koska me kaikki olemme epätäydellisiä, erimielisyyksiä pakostakin syntyy. Ehkä sinun kohdallasi tilanne on sellainen, että sinä et ole loukannut toista mutta joku toinen on loukannut sinua. Edessäsi on kysymys: Mitä sinä teet asian hyväksi? Yritätkö tehdä sovinnon?

Oletko lakannut puhumasta henkilölle, joka on loukannut sinua, tai kohteletko häntä kylmästi? Valvotko öisin ja mietitkö sitä, miten epäystävällinen lähimmäisesi oli sinua kohtaan? Ehkä ihmettelet, miksi hän ei välitä tulla luoksesi pyytämään anteeksi sitä vääryyttä, jota hän on tehnyt sinua kohtaan. Jos näin on, niin sinä voit itse aiheuttaa enemmän vahinkoa itsellesi kuin lähimmäisesi on aiheuttanut sinulle. Kenties hän ei tiedä lainkaan loukanneensa sinua niin pahoin. Ehkä hän on huomannut, ettei se mitä hän sanoi tai teki ollut oikein huomaavaista, mutta on mahdollista, ettei hänellä ole mitään käsitystä siitä mikä vaikutus hänellä on ollut sinun elämääsi.

Miksi sallisit sellaisten kireiden suhteiden jatkua ja saada sinut menettämään ilosi? Muista, että ’ilo Herrassa on Jumalan palvelijoiden väkevyys’. (Neh. 8:10) Jos olet esittänyt asian rukouksessa Jumalalle ja olet yrittänyt antaa anteeksi ja unohtaa mutta huomaat, ettet kykene tekemään siten, tai jos valituksen aiheita näyttää jatkuvasti tulevan lisää, niin sinun täytyy mennä veljesi luo ja yrittää tehdä sovinto. Jumalan sana sanoo, että sinun täytyy tehdä aloite: ”Mene ja paljasta hänen virheensä . . . Jos hän kuuntelee sinua, olet voittanut veljesi.” (Matt. 18:15–17) Vaikka tämä soveltuu selvästi hyvin vakaviin asioihin, niin se on myös yleisperiaate, jota kristityt noudattavat vähemmän tärkeissä asioissa.

APUA TOIMEEN RYHTYMISEKSI

Voitaisiin sanoa, että pohjimmiltaan kysymyksessä on kommunikaatio, yhteydenpito. Teidän kahden välinen yhteydenpito on lakannut, ja vaikeutena on saada se jälleen käyntiin. Kun kahden kristityn välille syntyy välirikko, niin jommankumman pitäisi olla halukas ryhtymään ponnisteluun sen korjaamiseksi.

Aloitteen tekeminen ei tietenkään ole sinulle helppoa. Mikä auttaa sen tekemisessä? Yksi apukeino on nöyryys. Miksi nöyryys? Koska varsin usein juuri ylpeys estää meitä korjaamasta katkennutta yhteydenpitoa. Loukkaajan luo meneminen ja sen selittäminen hänelle, miten hän on menetellyt väärin ja miten hän on loukannut sinua, vaatii nöyryyttä. Moni rakastavaisten riita on jäänyt sovittamatta vain siksi, että loukattu on ollut liian ylpeä menetelläkseen edellä mainitulla tavalla.

Toinen hyödyllinen apukeino on empatia, joka on määritelty ”täysin toisen tunteisiin tai vaikuttimiin eläytymiseksi mielikuvituksen avulla”. Toisin sanoen se on toisen asemaan asettautumista. Kuvittelehan olevasi jonkun toisen sijassa. Olettakaamme, että olet tehnyt jollekulle jotakin vääryyttä mutta et täysin tajua sitä. Etkö haluaisi, että tuo toinen kiinnittäisi huomiosi siihen?

Käyttäkäämme erittäin yksinkertaista esimerkkiä: Olettakaamme että olet lainannut rahasumman, ehkäpä vain 20 markkaa, koska sinulla ei sattunut olemaan yhtään rahaa. Mutta sitten unohdit sen tyystin etkä maksanutkaan sitä takaisin. Etkö arvostaisi sitä, että se joka antoi rahan sinulle tahdikkaasti mainitsisi asiasta? Tietysti! Jeesus sanoi, että jos me teemme jollekulle jotakin vääryyttä, niin me itse asiassa olemme hänelle velkaa. Jos joku on siis tehnyt sinulle vääryyttä, niin etkö menisi hänen luokseen epäilemättä sitä, että hän voi järjestää asiat kuntoon? Hän todennäköisesti olisi vain mielissään, kun menettelisit siten.

Ennen kaikkea epäitsekäs, periaatteeseen perustuva rakkaus auttaa sinua tekemään sovinnon. Ethän toki halua nähdä veljesi tulevan itsekkääksi, piittaamattomaksi ja lähtevän tielle, joka saattaa johtaa hänet itsensä ja toiset yhä suurempiin vaikeuksiin, vai haluatko? (3. Moos. 19:17) Koska sydämelläsi on se, mikä on hänelle hengellisesti parasta, niin se saa sinut näkemään vaivaa auttaaksesi häntä mahdollisuuksiesi mukaan. Apostoli kuvailee epäitsekästä rakkautta sanoen, että se on pitkämielinen, se ei etsi omia etujaan, ei pidä kirjaa pahasta, ei iloitse epävanhurskaudesta, vaan totuudesta. Se peittää, uskoo, toivoo ja kestää kaiken, ja lisäksi se ei koskaan häviä. Tällainen rakkaus saa sinut pyrkimään sovintoon. – 1. Kor. 13:4–8.

MITEN MENETELLÄ

Yritystesi onnistuminen saattaa riippua hyvinkin menettelytavastasi. On hyvin tärkeää toimia rakkauden hengessä, ei todistaa hänen olevan väärässä ja itsesi oikeassa, vaan saada aikaan sovinto; Raamatussahan sanotaan, että voisit ’voittaa’ hänet takaisin. Muista olla tyyni ja hillitä itsesi. Ja odota aikaa, jolloin tunteesi eivät ole kuohuksissa. Jos olet tuohtunut, niin saat syyttää vain itseäsi, jos saamasi vastaus on kielteinen ja kiihkeitä tunteita ilmaiseva. On siis tarpeen hallita tunteensa ja olla rauhallinen.

Tarpeellista on myös tahdikkuus. Ota oppia profeetta Naatanista, joka lähestyi tahdikkaasti kuningas Daavidia kertoakseen hänelle, mitä Jehova Jumala ajatteli hänen Batseban kanssa tekemästään synnistä. Hän käytti aluksi kuvausta, jota Daavid voi harkita puolueettomasti. Jos Naatan olisi sanonut heti suoraan, kuinka törkeä Daavidin synti oli Jumalan silmissä, hän olisi voinut saada puolustelevan vastauksen tai hänen olisi ehkä käsketty pitää huoli omista asioistaan tai häntä olisi jopa saatettu uhkailla jollakin vahingolla! – 2. Sam. 12:1–15.

Voit ottaa oppia myös kuningatar Esteristä. Hän valmistautui hyvin, ennen kuin hän esitti tärkeän pyynnön aviomiehelleen kuningas Ahasverokselle. (Est. 5:3–8; 7:1–10) Sinun tilanteesi ei tosin ole verrattavissa hänen tilanteeseensa; kysymyksessä ei ole oma elämäsi ja koko kansasi elämä. Mutta perusperiaate on sama, nimittäin se, että jos olet erittäin kiinnostunut lopputuloksesta, niin kuin sinun pitäisi olla, niin varmistaudu siitä että esität asiasi mahdollisimman suotuisalla tavalla.

Valaisemme asiaa eräällä toisella tosi tapauksella: Eräällä orkesterinjohtajalla oli hyvin lahjakas ja erittäin luotettava pianisti, mutta valitettavasti tämä oli hyvin herkästi loukkaantuva ja melko tuittupäinen. Arvosteltaessa hän helposti ”räjähti”. Niinpä kun orkesterinjohtajalla oli esitettävänä jotakin rakentavaa arvostelua, hän jutteli ensin leppoisasti erilaisista molempia kiinnostavista asioista, ja sitten kun molemmat näyttivät olevan ystävällisessä ja rauhallisessa mielentilassa, hän otti tahdikkaasti ja huomaavaisesti esiin asian, johon tarvitsi kiinnittää pianistin huomio.

Mutta mitä teet sitten, jos veljesi ei kuuntele? Silloin sinun on ratkaistava, missä määrin asiaan liittyy periaate ja missä määrin voisit antaa ’rakkauden peittää paljon syntejä’. Jos kysymyksessä on todella vakava asia, sinun tulisi noudattaa Jeesuksen lisäohjeita ja ottaa mukaasi kaksi todistajaa. Mutta useimmiten sen ei pitäisi olla tarpeellista. – Matt. 18:16; 1. Piet. 4:8.

Kaikki tämä tietenkin soveltuu yhtä voimakkaasti silloinkin, kun tilanne on päinvastainen, jos sinulla on syytä uskoa, että olet loukannut jotakuta, kuten oli tilanne sellistin loukatessa violistia. Tällaisessa tapauksessa edellä esitetty neuvo soveltuisi sitäkin suuremmalla syyllä. Olettakaamme, että joku olisi tehnyt sinulle jotakin vääryyttä. Etkö tuntisi huojennusta, jos hän tulisi luoksesi niin ettei sinun tarvitsisi mennä hänen luokseen, jotta asia saataisiin järjestykseen?

Tällaisessa tilanteessa sinulle on erityisen paljon hyötyä herkästä omastatunnosta. Se merkitsee oikean ja väärän herkkää tajuamista ja halua tehdä sitä, mikä on oikein. Kun olemme kohdelleet jotakuta väärin, niin me olemme hänelle velkaa ja meidän pitäisi haluta maksaa rehellisesti velkamme saattamalla välimme kuntoon. – Matt. 6:12.

Mutta saattaahan käydä niinkin, että ponnistelusi epäonnistuvat. ”Vastahakoinen veli on järkkymättömämpi kuin linnoitus”, sanoo sananlasku. (Sananl. 18:19, The New English Bible) Koska hän on arvioinut väärin vaikuttimesi, niin saattaa olla, ettei mikään auta häntä muuttamaan mieltään. Sellaisessa tilanteessa riippuu asian vakavuudesta, haluatko viedä sen pitemmälle ja ryhtyä käsittelemään sitä esimerkiksi jonkun vanhimman avulla kristillisessä seurakunnassa.

Meidän pitäisi tosiaan pyrkiä pääsemään sovintoon, jos meidän ja jonkun toisen kristityn välillä on jotakin pahansuopaisuutta. Eikö kristityillä ole tarpeeksi taistelemista, kun he yrittävät kamppailla pahaa maailmaa, Panettelijan vehkeilyjä ja omia perittyjä heikkouksiaan vastaan, taistelematta enää keskenään? Silloin kun on valituksen aihetta eivätkä rukous ja yritykset antaa anteeksi ja unohtaa paranna tilannetta, niin meidän on tehtävä jotakin asian hyväksi. Jos olet loukannut jotakuta, niin noudata Matteuksen 5:23, 24:ää. Jos joku toinen on loukannut sinua ja kysymyksessä on vakava rikkomus, niin noudata sitä mitä sanotaan Matteuksen 18:15–17:ssä. Siten menettelemällä edistät omalta osaltasi sen miellyttävää näkemistä, että veljet asuvat rakkaudessa, rauhassa ja sovussa. Todistat myös olevasi yksi Kristuksen opetuslapsista. – Joh. 13:34, 35.