Melu – nykyajan riesa
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN BRITANNIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA
”Yksi elämän suurista stressin aiheuttajista.” (Makis Tsapogas, Maailman terveysjärjestön neuvonantaja)
”Laajimmalle levinnyttä saastetta Amerikassa.” (The Boston Sunday Globe, Yhdysvallat)
”Aikamme pahinta saastetta.” (Daily Express, Lontoo, Englanti)
SITÄ ei voi nähdä, haistaa, maistaa eikä koskea. MELU, nykyajan kaupunkielämän kirous, saastuttaa nyt myös maaseutua.
Muuan amerikkalainen luonnontieteilijä, joka on taltioinut noin 16 vuoden ajan luonnonääniä, on havainnut työnsä tekemisen yhä vaikeammaksi. Vuonna 1984 hän tutki Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa 21:tä paikkaa, missä meluttomat jaksot kestivät vähintään 15 minuuttia. Viisi vuotta myöhemmin näistä paikoista oli jäljellä enää kolme.
Monille maailman asukkaille kolmen meluttoman paikan löytäminen olisi haastavaa. Japanissa vuotta 1991 koskeneessa maanlaajuisessa raportissa sanottiin, että melusta valitettiin enemmän kuin mistään muusta saasteesta. Lontoolaisessa The Times -lehdessä melua kuvaillaankin osuvasti ”nykypäivän elämän pahimmaksi vitsaukseksi”. Ärsyttävän hellittämätön koiran räksytys, naapurin stereoiden pauhu, autojen varashälyttimistä tai radioista lähtevä lakkaamaton meteli: melusta on tullut osa jokapäiväistä elämää. Melusaaste ei ole kuitenkaan uusi ilmiö. Sillä on pitkä historia.
Ei uusi ongelma
Estääkseen liikenneruuhkien syntymisen Julius Caesar kielsi vaunuilla liikkumisen Rooman keskustassa päiväsaikaan. Ikävää hänen ja muiden roomalaisten kannalta oli se, että tämä määräys sai aikaan voimakasta melusaastetta yöllä ”puisten tai raudoitettujen kärrynpyörien rymistellessä katukiveyksellä” (Lewis Mumford, The City in History). Yli vuosisata myöhemmin kirjailija Juvenalis valitti, että meteli tuomitsi roomalaiset jatkuvaan unettomuuteen.
1500-luvulle tultaessa Englannin pääkaupunki Lontoo oli muuttunut kiireiseksi suurkaupungiksi. ”Ensimmäinen seikka, johon useimpien kävijöiden huomion on täytynyt kiintyä”, kirjoittaa teoksen Elizabethan England tekijä Alison Plowden, ”oli meteli: tuhannesta verstaasta kuuluva kalke ja taonta, kärrynpyörien ryminä ja kirskunta, torille ajettavan karjan mylvintä, tavaroitaan esittelevien katumyyjien rämäkät huudot.”
1700-luvulla alkoi teollinen vallankumous. Nyt mekaanisen melun vaikutukset tulivat ilmeisiksi, kun tehdastyöläiset kärsivät kuulovammoista. Mutta jopa ne kaupunkilaiset, jotka eivät asuneet lähellä tehtaita, valittivat lisääntyvistä häiriöistä. Historioitsija Thomas Carlyle vetäytyi ”eristyksissä olevaan huoneeseen” Lontoossa sijaitsevan talonsa katolle saadakseen olla rauhassa kiekuvilta kukoilta, naapurien pianoilta ja lähikatujen liikenteeltä. The Times -lehdessä kerrotaan: ”Se ei auttanut.” Miksi ei? ”Sitten häntä ärsytti koko joukko uusia ääniä, muun muassa joella kulkevien laivojen sekä junien vihellykset”!
Laajalle levinnyttä nykypäivän saastetta
Nykyään melun vastustajien päähuomio kohdistuu lentokenttiin, sillä lentoyhtiöt eivät suhtaudu lainkaan myönteisesti yrityksiin torjua melusaastetta lainsäädännöllisin keinoin. Esimerkiksi Englannissa sijaitseva Manchesterin lentokenttä antoi automaattisesti sakot joka kerta, kun ääntä nopeampi Concorde nousi ilmaan, mutta oliko sillä mitään vaikutusta? Ei ollut. Eräs Concorden lentokapteeni myönsi tämän lentokoneen aiheuttavan melua, mutta hän sanoi, että jos se lähtisi lentoon kevyemmällä polttoainelastilla melutason pienentämiseksi, se ei voisi lentää välilaskutta Torontoon tai New Yorkiin.
Tieliikennemelun torjuminen on yhtä vaikeaa. Esimerkiksi Saksassa tutkimukset osoittavat, että tällainen melu häiritsee 64:ää prosenttia väestöstä. Ja tämä on kasvava ongelma, tiettävästi tuhat kertaa suurempi kuin se oli ennen yhteiskunnan autoistumista. Kreikasta kerrotaan, että ”Ateena on Euroopan meluisimpia kaupunkeja; meteli on niin sietämätöntä, että se vahingoittaa ateenalaisten terveyttä”. Samoin Japanin ympäristövirasto on pannut merkille, että liikennemelu pahenee, minkä virasto katsoo johtuvan autojen käytön jatkuvasta lisääntymisestä. Pienillä nopeuksilla pääasiallinen melulähde on auton moottori, mutta yli 60 kilometrin tuntivauhdissa eniten ääntä pitävät renkaat.
Britanniassa suurin syy melua koskeviin valituksiin on kotitalouksista kantautuva melu. Vuonna 1996 sikäläinen ympäristöterveysinstituutti (Chartered Institute of Environmental Health) havaitsi, että äänekkäitä naapureita koskevat valitukset lisääntyivät 10 prosenttia. Muuan instituutin edustaja totesi: ”Sitä on vaikea selittää. Eräs syy voi olla se, että työelämän paineiden vuoksi ihmisillä on suurempi tarve saada olla kotona rauhassa.” Kaksi kolmasosaa niistä valituksista, jotka tehtiin Britanniassa vuonna 1994, koski myöhään illalla kuuluvaa musiikkia sekä meluisia auton moottoreita, hälyttimiä ja torvia. Entä ne arviolta 70 prosenttia melusaasteen uhreista, jotka eivät tee valituksia kostotoimien pelosta? Ongelma ulottuu tosiaan kaikkialle.
Laajalle levinneiden meluhaittojen vuoksi ympäristönsuojeluelimet vaativat lakeja melusaasteen hillitsemiseksi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa jotkin yhteisöt ovat hyväksyneet paikallisia säädöksiä, jotka rajoittavat moottoroitujen laitteiden käyttöä ulkoalueiden kunnostuksessa. Britanniassa uuden melulain kohteena ovat äänekkäät naapurit, ja se oikeuttaa antamaan heti paikalla sakot kello 23:n ja 7:n välillä tapahtuneista rikkomuksista. Paikallisilla viranomaisilla on jopa oikeus takavarikoida häiriötä aiheuttavat stereolaitteet. Silti melu ei lakkaa.
Koska melusaaste on kasvava ongelma, saatat pohtia sitä, mitä sinä voit uhrina tehdä, mutta myös sitä, miten sinä voit välttää aiheuttamasta melua. Tuleeko koskaan pysyvää lepoa ja rauhaa? Lue seuraavat kirjoitukset, niin saat vastauksen näihin kysymyksiin.