Miten selviytyä omista tunteistaan

HOIDATKO paraikaa vakavasti sairasta ystävääsi tai omaistasi? Siinä tapauksessa sinulla voi olla hämmentäviä ja pelottavia tunteita. Mitä voit tehdä? Tarkastellaanpa sitä, millaisten tuntemusten kanssa jotkut sairasta hoitavat joutuvat kamppailemaan ja millaisista käytännön ehdotuksista on ollut heille apua.

Kiusaantuneisuus. Ihminen, joka on sairas, voi silloin tällöin järjestää sinulle kiusallisia tilanteita toisten edessä. Kun selität ystävillesi ja naapureillesi, millainen potilaasi sairaus on, heidän on ehkä helpompi ymmärtää, mistä on kysymys, ja ehkä myös olla ”myötäeläviä” ja kärsivällisiä (1. Pietarin kirje 3:​8). Jos mahdollista, keskustele toisten perheitten kanssa, jotka ovat samanlaisessa asemassa kuin sinun perheesi. Kokemusten vaihtaminen voi vaikuttaa siten, ettet enää kiusaannu yhtä paljon. Sue selittää, mikä auttoi häntä: ”Tunsin isääni kohtaan niin suurta sääliä, että se saattoi varjoonsa kaikki kiusaantuneisuuden tunteet. Hänen huumorintajustaan oli myös apua.” Huumorintaju tosiaankin voi – kun sitä on niin potilaalla kuin häntä hoitavillakin – hämmästyttävällä tavalla vähentää stressiä (vrt. Saarnaaja 3:​4).

Pelko. Se, ettei tunne potilaan tautia, voi aiheuttaa suurta pelkoa. Jos mahdollista, käänny esimerkiksi lääkärin puoleen saadaksesi tietää, mitä voidaan odottaa sairauden edetessä. Ota selvää siitä, millaista hoidon pitää silloin olla. Yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka auttoivat Elsaa voittamaan pelkonsa, oli se, että hän keskusteli toisten sairasta hoitavien ja saattokodissa työskentelevien hoitajien kanssa siitä, mitä oli odotettavissa potilaan tilan heikentyessä. Jeanny antaa neuvoksi: ”Kohtaa rohkeasti pelkosi ja pidä se kurissa. Sen pelkääminen, mitä saattaisi tapahtua, on usein pahempaa kuin itse todellisuus.” Lääkäri Ernest Rosenbaumin suositus on, että riippumatta siitä, mistä pelot kulloinkin johtuvat, niistä pitäisi ”puhua sitä mukaa kuin niitä syntyy” (vrt. Sananlaskut 15:​22).

Suru. Ei ole helppoa kestää suruaan, varsinkaan hoitajan asemassa oltaessa. Saatat surra toveruuden menetystä, etenkin jos sairas omaisesi tai ystäväsi ei enää kykene puhumaan, ymmärtämään asioita selkeästi tai tunnistamaan sinua. Toisten ei ehkä ole helppoa ymmärtää tällaista mielialaa. Voit saada kipeästi tarvitsemaasi apua siten, että puhut surustasi ymmärtäväiselle ystävälle, joka on halukas kuuntelemaan kärsivällisesti ja myötätuntoisesti (Sananlaskut 17:​17).

Suuttumus ja turhautuminen. Nämä ovat normaaleja reaktioita hoidettaessa vakavasti sairasta ihmistä, joka voi aika ajoin käyttäytyä hankalasti (vrt. Efesolaisille 4:​26). Tulee ymmärtää, että potilaan rasittava käyttäytyminen ei useinkaan johdu hänestä itsestään, vaan hänen taudistaan. Lucy muistelee: ”Aina kun minua todella suututti, aloin lopulta itkeä. Yritin silloin muistuttaa itseäni potilaan tilasta ja sairaudesta. Tiesin, että potilas tarvitsee apuani. Se auttoi minua aina jatkamaan.” Tällainen asioitten miettiminen voi tehdä ihmisen ”hitaaksi vihastumaan” (Sananlaskut 14:​29; 19:​11).

Syyllisyyden tunne. On tavallista, että hoitajat kärsivät syyllisyydentunteista. Voit kuitenkin olla vakuuttunut siitä, että työ, jota teet, on paitsi välttämätöntä myös erittäin vaikeaa. Tunnusta se tosiasia, ettet aina täysin hallitse sitä, mitä sanot tai teet. Raamatussa meitä muistutetaan: ”Me kaikki kompastumme monta kertaa. Jos joku ei kompastu sanassa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee pitämään kurissa myös koko ruumiinsa.” (Jaakobin kirje 3:​2; Roomalaisille 3:​23.) Älä anna syyllisyydentunteitten estää sinua toimimasta heti rakentavalla tavalla. Kun olet poissa tolaltasi jonkin sellaisen vuoksi, mitä olet sanonut tai tehnyt, on hyvin todennäköistä, että jos sanot ”pyydän anteeksi”, niin sekä sinun että potilaasi on sen jälkeen helpompi olla. Eräs sairasta omaistaan hoitanut mies antoi neuvoksi: ”Tee parhaasi olosuhteitten mukaan.”

Masennus. Masennus on hyvin yleistä – ja ymmärrettävää – niissä perheissä, joissa kamppaillaan jonkin vakavan sairauden kanssa (vrt. 1. Tessalonikalaisille 5:​14). Eräs sairasta hoitava, joka kärsii masennuksesta, selittää, mikä auttoi häntä: ”Monet antoivat meille kiitosta siitä, että pidimme huolta potilaastamme. Jo muutama rohkaisun sana voi auttaa jatkamaan, kun on hyvin väsynyt tai masentunut.” Raamatussa sanotaan: ”Huolestuneisuus miehen sydämessä sen alas painaa, mutta hyvä sana sen ilahduttaa.” (Sananlaskut 12:​25.) Toiset eivät ehkä aina tiedosta sitä, että tarvitset rohkaisua. Saattaa siis olla, että sinun täytyy aika ajoin ensin ilmaista avoimesti se ”huolestuneisuus”, jota tunnet sisimmässäsi, voidaksesi saada ”hyvän sanan” eli rohkaisua toisilta. Jos masennus jatkuu tai muuttuu vakavammaksi, sinun voi kuitenkin olla viisasta käydä lääkärissä.

Avuttomuuden tunne. Voit tuntea avuttomuutta nähdessäsi toisen sairastavan hivuttavaa tautia. Hyväksy tilanteesi tosiasiana. Tunnusta rajoituksesi: potilaasi terveys ei ole sinun vallassasi, mutta voit hoitaa häntä myötätuntoisesti. Älä odota täydellisyyttä itseltäsi, potilaaltasi äläkä niiltä, jotka auttavat sinua. Tasapainoinen suhtautumistapa ei ainoastaan vähennä avuttomuuden tunteita, vaan myös keventää työtaakkaa. Monet, jotka ovat hoitaneet omaistaan tai ystäväänsä, antavat viisaan neuvon: opettele elämään päivä kerrallaan (Matteus 6:​34).

[Huomioteksti s. 8]

”Kohtaa rohkeasti pelkosi ja pidä se kurissa. Sen pelkääminen, mitä saattaisi tapahtua, on usein pahempaa kuin itse todellisuus”

[Tekstiruutu s. 7]

Rohkaisun sanoja hoitajilta

”ÄLÄ ole huolissasi, vaikka sinulla olisikin kielteisiä ajatuksia itsestäsi. Ne ovat normaaleja tällaisissa olosuhteissa. Älä missään tapauksessa anna tunteittesi patoutua. Kerro huolistasi jollekulle, johon voit ehdottomasti luottaa, ja jos voit pitää hengähdystauon – päästä pois vähäksi aikaa – niin sillä voi olla sinuun virkistävä vaikutus.” (Lucy, joka eräällä klinikalla työskennellessään on auttanut myös monia omaishoitajia ja potilaita.)

”Jos sinulla on omaisia tai ystäviä, jotka ovat halukkaita auttamaan, niin anna heidän auttaa. On erittäin tärkeää, että jaat taakkasi toisten kanssa.” (Sue, joka hoiti isäänsä, ennen kuin tämä kuoli Hodgkinin tautiin.)

”Opettele kehittämään huumorintajua.” (Maria, joka hoiti parantumatonta syöpää sairastanutta läheistä ystäväänsä.)

”Pidä itsesi hengellisesti vahvana. Lähesty Jehovaa ja rukoile lakkaamatta (1. Tessalonikalaisille 5:​17; Jaakobin kirje 4:​8). Hän antaa apua ja lohdutusta henkensä, Sanansa, maallisten palvelijoittensa ja lupaustensa välityksellä. Yritä organisoida asioita siinä määrin kuin se on mahdollista. Kannattaa esimerkiksi tehdä aikataulu lääkkeitten ottoa varten ja vuorolista auttajia varten.” (Hjalmar, joka hoiti kuolevaa lankoaan.)

”Hanki potilaasi sairauden laadusta mahdollisimman paljon tietoa. Se vuorostaan auttaa sinua paitsi siten, että saat tietää, mitä odottaa itseltäsi ja potilaaltasi, myös siten, että osaat hoitaa potilastasi.” (Joan, jonka miehellä on Alzheimerin tauti.)

”Pidä mielessäsi, että toiset ovat selviytyneet ennen sinua ja että Jehova voi auttaa sinuakin selviytymään, tapahtui sitten mitä tahansa.” (Jeanny, joka hoiti miestään, ennen kuin tämä kuoli.)

[Kuva s. 8]

Voit vähentää pelkojasi hankkimalla mahdollisimman paljon tietoa potilaan sairaudesta

[Kuva s. 9]

Ymmärtäväisen ystävän kanssa puhuminen voi tuoda paljon helpotusta