Varo! Olen myrkyllinen

Herätkää!-LEHDEN AUSTRALIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

AUSTRALIAAN muuttaville tai tänne käymään tuleville kerrotaan usein, että lähes kaikkialla tässä valtavassa maassa on myrkyllisiä käärmeitä ja hämähäkkejä. Kuitenkin kaikista hämähäkkilajeista vain 1700:aa tavataan täällä. Aika monet niistä voitaisiin tosiaan varustaa leimalla ”Varo! Olen myrkyllinen”, mutta enemmistö niistä on vaarattomia.

Arviolta 2500 käärmelajia asustaa kanssamme planeetta Maan päällä. Niistä noin 140:tä lajia tavataan Australiassa, ja näistä vain noin 20 lajia on myrkyllisiä. Onko todella mahdollista kohdata jokin näistä myrkyllisistä luontokappaleista?

Tavataanko niitä kaupungeissa?

Suurin osa myrkkykäärmeistä ja -⁠hämähäkeistä viihtyy maaseudulla eli harvaan asutuilla metsäisillä tai pensaikkoisilla alueilla. Joidenkin rannikolla asuvien kaupunkilaisten on kuitenkin syytä olla kohtuullisen varovaisia, varsinkin kun on kyse hämähäkeistä. Esimerkiksi Sydneyn tunneliverkkohämähäkki asuu Australian suurimmassa kaupungissa Sydneyssä ja sen ympäristössä. Sillä on mustat ulkonevat kynnet, ja se voisi hyvinkin esiintyä pääosassa kenen tahansa painajaisunissa.

Tunneliverkkohämähäkkikoiras voidaan tunnistaa sen toisen leukaraajaparin silmiinpistävästä jaokkeesta. Koiras vasta onkin myrkyllinen: sen myrkky on viisi kertaa voimakkaampaa kuin naaraan. Tälle hämähäkille annettu virallinen latinalainen nimi on Atrax robustus. Kirjassa The Funnelweb sanottiin siitä vuonna 1980: ”Viimeksi kuluneiden 70 vuoden aikana tiedetään parinkymmenen ihmisen kuolleen tunneliverkkohämähäkin puremaan.” Tunneliverkkohämähäkin puremia vastaan kehitettiin ensimmäinen tehokas vastamyrkky vuonna 1980.

Toinen hämähäkki, jota tulee varoa, on Latrodectus hasselti, jolla on oranssinvärinen raita silkinmustassa takaruumiissaan. Joskus tuo raita on vaaleanpunainen tai jopa vaaleanharmaa. Tämän lajin naaras on vaarallinen. Vastamyrkkyä tämän hämähäkin puremaan, joka voi aiheuttaa jopa kuoleman, on ollut saatavilla vuodesta 1956 lähtien. Latrodectus hasseltia tavataan kaikkialla Australiassa, ja se on sukua kuuluisalle mustaleski-nimiselle hämähäkille.

Varo! Käärmeitä!

Käärmeitä on löydetty esikaupunkialueella sijaitsevien kotien nurmikoilta ja pensaikoista varsinkin yöllä. Muutamat niistä ovat vaarallisia, esimerkiksi tiikerikäärme, surmakäärme ja taipaani. Tiikerikäärme on noin puolitoistametrinen. Sen voi tunnistaa sen selän tummista raidoista. Vihaisena se voi päästää kovaäänisen, katkonaisen sihinän.

Surmakäärmeen väri vaihtelee yksilöittäin, mutta sillä on keltavalkoinen hännänpää, jota se heiluttelee kiinnittääkseen saaliseläinten huomion puoleensa. Sen tapaa usein makaamassa hiekkaisella alueella hevosenkengän muodossa. Surmakäärme on runsaan puolen metrin mittainen ja paksu.

Taipaani saattaa puolestaan kasvaa kolmen metrin mittaiseksi! Se on ruskea, ja sillä on vaalea kuono. Sillä on suuret myrkkyrauhaset, ja joillakin yksilöillä on jopa runsaan senttimetrin pituiset myrkkyhampaat. Muuan hevonen kuoli viidessä minuutissa siitä, kun taipaani oli purrut sitä!

Entä jos saan pureman?

Vastamyrkkyä on saatavissa sekä hämähäkin- että käärmeenpuremiin, ja myrkytystietokeskukset ovat avoinna ympäri vuorokauden kaikkialla Australiassa. Käärmeenpuremien hoitotavat ovat parantuneet. Monet pitävät sitä ajatusta, että puremahaava tulisi heti leikata ja myrkky imeä pois, paitsi vanhanaikaisena myös vahingollisena. Nykyään lääketieteen asiantuntijat neuvovat pitämään potilaan paikallaan ja rauhallisena ja asettamaan pureman ja sydämen välille puristussiteen tai sidelangan. Sitten raajaan, jossa on purema, tulisi asettaa paineside, ja siihen tulisi panna lasta niin, ettei se pääse liikkumaan. Tämän jälkeen potilaan tulisi päästä lääkäriin tai hänet tulisi viedä sairaalaan mahdollisimman pian.

Tunneliverkkohämähäkkiä ja Latrodectus hasseltia tavataan harvoin sisällä. Jälkimmäinen vaanii autotallien tai varastorakennusten kulmissa tai missä tahansa rauhallisessa paikassa, kuten vanhassa autossa, roskakasassa tai ulkokäymälässä. Tulisi varoa kuljettamasta niitä vahingossa sisälle asuntoon.

Miten suuri riski?

Useimmat australialaiset eivät ole koskaan nähneet Latrodectus hasseltia tai surmakäärmettä eivätkä itse tunne ketään, jota jompikumpi olisi purrut. Todellisuudessa riski saada myrkkyhämähäkin tai -⁠käärmeen purema on olematon, jos noudatetaan kohtuullista varovaisuutta. Useimmat myrkylliset eläimet yrittävät paeta pois tieltäsi ja saattavat tulla aggressiivisiksi vasta, kun niitä ärsytetään tai ne joutuvat ahtaalle.

On siitä huolimatta viisasta olla varovainen. Muuan australialainen tiedemies, joka on erikoistunut myrkyllisiin eläimiin, ”hoitaa puutarhaa käsineet kädessä, kalastaa saappaat jalassa ja kulkee varoen”. Miksi saappaat jalassa? No, todennäköisesti siksi, että täällä on myrkyllisiä mustekaloja ja meduusoita sekä velhokaloja.

Ehkä meidän olisi parasta kertoa sinulle näistä joskus toiste.

[Kuva s. 24]

”Latrodectus hasselti” -naaras

[Lähdemerkintä]

Yllä: Australian International Public Relations

[Kuva s. 24]

Pohjoisessa asustava surmakäärme

[Lähdemerkintä]

Ross Bennett, Canberra, Australia

[Kuva s. 25]

Tunneliverkkohämähäkki

[Lähdemerkintä]

Australian International Public Relations

[Kuva s. 25]

Taipaani

[Lähdemerkintä]

J. C. Wombey, Canberra, Australia